Muita Tosi ISOJEN VAUVOJEN äitejä paikalla?

eikä edes ne toisissa ketjuissa isoja läskeiksi haukkuneet ilmoittautuneet :) t.ap

jos lapsi ei kasva kunnolla, ei syö tms., silloin äiti saattaa luonnollisesti olla huolissaan. Tiedän esim. erään pienikokoisen hieman yli 1-vuotiaan jonka vanhempia on neuvottu syöttämään lapselle sokeria ja rasvaa ja paljon jotta lapsi saa lisäenergiaa kasvuun.



Mutta ihan oikeassa olet, käyrien suurennuslasilla tarkastelu ei aina ole hyväksi.



5

Syntymapainot 4740, 4720 ja 4700g. Pituuksia en muista mutta 53-58 cm valilla olivat. Nyt vanhin on 18v ja pituutta 186 cm, laiha luikku (ei tietysti kerro minulle painoaan). Keskimmainen 15v ja 187 cm pitka, oli vahan tukeva jossain vaiheessa mutta nyt skeittaa kaiket paivat ja on hoikistunut vaikka tunkeekin suuhunsa makeaa koko ajan. Nuorin 11 v. on 154 cm pitka, luokkansa toiseksi pisin poika.



Parempi olla pitka kun lyhyt! Itse karsin teini-iassa pituudestani (174 cm) enka olisi huolinut minua lyhyempaa miesta. Oma ukko on ' vain' 180 cm ja joskus tuntuu etta olisi tosi ihanaa jos olisi kunnolla pitempi mies.

Lähtöpaino hurjat 4720, mutta siitä alkoikin laihtari. 5 kuukaudessa tasaannuttiin -10 -käyrälle (me käytiin painokontrolleissa...) ja siellä on tasaisesti paineltu yli vuoden ajan. Nyt ikää 1v6kk ja just neuvolassa saatiin mitat 84/10470. Eli hoikka on ja pitkähkö.



Veljeni oli suuri lapsi 2-vuotiaaksi, sitten alkoi " hoikistua" ja on aina ollut jäntevä ja urheilullinen. Hyvähän se, että lapsi kasvaa. Saa tarpeeksi ravintoa ja aivotkin kehittyy!

kauhistellaan. Olivat nelikiloisia syntyessään mutta alle käyrien ovat sen jälkeen olleet. Typerät ihmiset lapsen kuullen kauhistelevat " että miten voi olla noin pieni?" ja sellaisella äänensävyllä että ei voi kehumiseksi luulla. Lapset sitten ihmettelee että miksi olen näin pieni. Pieni olen itsekin ja muistan kuinka minunkin pienuutta ihmeteltiin ja ei tuntunut lapsesta hyvältä.

Mutta me molemmat vanhemmat ollaankin pienikokoisia.

siis siinä mielessä että oma vauvani on " normaali" -kokoinen, mutta yhdellä tuttavalla on silti aina kaupassa törmätessä tapana päivitellä että " herranjumala miten lihava vauva" . Kerran kuulin kaupassa kun kertoi tutulleen osoitellen " tuolla on sitten niiiiin lihava vauva" . Eli tiedän tunteen, herkkänä esikoisen äitinä oli välillä ihan itkussa nieleskelemistä, kun kaikki oli muutenkin niin uutta ja outoa. Eikä poika edes ole pullukka, tavallinen pehmeä poskinen vauva

painoi yli 4kg. Nyt aikuisena minä olen pitkä ja hoikka, sisareni on myös pitkähkö, mutta siis enemmän normi suomalainen nainen pituutensa puolesta kuin minä ja suhteessa vähän ' paksumpi' (vaikka ihan hoikka hänkin).

Ei siis todellakaan tarkoita, että tytöstäsi tulisi isona joku korsto. Sitä paitsi minusta on hienoa olla pitkä enkä koe sitä mitenkään negatiivisena, päinvastoin. Minulla on aina ns. ollut vientiä ja saan vieläkin paljon positiivisia kommentteja näyttävästä ulkomuodostani (siis pituudesta), joten älä nyt ainakaan ajattele, että suuri koko jotenkin olisi paha asia tyttäresi elämässä jos hänestä nyt edes pitkä aikuinen kasvaa...