Lue keskustelun säännöt.
Miten vauva-ajasta voi nauttia?
05.07.2018 |
Kaikki sanoo että pitäisi nauttia siitä ajasta, kun vauva on pieni. Minusta siinä ei ole mitään nautittavaa. Yövalvomiset, turhanpäiväiset, hermoja raastavat kitinät ja kätinät vaikka mikään ei olisi hätänä. Päätin jo 13 veenä, että en tee koskaan lapsia, koska en ole äidillinen ja inhoan lapsia. Nyt erehdyin tekemään mieheni kanssa lapsen ja olen tullut siihen tulokseen, että ei olisi pitänyt tehdä. En ole vieläkään yhtään äidillinen enkä tunne kiintymystä lapseen.
Kommentit (33)
Muistakaa että isovanhemmilta ei saa pyytää apua tai se on pahoinpitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nautin täysillä! kirjoitti:
En jaksanut lukea ketjua, mutta tässä oma kokemukseni:
Saimme ainoan lapsemme jo kypsässä iässä ja todellakin nautimme vauva-ajasta.
Se ensimmäinen vuosi oli aivan ihanaa vauva-kuplassa leijumista. Juju lienee siinä, että omistauduimme vauvalle ihan täysin. Samoin seuraavat neljä vuotta jäi ihanasti mieleen, kun olin kotona pienokaisen kanssa.
5-vuotiaana hän aloitti päiväkodin ja olen minäkin palasin töihin (mieheni siis palasi töihin jo kun lapsi täytti vuoden). Nyt lapsemme on jo lukiossa ja omalla tavalla mukavaa aikaa tämäkin, mutta lämmöllä muistan noita vauvavuosia. Luulen, että pystyimme nauttimaan täysillä sen vuoksi, että
a) Lapsi oli niin kauan odotettu ja hartaasti toivottu.
b) Keskityimme vain vauvaan ja elimme hänen ehdoillaan.
b) Meillä oli taloudellinen mahdollisuus jäädä kotiin vuosiksi.
Juju lienee siinä ettei vauvasi huutanut taukoamatta yötä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aikaa ihannoidaan yleisesti ja negatiivisista kokemuksista ei julkisesti puhuta. Kaikkialla toitotetaan vaan vauvakuplan auvoa vaikka totuus on monilla jotain ihan muuta.
Totta.
Monella on Vauva-ajasta niitäkin kokemuksia, että jollakulla sumppi pihisee ja hermostuu ja poistelee kaikki kommentit ja ketjut, vaikka siis silloin hänellä ainoastaan hormonit ovat sekaisin ja tulee ylireagoimisia ihan asiallisia kommenttejakin kohtaan ja miesvihaa ja kaikkee niinku sinappia toisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että isovanhemmilta ei saa pyytää apua tai se on pahoinpitelyä.
Täh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin helpon vauvan kanssa voi. Yksi kaveri aina kuvailee facebookissa että äitiysloma on lomaa hänelle. Vauva nukkuu hyvin ja on tyytyväinen. Tämä kaveri on päivät kaupungilla ja harrastuksissaan sekä käy reissuissa. Kaikki tämä vauvan kanssa joka syö ja nukkuu. Toista se olisi erilaisen vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että isovanhemmilta ei saa pyytää apua tai se on pahoinpitelyä.
Täh?
Näin mulle sanottiin kun kerroin että vauva kävi välillä isovanhemmilla yökylässä että saatiin nukkua joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa keskittyä nauttimaan päiväuniajasta. Usko pois, että puolentoista vuoden ikäisen lapsen kanssa todennäköisesti kaipaat just niitä lukuisia päiväunia ja mietit, kuinka paljon omaa aikaa pikkuvauvan kanssa oli :D Huom! Opeta lapsi nukkumaan päiväunet yksinään eikä niin, että hän nukahtaa syliisi ja ei suostu siirtymään siitä pois.
Ja älä pelästy, vaikka vauvaan kiintymisessä kestäisi aikaa. Ei se välttämättä ole merkki masennuksesta. Itsellänikin meni kuukausia siihen, että vauva rupesi tuntumaan oikeasti rakkaalta, vaikka en ollut masentunut. Olen muutenkin hitaasti lämpeävää sorttia uusiin ihmisiin tutustuttaessa eikä vauva ollut poikkeus.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että vauvat ja lapset eivät välttämättä sovi kaikille. En varsinaisesti kadu lastani, koska olen halunnut kokea vanhemmuuden, mutta tunnistan, että elämäni oli tuntui paremmalta aikana ennen lasta. Toisaalta jos lapselleni nyt tapahtuisi jotain eikä häntä enää olisi, surisin asiaa varmasti koko loppuelämäni.
Miksi et pysynyt alkuperäisessä suunnitelmassasi olla tekemättä lapsia. Noin pieni ja jo nyt kokee äitinsä turhautumisen jonka varmasti aistii kaikilla aisteillaan. Lapsi itkee huonoa oloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä naurin suunnattomasti vauva-arjesta vaikka vauvalla oli refluksikohtauksia päivittäin. Aina silloin kun olin itse väsynyt ja vauvaa sattui, itkin hänen puolestaan, mutta ei se mun rakkautta tai huolen pitämistä vähentänyt yhtään, päinvastoin.
Yritäpäs nähdä se vauva sen muun alta niin helpottaa kummasti. Nuku kun vauva nukkuu ja unohda virheellinen uskomus siitä, että kaikki muu aika pitisi siivota ja pyykätä.
Juu. Ei olisi kannattanut lisääntyä ollenkaan. Vaimokin väittää kovasti, että on onnellinen, mutta ei se mitenkään näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että isovanhemmilta ei saa pyytää apua tai se on pahoinpitelyä.
Kaikilla ei edes ole niitä auttavia isovanhempia. Typerä kommentti.
En jaksanut lukea ketjua, mutta tässä oma kokemukseni:
Saimme ainoan lapsemme jo kypsässä iässä ja todellakin nautimme vauva-ajasta.
Se ensimmäinen vuosi oli aivan ihanaa vauva-kuplassa leijumista. Juju lienee siinä, että omistauduimme vauvalle ihan täysin. Samoin seuraavat neljä vuotta jäi ihanasti mieleen, kun olin kotona pienokaisen kanssa.
5-vuotiaana hän aloitti päiväkodin ja olen minäkin palasin töihin (mieheni siis palasi töihin jo kun lapsi täytti vuoden). Nyt lapsemme on jo lukiossa ja omalla tavalla mukavaa aikaa tämäkin, mutta lämmöllä muistan noita vauvavuosia. Luulen, että pystyimme nauttimaan täysillä sen vuoksi, että
a) Lapsi oli niin kauan odotettu ja hartaasti toivottu.
b) Keskityimme vain vauvaan ja elimme hänen ehdoillaan.
b) Meillä oli taloudellinen mahdollisuus jäädä kotiin vuosiksi.