Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva ahdistus
04.07.2018 |
Miksi en pääse ahdistuksesta eroon. Jatkuvasti ahdistaa ja pelottaa ja voimat loppuu todella nopeasti. Mitä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (47)
Elämä ei ole mikään kilpailu. Kaikella elämällä on oma itseisarvonsa ja kaikki elämä on yhtä arvokasta riippumatta tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Älä ole itsellesi turhan ankara, yksi askel kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän autttanut se, että tietoisesti katkaisen kaikki negatiiviset ajatukset heti. Siis nimenomaan nämä menneiden juttujen märehtimiset.
Terapiaan en itse ole halunnut juuri sen vuoksi, että siellä käynti voi vahvistaa tunnemuistoja ja kuten ap en myöskään siedän muita ihmisiä. Itseterapiaa olen toki tehnyt ja tiedän ongelmieni syyt. Tiedän että itselle paras ratkaisu kaiketi olisi eteenpäin meneminen ja totaalinen maisemanvaihdos, mutta en eri syistä kykene siihen juuri nyt.
Tsemppiä ap.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole mikään kilpailu. Kaikella elämällä on oma itseisarvonsa ja kaikki elämä on yhtä arvokasta riippumatta tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Älä ole itsellesi turhan ankara, yksi askel kerrallaan.
Vaikea uskoa tota, että kaikella elämällä olisi arvo. Olen viime viikkoina joutunut olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ja siellä mut kyllä tuomittiin todella suoraan. Tekivät selväksi, että musta ei ole mihinkään. Sellainen on aika rankka ympäristö olla, jossa joka päivä saa kuulla olevansa huono. Todellisuudessa he tietävät minusta hyvin vähän ja osaamisestani eivät tiedä mitään.
Niin siellä terapiassa oppii päästämään niistä menneisyyden möröistäkin irti. Ja muutenkin oppii vähän terveempiä ajatusmalleja. Mennyttä ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan voi.
Ei tän kokoluokan ahdistukseen liittyviä asioita hyödytä yksikseen märehtiä, koska voit tietämättäsi vain aiheuttaa lisävahinkoa väärillä ajatusmalleilla ja kehää kierävillä ajatuksilla. On vaan hyvä, että ulkopuolinen ammattilainen sanoo milloin menee metsään ja ohjaa lempeästi oikeaan suuntaan. Toki se ajatustyö on sun itse tehtävä, mutta ajatustensa ammattilaisen kautta peilaaminen on varmasti iso osa sitä.
Esim. mun terapeutti ei koskaan sanonut mitä mun pitäisi tehdä, joskus esitti mielipiteensä mutta sanoi aina sen yhteydessä että ei ole hänen asiansa neuvoa mitä tehdä. Mutta jos sanoin jotain, mikä ei pidä paikkaansa, esim. "en voi koskaan enää olla onnellinen", hän kyllä korjasi väärän väittämäni. Kun puhuu toiselle ihmiselle, tulee jäsentäneeksi ajatuksensa eri tavalla kuin itsekseen mietiskelemällä. Lisäksi saa välitöntä palautetta ja ohjausta siihen, mitä olisi hyödyllistä miettiä ja mistä asiasta ei kannata tehdä itselleen päänvaivaa. Tietty sen lisäksi, että saa kuuntelevan korvan joka ei tuomitse, ja on joku joka ymmärtää sua, on sun puolella ja haluaa auttaa ja olla tukena.
Olet varmaan ennenkin kirjoittanut tänne.
Ahdistuksen takana on ne syyt jotka pitäisi purkaa esim. terapiassa.
Kärsin itse samasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän autttanut se, että tietoisesti katkaisen kaikki negatiiviset ajatukset heti. Siis nimenomaan nämä menneiden juttujen märehtimiset.
Terapiaan en itse ole halunnut juuri sen vuoksi, että siellä käynti voi vahvistaa tunnemuistoja ja kuten ap en myöskään siedän muita ihmisiä. Itseterapiaa olen toki tehnyt ja tiedän ongelmieni syyt. Tiedän että itselle paras ratkaisu kaiketi olisi eteenpäin meneminen ja totaalinen maisemanvaihdos, mutta en eri syistä kykene siihen juuri nyt.
Tsemppiä ap.
Kiitos. Tsemppiä myös sinulle. Olen myös miettinyt maisemanvaihdosta, mutta se ei ole mahdollista. Mä en kestä ihmisiä, koska he tuovat mukanaan turhaa draamaa ja tekevät vääriä tulkintoja. Kaikesta pitää aina vääntää ja aina on se joku, jota kaikki haukkuu tai jonka tekemisiä kaikki ihmettelee. Haluaisin muutaman "oman ihmisen", joiden kanssa voisi olla tekemisissä ilman turhaa draamaa, mutta tätä tuskin koskaan tulee tapahtumaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin siellä terapiassa oppii päästämään niistä menneisyyden möröistäkin irti. Ja muutenkin oppii vähän terveempiä ajatusmalleja. Mennyttä ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan voi.
Ei tän kokoluokan ahdistukseen liittyviä asioita hyödytä yksikseen märehtiä, koska voit tietämättäsi vain aiheuttaa lisävahinkoa väärillä ajatusmalleilla ja kehää kierävillä ajatuksilla. On vaan hyvä, että ulkopuolinen ammattilainen sanoo milloin menee metsään ja ohjaa lempeästi oikeaan suuntaan. Toki se ajatustyö on sun itse tehtävä, mutta ajatustensa ammattilaisen kautta peilaaminen on varmasti iso osa sitä.
Esim. mun terapeutti ei koskaan sanonut mitä mun pitäisi tehdä, joskus esitti mielipiteensä mutta sanoi aina sen yhteydessä että ei ole hänen asiansa neuvoa mitä tehdä. Mutta jos sanoin jotain, mikä ei pidä paikkaansa, esim. "en voi koskaan enää olla onnellinen", hän kyllä korjasi väärän väittämäni. Kun puhuu toiselle ihmiselle, tulee jäsentäneeksi ajatuksensa eri tavalla kuin itsekseen mietiskelemällä. Lisäksi saa välitöntä palautetta ja ohjausta siihen, mitä olisi hyödyllistä miettiä ja mistä asiasta ei kannata tehdä itselleen päänvaivaa. Tietty sen lisäksi, että saa kuuntelevan korvan joka ei tuomitse, ja on joku joka ymmärtää sua, on sun puolella ja haluaa auttaa ja olla tukena.
Voiko se terapeutti kehittää mulle jostain työpaikan, puolison ja lapsia? Ei voi, ei kukaan voi, joten mitä hyötyä siitä on? Mun elämä on pilalla ja sitä ei mitkään ajatusmallien muutokset muuta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siellä terapiassa oppii päästämään niistä menneisyyden möröistäkin irti. Ja muutenkin oppii vähän terveempiä ajatusmalleja. Mennyttä ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan voi.
Ei tän kokoluokan ahdistukseen liittyviä asioita hyödytä yksikseen märehtiä, koska voit tietämättäsi vain aiheuttaa lisävahinkoa väärillä ajatusmalleilla ja kehää kierävillä ajatuksilla. On vaan hyvä, että ulkopuolinen ammattilainen sanoo milloin menee metsään ja ohjaa lempeästi oikeaan suuntaan. Toki se ajatustyö on sun itse tehtävä, mutta ajatustensa ammattilaisen kautta peilaaminen on varmasti iso osa sitä.
Esim. mun terapeutti ei koskaan sanonut mitä mun pitäisi tehdä, joskus esitti mielipiteensä mutta sanoi aina sen yhteydessä että ei ole hänen asiansa neuvoa mitä tehdä. Mutta jos sanoin jotain, mikä ei pidä paikkaansa, esim. "en voi koskaan enää olla onnellinen", hän kyllä korjasi väärän väittämäni. Kun puhuu toiselle ihmiselle, tulee jäsentäneeksi ajatuksensa eri tavalla kuin itsekseen mietiskelemällä. Lisäksi saa välitöntä palautetta ja ohjausta siihen, mitä olisi hyödyllistä miettiä ja mistä asiasta ei kannata tehdä itselleen päänvaivaa. Tietty sen lisäksi, että saa kuuntelevan korvan joka ei tuomitse, ja on joku joka ymmärtää sua, on sun puolella ja haluaa auttaa ja olla tukena.
Voiko se terapeutti kehittää mulle jostain työpaikan, puolison ja lapsia? Ei voi, ei kukaan voi, joten mitä hyötyä siitä on? Mun elämä on pilalla ja sitä ei mitkään ajatusmallien muutokset muuta.
ap
No ei voi kehittää, mutta ehkä sen terapian myötä ahdistus helpottaisi, sulle tulisi parempi olo ja saisit lisää voimia elämääsi ja sulle kehittyisi vähän positiivisempi ote elämään, joiden yhteisvaikutuksesta alkaisi muillakin elämän osa-alueilla luistaa vähä paremmin. Ja jos olet noin ahdistunut koko ajan, niin onko hyvä idea niissä oloissa tehdä lapsia muutenkaan. Ensin hoidetaan äiskä kuntoon tietysti!
Sun ajatusmallit on vääristyneet ja kiertää kehää, ja siksi tuntuu että sun elämä on pilalla ja nimenomaan niiden ajatusmallien muutoksilla se korjaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siellä terapiassa oppii päästämään niistä menneisyyden möröistäkin irti. Ja muutenkin oppii vähän terveempiä ajatusmalleja. Mennyttä ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan voi.
Ei tän kokoluokan ahdistukseen liittyviä asioita hyödytä yksikseen märehtiä, koska voit tietämättäsi vain aiheuttaa lisävahinkoa väärillä ajatusmalleilla ja kehää kierävillä ajatuksilla. On vaan hyvä, että ulkopuolinen ammattilainen sanoo milloin menee metsään ja ohjaa lempeästi oikeaan suuntaan. Toki se ajatustyö on sun itse tehtävä, mutta ajatustensa ammattilaisen kautta peilaaminen on varmasti iso osa sitä.
Esim. mun terapeutti ei koskaan sanonut mitä mun pitäisi tehdä, joskus esitti mielipiteensä mutta sanoi aina sen yhteydessä että ei ole hänen asiansa neuvoa mitä tehdä. Mutta jos sanoin jotain, mikä ei pidä paikkaansa, esim. "en voi koskaan enää olla onnellinen", hän kyllä korjasi väärän väittämäni. Kun puhuu toiselle ihmiselle, tulee jäsentäneeksi ajatuksensa eri tavalla kuin itsekseen mietiskelemällä. Lisäksi saa välitöntä palautetta ja ohjausta siihen, mitä olisi hyödyllistä miettiä ja mistä asiasta ei kannata tehdä itselleen päänvaivaa. Tietty sen lisäksi, että saa kuuntelevan korvan joka ei tuomitse, ja on joku joka ymmärtää sua, on sun puolella ja haluaa auttaa ja olla tukena.
Voiko se terapeutti kehittää mulle jostain työpaikan, puolison ja lapsia? Ei voi, ei kukaan voi, joten mitä hyötyä siitä on? Mun elämä on pilalla ja sitä ei mitkään ajatusmallien muutokset muuta.
ap
No ei voi kehittää, mutta ehkä sen terapian myötä ahdistus helpottaisi, sulle tulisi parempi olo ja saisit lisää voimia elämääsi ja sulle kehittyisi vähän positiivisempi ote elämään, joiden yhteisvaikutuksesta alkaisi muillakin elämän osa-alueilla luistaa vähä paremmin. Ja jos olet noin ahdistunut koko ajan, niin onko hyvä idea niissä oloissa tehdä lapsia muutenkaan. Ensin hoidetaan äiskä kuntoon tietysti!
Sun ajatusmallit on vääristyneet ja kiertää kehää, ja siksi tuntuu että sun elämä on pilalla ja nimenomaan niiden ajatusmallien muutoksilla se korjaantuu.
Enhän minä näissä oloissa lapsia alkaisi tekemään ja en edes sinkkuna siihen pystyisi. Minun ei ole järkevää tehdä lapsia enää koskaan. En haluaisi, että lapseni joutuisivat kärsimään takiani. Olen myös jo 30+ eli vaikka olisin terve, niin se juna meni muutenkin jo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et jaksa hakeutua hoitoon niin eipä siinä sitten mittään. Ihmetyttää vaan että miksi sitten kysyt täällä mitä pitäisi tehdä, kun on päivänselvää että ongelmasi hoituisivat tai tulisivat ainakin siedettävämmäksi terapiassa. Voithan toki yrittää saada jotain ahdistuslääkereseptiäkin, jos olet halukas niitä kokeilemaan. Joka tapauksessa suosittelen piipahtamaan lääkärin juttusilla.
Mun läheinen on käynyt terapiassa viisi vuotta ja hänen ongelmansa eivät ole hoituneet. Hänen tilanteensa ei myöskään ole parantunut yhtään, joten mun on todella vaikea uskoa terapiaan.
En tiedä, miksi kysyin ja mitä kuvittelin saavani. Olen kai vaan niin loppu ja epätoivonen.
ap
Sinä et ole läheisesi kopio, kokeile tarvittaessa erilasia terapiamuotoja.
En olekaan. En vaan ymmärrä, että miten paskoista asioista jauhaminen voisi parantaa oloani. Ne asiathan juuri haluaisin unohtaa.
No miten on toiminut tuo unohtamistaktiikka noin niinku omasta mielestä? Aloitusviestistä päätellen ei kovin hyvin. Se, että läheisesi ei ole saanut apua omasta terapiastaan ei kerro mitään sun mahdollisuuksista. Muutenkin jos tuntuu ettei terapia luista, niin kannattaa vaihtaa terapeuttia.
Se paskoista asioista jauhaminen toimii siksi/siten, että ymmärrät syitä ja seurauksia asioille, oloillesi ja käytöksellesi. Kun opit ymmärtämään itseäsi paremmin, niin usko pois, asiat eivät mene ainakaan huonommaksi kuin ne olivat. Sen sijaan yksin ahdistuneena kotiin kököttämään jääminen takuuvarmasti pahentaa oloasi. Älä tuomitse terapiaa ennen kuin kokeilet sitä itse.
Mä olen itsenäisesti käynyt asioita läpi ja tiedä miksi asiat ovat niin kuin ovat. En vain pysty hyväksymään elämääni tällaisena ja en enää jaksa. Mun oloa pahentaa muiden ihmisten joukossa oleminen, koska täytyy yrittää tsempata vaikka meinaan hajota. Mä en vaan jaksa ihmisiä. Olen ollut ahdistunut hyvin nuoresta lähtien ja aika kauan jaksoin peittää sen. Nyt olen vuosia ollut syrjässä ja kaikki mahdollisuudet ovat menneet ja en jaksa uskoa enää oikein mihinkään.
Mulla on ihan sama. Tällä hetkellä syön tohon masennuslääkettä ja tarvittaessa diapamia. Auttaa ahdistukseen todella tehokkaasti mutta on erittäin addiktoiva joten yritän olla käyttämättä jatkuvasti. Pienet asiat auttaa jaksamaan päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siellä terapiassa oppii päästämään niistä menneisyyden möröistäkin irti. Ja muutenkin oppii vähän terveempiä ajatusmalleja. Mennyttä ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan voi.
Ei tän kokoluokan ahdistukseen liittyviä asioita hyödytä yksikseen märehtiä, koska voit tietämättäsi vain aiheuttaa lisävahinkoa väärillä ajatusmalleilla ja kehää kierävillä ajatuksilla. On vaan hyvä, että ulkopuolinen ammattilainen sanoo milloin menee metsään ja ohjaa lempeästi oikeaan suuntaan. Toki se ajatustyö on sun itse tehtävä, mutta ajatustensa ammattilaisen kautta peilaaminen on varmasti iso osa sitä.
Esim. mun terapeutti ei koskaan sanonut mitä mun pitäisi tehdä, joskus esitti mielipiteensä mutta sanoi aina sen yhteydessä että ei ole hänen asiansa neuvoa mitä tehdä. Mutta jos sanoin jotain, mikä ei pidä paikkaansa, esim. "en voi koskaan enää olla onnellinen", hän kyllä korjasi väärän väittämäni. Kun puhuu toiselle ihmiselle, tulee jäsentäneeksi ajatuksensa eri tavalla kuin itsekseen mietiskelemällä. Lisäksi saa välitöntä palautetta ja ohjausta siihen, mitä olisi hyödyllistä miettiä ja mistä asiasta ei kannata tehdä itselleen päänvaivaa. Tietty sen lisäksi, että saa kuuntelevan korvan joka ei tuomitse, ja on joku joka ymmärtää sua, on sun puolella ja haluaa auttaa ja olla tukena.
Voiko se terapeutti kehittää mulle jostain työpaikan, puolison ja lapsia? Ei voi, ei kukaan voi, joten mitä hyötyä siitä on? Mun elämä on pilalla ja sitä ei mitkään ajatusmallien muutokset muuta.
ap
Mulla on ihan toi sama, luulen että oon sun kanssa ap samassa tilanteessa elämässä. Ootko nainen vai mies, nainen luulen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole mikään kilpailu. Kaikella elämällä on oma itseisarvonsa ja kaikki elämä on yhtä arvokasta riippumatta tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Älä ole itsellesi turhan ankara, yksi askel kerrallaan.
Vaikea uskoa tota, että kaikella elämällä olisi arvo. Olen viime viikkoina joutunut olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ja siellä mut kyllä tuomittiin todella suoraan. Tekivät selväksi, että musta ei ole mihinkään. Sellainen on aika rankka ympäristö olla, jossa joka päivä saa kuulla olevansa huono. Todellisuudessa he tietävät minusta hyvin vähän ja osaamisestani eivät tiedä mitään.
Olitko jollaine työllistymiskurssilla ja siellä oli tollasta? Todella törkeää heiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole mikään kilpailu. Kaikella elämällä on oma itseisarvonsa ja kaikki elämä on yhtä arvokasta riippumatta tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Älä ole itsellesi turhan ankara, yksi askel kerrallaan.
Vaikea uskoa tota, että kaikella elämällä olisi arvo. Olen viime viikkoina joutunut olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ja siellä mut kyllä tuomittiin todella suoraan. Tekivät selväksi, että musta ei ole mihinkään. Sellainen on aika rankka ympäristö olla, jossa joka päivä saa kuulla olevansa huono. Todellisuudessa he tietävät minusta hyvin vähän ja osaamisestani eivät tiedä mitään.
Olitko jollaine työllistymiskurssilla ja siellä oli tollasta? Todella törkeää heiltä.
Korkeakouluopiskeluun kuuluvassa harjoittelussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siellä terapiassa oppii päästämään niistä menneisyyden möröistäkin irti. Ja muutenkin oppii vähän terveempiä ajatusmalleja. Mennyttä ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan voi.
Ei tän kokoluokan ahdistukseen liittyviä asioita hyödytä yksikseen märehtiä, koska voit tietämättäsi vain aiheuttaa lisävahinkoa väärillä ajatusmalleilla ja kehää kierävillä ajatuksilla. On vaan hyvä, että ulkopuolinen ammattilainen sanoo milloin menee metsään ja ohjaa lempeästi oikeaan suuntaan. Toki se ajatustyö on sun itse tehtävä, mutta ajatustensa ammattilaisen kautta peilaaminen on varmasti iso osa sitä.
Esim. mun terapeutti ei koskaan sanonut mitä mun pitäisi tehdä, joskus esitti mielipiteensä mutta sanoi aina sen yhteydessä että ei ole hänen asiansa neuvoa mitä tehdä. Mutta jos sanoin jotain, mikä ei pidä paikkaansa, esim. "en voi koskaan enää olla onnellinen", hän kyllä korjasi väärän väittämäni. Kun puhuu toiselle ihmiselle, tulee jäsentäneeksi ajatuksensa eri tavalla kuin itsekseen mietiskelemällä. Lisäksi saa välitöntä palautetta ja ohjausta siihen, mitä olisi hyödyllistä miettiä ja mistä asiasta ei kannata tehdä itselleen päänvaivaa. Tietty sen lisäksi, että saa kuuntelevan korvan joka ei tuomitse, ja on joku joka ymmärtää sua, on sun puolella ja haluaa auttaa ja olla tukena.
Voiko se terapeutti kehittää mulle jostain työpaikan, puolison ja lapsia? Ei voi, ei kukaan voi, joten mitä hyötyä siitä on? Mun elämä on pilalla ja sitä ei mitkään ajatusmallien muutokset muuta.
ap
Mulla on ihan toi sama, luulen että oon sun kanssa ap samassa tilanteessa elämässä. Ootko nainen vai mies, nainen luulen?
Olen nainen. Entäs sä?
ap
Ap, ymmärrän sua. En itsekään usko terapioihin ja sun kokemus siitä, että siellä käydään vuosia eikä oikeasti apua saa, on varmasti hyvin yleinen. Toki jotkut saa, esim jonkun trauman läpikäynyt henkilö aivan varmasti hyötyy paljonkin terapiasta. Mutta jatkuvaan, läpi elämän kestäneeseen ahdistukseen ja työttömyyteen/köyhyteen ei varmasti parhaimmalla ja kalleimmallakaan terapeutilla ole kikka kolmosia.
Olet kuitenkin vielä nuori, olisiko sinun mahdollista kouluttautua johonkin joka sinua työllistäisi. Itse huomaan että oma ahdistus helpottaa usein töissä, siellä kun ei ehdi omia asioita pahemmin vatvomaan. Ja toki muutama ihana työkaveri, joitten seurassa pystyy olemaan oma itsensä. Kotona yksin ollessa ikävät asiat jotenkin oikein aina korostuvat mun mielessä, joten yritän keksiä illoille jotain mielekästä puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siellä terapiassa oppii päästämään niistä menneisyyden möröistäkin irti. Ja muutenkin oppii vähän terveempiä ajatusmalleja. Mennyttä ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan voi.
Ei tän kokoluokan ahdistukseen liittyviä asioita hyödytä yksikseen märehtiä, koska voit tietämättäsi vain aiheuttaa lisävahinkoa väärillä ajatusmalleilla ja kehää kierävillä ajatuksilla. On vaan hyvä, että ulkopuolinen ammattilainen sanoo milloin menee metsään ja ohjaa lempeästi oikeaan suuntaan. Toki se ajatustyö on sun itse tehtävä, mutta ajatustensa ammattilaisen kautta peilaaminen on varmasti iso osa sitä.
Esim. mun terapeutti ei koskaan sanonut mitä mun pitäisi tehdä, joskus esitti mielipiteensä mutta sanoi aina sen yhteydessä että ei ole hänen asiansa neuvoa mitä tehdä. Mutta jos sanoin jotain, mikä ei pidä paikkaansa, esim. "en voi koskaan enää olla onnellinen", hän kyllä korjasi väärän väittämäni. Kun puhuu toiselle ihmiselle, tulee jäsentäneeksi ajatuksensa eri tavalla kuin itsekseen mietiskelemällä. Lisäksi saa välitöntä palautetta ja ohjausta siihen, mitä olisi hyödyllistä miettiä ja mistä asiasta ei kannata tehdä itselleen päänvaivaa. Tietty sen lisäksi, että saa kuuntelevan korvan joka ei tuomitse, ja on joku joka ymmärtää sua, on sun puolella ja haluaa auttaa ja olla tukena.
Voiko se terapeutti kehittää mulle jostain työpaikan, puolison ja lapsia? Ei voi, ei kukaan voi, joten mitä hyötyä siitä on? Mun elämä on pilalla ja sitä ei mitkään ajatusmallien muutokset muuta.
ap
Mulla on ihan toi sama, luulen että oon sun kanssa ap samassa tilanteessa elämässä. Ootko nainen vai mies, nainen luulen?
Olen nainen. Entäs sä?
ap
Mäkin oon nainen. Harjottelussa oli tollasta? Mutta ainakin sä oot opinnoissa, eikö ne auta tohon ahdistukseen vai pahentaako vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siellä terapiassa oppii päästämään niistä menneisyyden möröistäkin irti. Ja muutenkin oppii vähän terveempiä ajatusmalleja. Mennyttä ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan voi.
Ei tän kokoluokan ahdistukseen liittyviä asioita hyödytä yksikseen märehtiä, koska voit tietämättäsi vain aiheuttaa lisävahinkoa väärillä ajatusmalleilla ja kehää kierävillä ajatuksilla. On vaan hyvä, että ulkopuolinen ammattilainen sanoo milloin menee metsään ja ohjaa lempeästi oikeaan suuntaan. Toki se ajatustyö on sun itse tehtävä, mutta ajatustensa ammattilaisen kautta peilaaminen on varmasti iso osa sitä.
Esim. mun terapeutti ei koskaan sanonut mitä mun pitäisi tehdä, joskus esitti mielipiteensä mutta sanoi aina sen yhteydessä että ei ole hänen asiansa neuvoa mitä tehdä. Mutta jos sanoin jotain, mikä ei pidä paikkaansa, esim. "en voi koskaan enää olla onnellinen", hän kyllä korjasi väärän väittämäni. Kun puhuu toiselle ihmiselle, tulee jäsentäneeksi ajatuksensa eri tavalla kuin itsekseen mietiskelemällä. Lisäksi saa välitöntä palautetta ja ohjausta siihen, mitä olisi hyödyllistä miettiä ja mistä asiasta ei kannata tehdä itselleen päänvaivaa. Tietty sen lisäksi, että saa kuuntelevan korvan joka ei tuomitse, ja on joku joka ymmärtää sua, on sun puolella ja haluaa auttaa ja olla tukena.
Voiko se terapeutti kehittää mulle jostain työpaikan, puolison ja lapsia? Ei voi, ei kukaan voi, joten mitä hyötyä siitä on? Mun elämä on pilalla ja sitä ei mitkään ajatusmallien muutokset muuta.
ap
No ei voi kehittää, mutta ehkä sen terapian myötä ahdistus helpottaisi, sulle tulisi parempi olo ja saisit lisää voimia elämääsi ja sulle kehittyisi vähän positiivisempi ote elämään, joiden yhteisvaikutuksesta alkaisi muillakin elämän osa-alueilla luistaa vähä paremmin. Ja jos olet noin ahdistunut koko ajan, niin onko hyvä idea niissä oloissa tehdä lapsia muutenkaan. Ensin hoidetaan äiskä kuntoon tietysti!
Sun ajatusmallit on vääristyneet ja kiertää kehää, ja siksi tuntuu että sun elämä on pilalla ja nimenomaan niiden ajatusmallien muutoksilla se korjaantuu.
Enhän minä näissä oloissa lapsia alkaisi tekemään ja en edes sinkkuna siihen pystyisi. Minun ei ole järkevää tehdä lapsia enää koskaan. En haluaisi, että lapseni joutuisivat kärsimään takiani. Olen myös jo 30+ eli vaikka olisin terve, niin se juna meni muutenkin jo.
ap
Onpa sulla negatiivinen asenne.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sua. En itsekään usko terapioihin ja sun kokemus siitä, että siellä käydään vuosia eikä oikeasti apua saa, on varmasti hyvin yleinen. Toki jotkut saa, esim jonkun trauman läpikäynyt henkilö aivan varmasti hyötyy paljonkin terapiasta. Mutta jatkuvaan, läpi elämän kestäneeseen ahdistukseen ja työttömyyteen/köyhyteen ei varmasti parhaimmalla ja kalleimmallakaan terapeutilla ole kikka kolmosia.
Olet kuitenkin vielä nuori, olisiko sinun mahdollista kouluttautua johonkin joka sinua työllistäisi. Itse huomaan että oma ahdistus helpottaa usein töissä, siellä kun ei ehdi omia asioita pahemmin vatvomaan. Ja toki muutama ihana työkaveri, joitten seurassa pystyy olemaan oma itsensä. Kotona yksin ollessa ikävät asiat jotenkin oikein aina korostuvat mun mielessä, joten yritän keksiä illoille jotain mielekästä puuhaa.
Kiva, että joku ymmärtää ajatukseni terapiasta. Uskon kyllä, että jollekin terapiasta saattaa olla apua, mutta itse en kuulu niihin ihmisiin.
Opiskelen parhaillaan, mutta pelkään, että kukaan ei palkkaa minua onnettoman työhistoriani vuoksi. Olen samaa mieltä siitä, että ahdistus helpottaa hetkeksi kun on muuta ajateltavaa, vaikka niitä töitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siellä terapiassa oppii päästämään niistä menneisyyden möröistäkin irti. Ja muutenkin oppii vähän terveempiä ajatusmalleja. Mennyttä ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan voi.
Ei tän kokoluokan ahdistukseen liittyviä asioita hyödytä yksikseen märehtiä, koska voit tietämättäsi vain aiheuttaa lisävahinkoa väärillä ajatusmalleilla ja kehää kierävillä ajatuksilla. On vaan hyvä, että ulkopuolinen ammattilainen sanoo milloin menee metsään ja ohjaa lempeästi oikeaan suuntaan. Toki se ajatustyö on sun itse tehtävä, mutta ajatustensa ammattilaisen kautta peilaaminen on varmasti iso osa sitä.
Esim. mun terapeutti ei koskaan sanonut mitä mun pitäisi tehdä, joskus esitti mielipiteensä mutta sanoi aina sen yhteydessä että ei ole hänen asiansa neuvoa mitä tehdä. Mutta jos sanoin jotain, mikä ei pidä paikkaansa, esim. "en voi koskaan enää olla onnellinen", hän kyllä korjasi väärän väittämäni. Kun puhuu toiselle ihmiselle, tulee jäsentäneeksi ajatuksensa eri tavalla kuin itsekseen mietiskelemällä. Lisäksi saa välitöntä palautetta ja ohjausta siihen, mitä olisi hyödyllistä miettiä ja mistä asiasta ei kannata tehdä itselleen päänvaivaa. Tietty sen lisäksi, että saa kuuntelevan korvan joka ei tuomitse, ja on joku joka ymmärtää sua, on sun puolella ja haluaa auttaa ja olla tukena.
Voiko se terapeutti kehittää mulle jostain työpaikan, puolison ja lapsia? Ei voi, ei kukaan voi, joten mitä hyötyä siitä on? Mun elämä on pilalla ja sitä ei mitkään ajatusmallien muutokset muuta.
ap
Mulla on ihan toi sama, luulen että oon sun kanssa ap samassa tilanteessa elämässä. Ootko nainen vai mies, nainen luulen?
Olen nainen. Entäs sä?
ap
Mäkin oon nainen. Harjottelussa oli tollasta? Mutta ainakin sä oot opinnoissa, eikö ne auta tohon ahdistukseen vai pahentaako vaan?
Harjoittelussa oli tuollaista. Asennoituminen oli todella kurjaa. En oikein osaa sanoa, miten opinnot vaikuttavat ahdistukseen. Ehkä hieman vähentää sitä, koska ainakin yritän jotakin.
ap
Täällä on tarjottu kahta vaihtoehtoa eli terapiaa ja lääkkeitä. En tiedä, mitä kaipaan, kai kaipaan lupaa luovuttaa tai sitä, että joku pelastaisi mut, joka on mahdotonta. Ei mua voi kukaan pelastaa, koska en itsekään ole siihen pystynyt.
ap