Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva ahdistus
04.07.2018 |
Miksi en pääse ahdistuksesta eroon. Jatkuvasti ahdistaa ja pelottaa ja voimat loppuu todella nopeasti. Mitä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Hakeutua psykiatrian polille terapiaan. Lähetteen saat lääkäriltä, eli varaa aika omalle terveysasemalle tai yksityiselle. Ahdistukseen on apua saatavilla, sun pitää alkaa nyt vaan hakea sitä. Tsemppiä!
ps. sitä odotellessa tee rentoutusharjoituksia, liiku luonnossa, vältä tupakkaa/alkoholia/päihteitä/kofeiinia, syö ja nuku hyvin ja pysähdy tasaisin väliajoin ihan vaan hengittämään ja vaikka istumaan esim. parin minuutin ajaksi. Vältä niitä asioita, jotka stressaavat ja lisäävät kierroksia.
Mä en jaksa hakeutua hoitoon, koska en jaksa uskoa, että mua voitaisiin auttaa. En pysty luottamaan kenenkään eli en tiedä mitä terapiassa tekisin, koska tästä syystä pysty oikein puhumaan ja lääkkeitä pelkään. Ehkä olen toivoton tapaus.
En onneksi käytä päihteitä tai polta. Kahvia kyllä juon, mutta onneksi aika vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos et jaksa hakeutua hoitoon niin eipä siinä sitten mittään. Ihmetyttää vaan että miksi sitten kysyt täällä mitä pitäisi tehdä, kun on päivänselvää että ongelmasi hoituisivat tai tulisivat ainakin siedettävämmäksi terapiassa. Voithan toki yrittää saada jotain ahdistuslääkereseptiäkin, jos olet halukas niitä kokeilemaan. Joka tapauksessa suosittelen piipahtamaan lääkärin juttusilla.
Jätä se kahvi kokonaan pois. Kokeile ainakin, vaikutus pitäisi näkyä jo parissa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
No jos et jaksa hakeutua hoitoon niin eipä siinä sitten mittään. Ihmetyttää vaan että miksi sitten kysyt täällä mitä pitäisi tehdä, kun on päivänselvää että ongelmasi hoituisivat tai tulisivat ainakin siedettävämmäksi terapiassa. Voithan toki yrittää saada jotain ahdistuslääkereseptiäkin, jos olet halukas niitä kokeilemaan. Joka tapauksessa suosittelen piipahtamaan lääkärin juttusilla.
Mun läheinen on käynyt terapiassa viisi vuotta ja hänen ongelmansa eivät ole hoituneet. Hänen tilanteensa ei myöskään ole parantunut yhtään, joten mun on todella vaikea uskoa terapiaan.
En tiedä, miksi kysyin ja mitä kuvittelin saavani. Olen kai vaan niin loppu ja epätoivonen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jätä se kahvi kokonaan pois. Kokeile ainakin, vaikutus pitäisi näkyä jo parissa päivässä.
Nukahdan pystyyn?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keväällä sairastuin itse ahdistukseen ja pääsin nopeasti hyvään hoitoon. Ahdisti niin paljon, että oli vaikea käydä esim kaupassa. Kroppa oli ihan maitohapoilla.
Sain hyvän lääkkeen ja kävin alkuun jokapäivä ryhmässä, missä keskusteltiin eri aiheista (ahdistus, masennus ym)
Mutta tärkeintä on itsehoito, aloita tekemällä jotain pientä mistä tulet iloiseksi. Tee väkisin jokapäivä jotain. Itse sain avun youtuben erilaisista videoista, mistä opin tekniikoita hallitsemaan oloani😊
Ja voin sanoa, että tällähetkellä voin paremmin kuin ikinä, vaikka keväällä olin aivan varma että kuolen tai jään mielenvikaiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et jaksa hakeutua hoitoon niin eipä siinä sitten mittään. Ihmetyttää vaan että miksi sitten kysyt täällä mitä pitäisi tehdä, kun on päivänselvää että ongelmasi hoituisivat tai tulisivat ainakin siedettävämmäksi terapiassa. Voithan toki yrittää saada jotain ahdistuslääkereseptiäkin, jos olet halukas niitä kokeilemaan. Joka tapauksessa suosittelen piipahtamaan lääkärin juttusilla.
Mun läheinen on käynyt terapiassa viisi vuotta ja hänen ongelmansa eivät ole hoituneet. Hänen tilanteensa ei myöskään ole parantunut yhtään, joten mun on todella vaikea uskoa terapiaan.
En tiedä, miksi kysyin ja mitä kuvittelin saavani. Olen kai vaan niin loppu ja epätoivonen.
ap
Sinä et ole läheisesi kopio, kokeile tarvittaessa erilasia terapiamuotoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et jaksa hakeutua hoitoon niin eipä siinä sitten mittään. Ihmetyttää vaan että miksi sitten kysyt täällä mitä pitäisi tehdä, kun on päivänselvää että ongelmasi hoituisivat tai tulisivat ainakin siedettävämmäksi terapiassa. Voithan toki yrittää saada jotain ahdistuslääkereseptiäkin, jos olet halukas niitä kokeilemaan. Joka tapauksessa suosittelen piipahtamaan lääkärin juttusilla.
Mun läheinen on käynyt terapiassa viisi vuotta ja hänen ongelmansa eivät ole hoituneet. Hänen tilanteensa ei myöskään ole parantunut yhtään, joten mun on todella vaikea uskoa terapiaan.
En tiedä, miksi kysyin ja mitä kuvittelin saavani. Olen kai vaan niin loppu ja epätoivonen.
ap
Sinä et ole läheisesi kopio, kokeile tarvittaessa erilasia terapiamuotoja.
En olekaan. En vaan ymmärrä, että miten paskoista asioista jauhaminen voisi parantaa oloani. Ne asiathan juuri haluaisin unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Keväällä sairastuin itse ahdistukseen ja pääsin nopeasti hyvään hoitoon. Ahdisti niin paljon, että oli vaikea käydä esim kaupassa. Kroppa oli ihan maitohapoilla.
Sain hyvän lääkkeen ja kävin alkuun jokapäivä ryhmässä, missä keskusteltiin eri aiheista (ahdistus, masennus ym)Mutta tärkeintä on itsehoito, aloita tekemällä jotain pientä mistä tulet iloiseksi. Tee väkisin jokapäivä jotain. Itse sain avun youtuben erilaisista videoista, mistä opin tekniikoita hallitsemaan oloani😊
Ja voin sanoa, että tällähetkellä voin paremmin kuin ikinä, vaikka keväällä olin aivan varma että kuolen tai jään mielenvikaiseksi
Se tässä on ollut viime aikoina ongelma, että mikään ei enää ilahduta minua. Pääni suhaa niin kovaa tahtia, että en pysty keskittymään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keväällä sairastuin itse ahdistukseen ja pääsin nopeasti hyvään hoitoon. Ahdisti niin paljon, että oli vaikea käydä esim kaupassa. Kroppa oli ihan maitohapoilla.
Sain hyvän lääkkeen ja kävin alkuun jokapäivä ryhmässä, missä keskusteltiin eri aiheista (ahdistus, masennus ym)Mutta tärkeintä on itsehoito, aloita tekemällä jotain pientä mistä tulet iloiseksi. Tee väkisin jokapäivä jotain. Itse sain avun youtuben erilaisista videoista, mistä opin tekniikoita hallitsemaan oloani😊
Ja voin sanoa, että tällähetkellä voin paremmin kuin ikinä, vaikka keväällä olin aivan varma että kuolen tai jään mielenvikaiseksiSe tässä on ollut viime aikoina ongelma, että mikään ei enää ilahduta minua. Pääni suhaa niin kovaa tahtia, että en pysty keskittymään mihinkään.
En pysty enää edes itkemään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et jaksa hakeutua hoitoon niin eipä siinä sitten mittään. Ihmetyttää vaan että miksi sitten kysyt täällä mitä pitäisi tehdä, kun on päivänselvää että ongelmasi hoituisivat tai tulisivat ainakin siedettävämmäksi terapiassa. Voithan toki yrittää saada jotain ahdistuslääkereseptiäkin, jos olet halukas niitä kokeilemaan. Joka tapauksessa suosittelen piipahtamaan lääkärin juttusilla.
Mun läheinen on käynyt terapiassa viisi vuotta ja hänen ongelmansa eivät ole hoituneet. Hänen tilanteensa ei myöskään ole parantunut yhtään, joten mun on todella vaikea uskoa terapiaan.
En tiedä, miksi kysyin ja mitä kuvittelin saavani. Olen kai vaan niin loppu ja epätoivonen.
ap
Sinä et ole läheisesi kopio, kokeile tarvittaessa erilasia terapiamuotoja.
En olekaan. En vaan ymmärrä, että miten paskoista asioista jauhaminen voisi parantaa oloani. Ne asiathan juuri haluaisin unohtaa.
No miten on toiminut tuo unohtamistaktiikka noin niinku omasta mielestä? Aloitusviestistä päätellen ei kovin hyvin. Se, että läheisesi ei ole saanut apua omasta terapiastaan ei kerro mitään sun mahdollisuuksista. Muutenkin jos tuntuu ettei terapia luista, niin kannattaa vaihtaa terapeuttia.
Se paskoista asioista jauhaminen toimii siksi/siten, että ymmärrät syitä ja seurauksia asioille, oloillesi ja käytöksellesi. Kun opit ymmärtämään itseäsi paremmin, niin usko pois, asiat eivät mene ainakaan huonommaksi kuin ne olivat. Sen sijaan yksin ahdistuneena kotiin kököttämään jääminen takuuvarmasti pahentaa oloasi. Älä tuomitse terapiaa ennen kuin kokeilet sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et jaksa hakeutua hoitoon niin eipä siinä sitten mittään. Ihmetyttää vaan että miksi sitten kysyt täällä mitä pitäisi tehdä, kun on päivänselvää että ongelmasi hoituisivat tai tulisivat ainakin siedettävämmäksi terapiassa. Voithan toki yrittää saada jotain ahdistuslääkereseptiäkin, jos olet halukas niitä kokeilemaan. Joka tapauksessa suosittelen piipahtamaan lääkärin juttusilla.
Mun läheinen on käynyt terapiassa viisi vuotta ja hänen ongelmansa eivät ole hoituneet. Hänen tilanteensa ei myöskään ole parantunut yhtään, joten mun on todella vaikea uskoa terapiaan.
En tiedä, miksi kysyin ja mitä kuvittelin saavani. Olen kai vaan niin loppu ja epätoivonen.
ap
Sinä et ole läheisesi kopio, kokeile tarvittaessa erilasia terapiamuotoja.
En olekaan. En vaan ymmärrä, että miten paskoista asioista jauhaminen voisi parantaa oloani. Ne asiathan juuri haluaisin unohtaa.
No miten on toiminut tuo unohtamistaktiikka noin niinku omasta mielestä? Aloitusviestistä päätellen ei kovin hyvin. Se, että läheisesi ei ole saanut apua omasta terapiastaan ei kerro mitään sun mahdollisuuksista. Muutenkin jos tuntuu ettei terapia luista, niin kannattaa vaihtaa terapeuttia.
Se paskoista asioista jauhaminen toimii siksi/siten, että ymmärrät syitä ja seurauksia asioille, oloillesi ja käytöksellesi. Kun opit ymmärtämään itseäsi paremmin, niin usko pois, asiat eivät mene ainakaan huonommaksi kuin ne olivat. Sen sijaan yksin ahdistuneena kotiin kököttämään jääminen takuuvarmasti pahentaa oloasi. Älä tuomitse terapiaa ennen kuin kokeilet sitä itse.
Mä olen itsenäisesti käynyt asioita läpi ja tiedä miksi asiat ovat niin kuin ovat. En vain pysty hyväksymään elämääni tällaisena ja en enää jaksa. Mun oloa pahentaa muiden ihmisten joukossa oleminen, koska täytyy yrittää tsempata vaikka meinaan hajota. Mä en vaan jaksa ihmisiä. Olen ollut ahdistunut hyvin nuoresta lähtien ja aika kauan jaksoin peittää sen. Nyt olen vuosia ollut syrjässä ja kaikki mahdollisuudet ovat menneet ja en jaksa uskoa enää oikein mihinkään.
Mulla on sama olo. Jotkut 15 vuoden takaiset asiat ovat alkaneet pyöriä päässä ja välillä tuntuu että tukehdun! En pysty keskittymään mihinkään, työttömyys ahdistaa, ihmissuhteista en jaksa pitää huolta, töiden hakeminen tuntuu samalta kuin joku käskisi hypätä kuuhun.
Tiedän ettei tämä ole normaali olotilani ja se jotenkin lohduttaa..että pakko tämän on joskus muuttua. Kehotan myös lähtemään ulos, joka päivä. Kirjasto, kauppa, metsä, mitä vain. Ulkoa saa uusia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et jaksa hakeutua hoitoon niin eipä siinä sitten mittään. Ihmetyttää vaan että miksi sitten kysyt täällä mitä pitäisi tehdä, kun on päivänselvää että ongelmasi hoituisivat tai tulisivat ainakin siedettävämmäksi terapiassa. Voithan toki yrittää saada jotain ahdistuslääkereseptiäkin, jos olet halukas niitä kokeilemaan. Joka tapauksessa suosittelen piipahtamaan lääkärin juttusilla.
Mun läheinen on käynyt terapiassa viisi vuotta ja hänen ongelmansa eivät ole hoituneet. Hänen tilanteensa ei myöskään ole parantunut yhtään, joten mun on todella vaikea uskoa terapiaan.
En tiedä, miksi kysyin ja mitä kuvittelin saavani. Olen kai vaan niin loppu ja epätoivonen.
ap
Sinä et ole läheisesi kopio, kokeile tarvittaessa erilasia terapiamuotoja.
En olekaan. En vaan ymmärrä, että miten paskoista asioista jauhaminen voisi parantaa oloani. Ne asiathan juuri haluaisin unohtaa.
No miten on toiminut tuo unohtamistaktiikka noin niinku omasta mielestä? Aloitusviestistä päätellen ei kovin hyvin. Se, että läheisesi ei ole saanut apua omasta terapiastaan ei kerro mitään sun mahdollisuuksista. Muutenkin jos tuntuu ettei terapia luista, niin kannattaa vaihtaa terapeuttia.
Se paskoista asioista jauhaminen toimii siksi/siten, että ymmärrät syitä ja seurauksia asioille, oloillesi ja käytöksellesi. Kun opit ymmärtämään itseäsi paremmin, niin usko pois, asiat eivät mene ainakaan huonommaksi kuin ne olivat. Sen sijaan yksin ahdistuneena kotiin kököttämään jääminen takuuvarmasti pahentaa oloasi. Älä tuomitse terapiaa ennen kuin kokeilet sitä itse.
Mä olen itsenäisesti käynyt asioita läpi ja tiedä miksi asiat ovat niin kuin ovat. En vain pysty hyväksymään elämääni tällaisena ja en enää jaksa. Mun oloa pahentaa muiden ihmisten joukossa oleminen, koska täytyy yrittää tsempata vaikka meinaan hajota. Mä en vaan jaksa ihmisiä. Olen ollut ahdistunut hyvin nuoresta lähtien ja aika kauan jaksoin peittää sen. Nyt olen vuosia ollut syrjässä ja kaikki mahdollisuudet ovat menneet ja en jaksa uskoa enää oikein mihinkään.
Niin kulta pieni kun siellä terapiassa opetellaa sitä itsensä ja elämänsä hyväksymistä myös. Menisit nyt vaan.
Rukoile, vaikka et olisi mitenkään uskovainen niin rukoilemalla voi yhyttää itsensä syvemmille tasoille ja pyytää apua ja helpotusta vaikka enkeleiltä tai vaikka omalta henkioppaaltasi tai henkiopaseläimeltäsi (yleensä eläin jonka koet erityisen läheiseksi, voi olla mikä tahansa).
Lisäksi sieltä saa ihan konkreettisia neuvoja ja harjoituksia vaikeisiin/haastaviin/kuluttaviin tilainteisiin. Niiden voimilla sitä jaksaa ne pakolliset ihmisten kanssa kanssakäymiset ilman, että hajoaa paloiksi kotiin päästyä eikä palaudu moneen päivään. Siellä opetellaan myös ennaltaehkäisemään ahdistusta ja kestämään sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et jaksa hakeutua hoitoon niin eipä siinä sitten mittään. Ihmetyttää vaan että miksi sitten kysyt täällä mitä pitäisi tehdä, kun on päivänselvää että ongelmasi hoituisivat tai tulisivat ainakin siedettävämmäksi terapiassa. Voithan toki yrittää saada jotain ahdistuslääkereseptiäkin, jos olet halukas niitä kokeilemaan. Joka tapauksessa suosittelen piipahtamaan lääkärin juttusilla.
Mun läheinen on käynyt terapiassa viisi vuotta ja hänen ongelmansa eivät ole hoituneet. Hänen tilanteensa ei myöskään ole parantunut yhtään, joten mun on todella vaikea uskoa terapiaan.
En tiedä, miksi kysyin ja mitä kuvittelin saavani. Olen kai vaan niin loppu ja epätoivonen.
ap
Sinä et ole läheisesi kopio, kokeile tarvittaessa erilasia terapiamuotoja.
En olekaan. En vaan ymmärrä, että miten paskoista asioista jauhaminen voisi parantaa oloani. Ne asiathan juuri haluaisin unohtaa.
No miten on toiminut tuo unohtamistaktiikka noin niinku omasta mielestä? Aloitusviestistä päätellen ei kovin hyvin. Se, että läheisesi ei ole saanut apua omasta terapiastaan ei kerro mitään sun mahdollisuuksista. Muutenkin jos tuntuu ettei terapia luista, niin kannattaa vaihtaa terapeuttia.
Se paskoista asioista jauhaminen toimii siksi/siten, että ymmärrät syitä ja seurauksia asioille, oloillesi ja käytöksellesi. Kun opit ymmärtämään itseäsi paremmin, niin usko pois, asiat eivät mene ainakaan huonommaksi kuin ne olivat. Sen sijaan yksin ahdistuneena kotiin kököttämään jääminen takuuvarmasti pahentaa oloasi. Älä tuomitse terapiaa ennen kuin kokeilet sitä itse.
Mä olen itsenäisesti käynyt asioita läpi ja tiedä miksi asiat ovat niin kuin ovat. En vain pysty hyväksymään elämääni tällaisena ja en enää jaksa. Mun oloa pahentaa muiden ihmisten joukossa oleminen, koska täytyy yrittää tsempata vaikka meinaan hajota. Mä en vaan jaksa ihmisiä. Olen ollut ahdistunut hyvin nuoresta lähtien ja aika kauan jaksoin peittää sen. Nyt olen vuosia ollut syrjässä ja kaikki mahdollisuudet ovat menneet ja en jaksa uskoa enää oikein mihinkään.
Niin kulta pieni kun siellä terapiassa opetellaa sitä itsensä ja elämänsä hyväksymistä myös. Menisit nyt vaan.
Mä en voi ikinä hyväksyä mun elämää. Ihan sama kuinka monta sataa tai tuhatta mä maksaisin terapiasta jollekin, niin se ei tilannetta muuta. Mä olisin terapiasta huolimatta epäonnistunut elämässä. Työtön, sinkku ja lapseton. Jos menisin terapiaan olisin myös vararikossa eli lisäisin vain huoliani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et jaksa hakeutua hoitoon niin eipä siinä sitten mittään. Ihmetyttää vaan että miksi sitten kysyt täällä mitä pitäisi tehdä, kun on päivänselvää että ongelmasi hoituisivat tai tulisivat ainakin siedettävämmäksi terapiassa. Voithan toki yrittää saada jotain ahdistuslääkereseptiäkin, jos olet halukas niitä kokeilemaan. Joka tapauksessa suosittelen piipahtamaan lääkärin juttusilla.
Mun läheinen on käynyt terapiassa viisi vuotta ja hänen ongelmansa eivät ole hoituneet. Hänen tilanteensa ei myöskään ole parantunut yhtään, joten mun on todella vaikea uskoa terapiaan.
En tiedä, miksi kysyin ja mitä kuvittelin saavani. Olen kai vaan niin loppu ja epätoivonen.
ap
Sinä et ole läheisesi kopio, kokeile tarvittaessa erilasia terapiamuotoja.
En olekaan. En vaan ymmärrä, että miten paskoista asioista jauhaminen voisi parantaa oloani. Ne asiathan juuri haluaisin unohtaa.
No miten on toiminut tuo unohtamistaktiikka noin niinku omasta mielestä? Aloitusviestistä päätellen ei kovin hyvin. Se, että läheisesi ei ole saanut apua omasta terapiastaan ei kerro mitään sun mahdollisuuksista. Muutenkin jos tuntuu ettei terapia luista, niin kannattaa vaihtaa terapeuttia.
Se paskoista asioista jauhaminen toimii siksi/siten, että ymmärrät syitä ja seurauksia asioille, oloillesi ja käytöksellesi. Kun opit ymmärtämään itseäsi paremmin, niin usko pois, asiat eivät mene ainakaan huonommaksi kuin ne olivat. Sen sijaan yksin ahdistuneena kotiin kököttämään jääminen takuuvarmasti pahentaa oloasi. Älä tuomitse terapiaa ennen kuin kokeilet sitä itse.
Mä olen itsenäisesti käynyt asioita läpi ja tiedä miksi asiat ovat niin kuin ovat. En vain pysty hyväksymään elämääni tällaisena ja en enää jaksa. Mun oloa pahentaa muiden ihmisten joukossa oleminen, koska täytyy yrittää tsempata vaikka meinaan hajota. Mä en vaan jaksa ihmisiä. Olen ollut ahdistunut hyvin nuoresta lähtien ja aika kauan jaksoin peittää sen. Nyt olen vuosia ollut syrjässä ja kaikki mahdollisuudet ovat menneet ja en jaksa uskoa enää oikein mihinkään.
Niin kulta pieni kun siellä terapiassa opetellaa sitä itsensä ja elämänsä hyväksymistä myös. Menisit nyt vaan.
Mä en voi ikinä hyväksyä mun elämää. Ihan sama kuinka monta sataa tai tuhatta mä maksaisin terapiasta jollekin, niin se ei tilannetta muuta. Mä olisin terapiasta huolimatta epäonnistunut elämässä. Työtön, sinkku ja lapseton. Jos menisin terapiaan olisin myös vararikossa eli lisäisin vain huoliani.
ap
Mulle terapia psykiatrian polilla oli kyllä ilmaista, niin yksilö- kuin ryhmäterapiakin. Eli unohda nyt tuo talouspuoli kuvioista.
Millaista apua oikein sitten haluat, kun mikään täällä kerrottu ei tunnu miellyttävän?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama olo. Jotkut 15 vuoden takaiset asiat ovat alkaneet pyöriä päässä ja välillä tuntuu että tukehdun! En pysty keskittymään mihinkään, työttömyys ahdistaa, ihmissuhteista en jaksa pitää huolta, töiden hakeminen tuntuu samalta kuin joku käskisi hypätä kuuhun.
Tiedän ettei tämä ole normaali olotilani ja se jotenkin lohduttaa..että pakko tämän on joskus muuttua. Kehotan myös lähtemään ulos, joka päivä. Kirjasto, kauppa, metsä, mitä vain. Ulkoa saa uusia ajatuksia.
Mullakin pyörii kaikki menneen "virheet" päässä. On kyllä todella raskasta ja turhauttavaa, koska menneitä ei voi muuttaa.
ap
Hakeutua psykiatrian polille terapiaan. Lähetteen saat lääkäriltä, eli varaa aika omalle terveysasemalle tai yksityiselle. Ahdistukseen on apua saatavilla, sun pitää alkaa nyt vaan hakea sitä. Tsemppiä!
ps. sitä odotellessa tee rentoutusharjoituksia, liiku luonnossa, vältä tupakkaa/alkoholia/päihteitä/kofeiinia, syö ja nuku hyvin ja pysähdy tasaisin väliajoin ihan vaan hengittämään ja vaikka istumaan esim. parin minuutin ajaksi. Vältä niitä asioita, jotka stressaavat ja lisäävät kierroksia.