Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvan sisustamisen järjettömyys ja syyt miksi en sisusta
04.07.2018 |
Veikkaan että täältäkin palstalta löytynee jokunen sisustaja tai sisustamista harrastava tai ainakin sellainen joka asiaa jollain tasolla miettii useamman kerran viikossa. Esimerkiksi lukemalla aiheeseen liittyviä blogeja, tykkäilemällä sisustuskuvia instassa tai pinnaamassa kuvia pinterestissä. Paradoksin omaisesti juuri nämä samat ihmiset ovat usein innostuneet Konmarituksesta tai jopa minimalismista (ei tosin koskaan siinä määrin etteikö uusille hankinnoille olisi aina sijaa kun vanhat on raivattu pois), joita toteutettaessa kaiken sen hukkaan menneen tavaran ja siihen käytetyn energian määrä moninkertaistuu miettiessä pois laitettavia, niistä eroon hankkiutumista, parempia hankintoja vanhojen tilalle ja kun koti on sisustettu valmiiksi on mieli ehtinyt muuttumaan ja taas on aloitettava päivitys jostain kohtaa uudestaan ja jonka jälkeen on taas vähitellen uusittava vanha sisustus ja sitä rataa.
-tuhlaa luonnonvaroja
-on vastuutonta ostaa jatkuvasti uutta ilman tarvetta, vain koska et enää pidä vanhasta. Ennen uusi hankittiin rikkinäisen tilalle tai todelliseen tarpeeseen.
-tulee kalliiksi
-vie turhaa energiaa ja ajattelua tärkeämmistä asioista
-sisustustrendit ja oma mieli muuttuu jatkuvasti, joten miksi vaivautua luomaan eilisen mielen mukaista mutta tähän hetkeen sopimatonta ideaalia?
-sisustuksesta ei kuitenkaan tule koskaan valmis, vaikka uskoisitkin niin.
-aina tulee uusi ja hienompi sisustusidea
-kodin on tarkoitus elää ja muuttua asujien mukana, ei heidän mielensä mukaan
Kommentit (60)
En tiedä miten muut asuu mutta kyllä minusta lapsiperheessä joutuu väkisinkin enemmän tai vähemmän jatkuvasti sisustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan! Sisustaminen sisustamisen vuoksi tuntuu itselle vieraalta. Koti on kaunis, kaikki toimii, miksi sitä pitäisi koko ajan muutella? Vain jos jossain blogissa nyt joku keksiikin sanoa, että tähdet ei ole enää in, mutta peuran sarvet ovat? Huvittavaa :) Oma maku romukoppaan ja lempiväriksi se mikä on nyt in, mutta viimeistään parin vuoden kuluttua kaikki pitää taas uusia, koska mustavalkoinen koti on täysin out.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten muut asuu mutta kyllä minusta lapsiperheessä joutuu väkisinkin enemmän tai vähemmän jatkuvasti sisustamaan.
No ei ainakaan ennenvanhaan tarvinut. Tulisiko nykyinenkin "tarve" jostain muualta kuin todellisesta tarpeesta?
Nykyään moni vastasyntynytkin tarvitsee kokonaisen oman huoneen täynnä tavaraa, joista vainmurto-osa on tarpeellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten muut asuu mutta kyllä minusta lapsiperheessä joutuu väkisinkin enemmän tai vähemmän jatkuvasti sisustamaan.
No ei ainakaan ennenvanhaan tarvinut. Tulisiko nykyinenkin "tarve" jostain muualta kuin todellisesta tarpeesta?
Nykyään moni vastasyntynytkin tarvitsee kokonaisen oman huoneen täynnä tavaraa, joista vainmurto-osa on tarpeellisia.
No kyllä ennenkin se sisustus ja huonekalut ja tekstiilit ja huonejärjestelyt eli lasten mukana. Vai oliko teillä syöttötuoli koko ajan? Samat vuodevaatteet? Samat tapetit? Tekstiilit kesti 20 vuotta?
Meillä on pelkkiä lasten nukkumajärjestelyjä muutettu jo vaikka kuinka monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten muut asuu mutta kyllä minusta lapsiperheessä joutuu väkisinkin enemmän tai vähemmän jatkuvasti sisustamaan.
No ei ainakaan ennenvanhaan tarvinut. Tulisiko nykyinenkin "tarve" jostain muualta kuin todellisesta tarpeesta?
Nykyään moni vastasyntynytkin tarvitsee kokonaisen oman huoneen täynnä tavaraa, joista vainmurto-osa on tarpeellisia.
No kyllä ennenkin se sisustus ja huonekalut ja tekstiilit ja huonejärjestelyt eli lasten mukana. Vai oliko teillä syöttötuoli koko ajan? Samat vuodevaatteet? Samat tapetit? Tekstiilit kesti 20 vuotta?
Meillä on pelkkiä lasten nukkumajärjestelyjä muutettu jo vaikka kuinka monta kertaa.
Sama syöttötuoli ja vauvasänky oli vauvaikäisille ja otettiin esiin tai pois käytöstä tarpeen mukaan.
Muutoin oli kyllä samat sängyt, vuodevaatteet, pöydät lapsille jne. Tyynynpäälisiä ommeltiin uusia itse ja samoin verhoja.
Tapetit vaihtuivat osittain vuosien saatossa kun menivät huonoiksi ja pintoja lakattiin tai maalattiinkin välillä jne. mielestäni sellainen on enemmänkin kodista huolehtimista ettei anna kaiken ränsistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten muut asuu mutta kyllä minusta lapsiperheessä joutuu väkisinkin enemmän tai vähemmän jatkuvasti sisustamaan.
No ei ainakaan ennenvanhaan tarvinut. Tulisiko nykyinenkin "tarve" jostain muualta kuin todellisesta tarpeesta?
Nykyään moni vastasyntynytkin tarvitsee kokonaisen oman huoneen täynnä tavaraa, joista vainmurto-osa on tarpeellisia.
No kyllä ennenkin se sisustus ja huonekalut ja tekstiilit ja huonejärjestelyt eli lasten mukana. Vai oliko teillä syöttötuoli koko ajan? Samat vuodevaatteet? Samat tapetit? Tekstiilit kesti 20 vuotta?
Meillä on pelkkiä lasten nukkumajärjestelyjä muutettu jo vaikka kuinka monta kertaa.
Sama syöttötuoli ja vauvasänky oli vauvaikäisille ja otettiin esiin tai pois käytöstä tarpeen mukaan.
Muutoin oli kyllä samat sängyt, vuodevaatteet, pöydät lapsille jne. Tyynynpäälisiä ommeltiin uusia itse ja samoin verhoja.
Tapetit vaihtuivat osittain vuosien saatossa kun menivät huonoiksi ja pintoja lakattiin tai maalattiinkin välillä jne. mielestäni sellainen on enemmänkin kodista huolehtimista ettei anna kaiken ränsistyä.
Meillä jo se syöttötuolib lisääminen vaati sitä että sille pois siirretylle tuolille piti saada paikka. Teilläkö oli 20 vuotta tyhjä tila ruokapöydän ääressä?
Samasänky 1-vuotiaasta kaksikymppiseksi turvalaitoineen ja pyöreine kulmineen? Nalle Puh -lakanoilla?
Koululaisella lukioon asti se puoli metriä korkea pieni lastenpöytä?
Tekstiilien ja tapettien vaihtaminenko ei muka nimenomaan ole sitä sisustamista ihan ihteänsä?
Aika monet ihmiset tykkäävät kauniista asioista ympärillään ja toteuttavat kauneudenkaipuutaan vaikkapa taiteilemalla, pukeutumalla ja meikkaamalla tai sisustamisella. Ei minusta tässä ole lähtökohtaisesti mitään väärää. Toki vastuullinen kuluttaminen on erittäin tärkeä näkökulma kaikessa ostamisessa, mutta on mielestäni aika mustavalkoista pitää sisustamisesta kiinnostuneita bimboina.
Tässäkin ketjussa joku kehuskeli harrastavansa taidetta eikä mitään sisustamista. Jotkut meistä voivat tehdä sitä molempia - ja vielä vaikkapa lukea, liikkua, tehdä käsitöitä ja vaikka mitä muuta sen lisäksi että tykkää tehdä kodistaan omasta mielestään kauniin ja viihtyisän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten muut asuu mutta kyllä minusta lapsiperheessä joutuu väkisinkin enemmän tai vähemmän jatkuvasti sisustamaan.
No ei ainakaan ennenvanhaan tarvinut. Tulisiko nykyinenkin "tarve" jostain muualta kuin todellisesta tarpeesta?
Nykyään moni vastasyntynytkin tarvitsee kokonaisen oman huoneen täynnä tavaraa, joista vainmurto-osa on tarpeellisia.
No kyllä ennenkin se sisustus ja huonekalut ja tekstiilit ja huonejärjestelyt eli lasten mukana. Vai oliko teillä syöttötuoli koko ajan? Samat vuodevaatteet? Samat tapetit? Tekstiilit kesti 20 vuotta?
Meillä on pelkkiä lasten nukkumajärjestelyjä muutettu jo vaikka kuinka monta kertaa.
Sama syöttötuoli ja vauvasänky oli vauvaikäisille ja otettiin esiin tai pois käytöstä tarpeen mukaan.
Muutoin oli kyllä samat sängyt, vuodevaatteet, pöydät lapsille jne. Tyynynpäälisiä ommeltiin uusia itse ja samoin verhoja.
Tapetit vaihtuivat osittain vuosien saatossa kun menivät huonoiksi ja pintoja lakattiin tai maalattiinkin välillä jne. mielestäni sellainen on enemmänkin kodista huolehtimista ettei anna kaiken ränsistyä.
Meillä jo se syöttötuolib lisääminen vaati sitä että sille pois siirretylle tuolille piti saada paikka. Teilläkö oli 20 vuotta tyhjä tila ruokapöydän ääressä?
Samasänky 1-vuotiaasta kaksikymppiseksi turvalaitoineen ja pyöreine kulmineen? Nalle Puh -lakanoilla?
Koululaisella lukioon asti se puoli metriä korkea pieni lastenpöytä?
Tekstiilien ja tapettien vaihtaminenko ei muka nimenomaan ole sitä sisustamista ihan ihteänsä?
Meillä oli ruokaryhmä, jonka päädyssä oli tila syöttötuolille jonka tilalle tarvittaessa sai vaihdettua tavallisen tuolin.
Pinnasänkyvaiheen jälkeen nukuttiin perhepedissä tai lapset patjoilla samassa huoneessa. Oman ison sängyn sai kun oli valmis nukkumaan omassa huoneessa ja sänkyyn mahtui koko sen ajan kun asui kotona. Samoin omat pöydät olivat sellaisia että niihin mahtui säädettävän tuolin kanssa lapsesta aikuiseen.
Petivaatteita oli lapsellisia ja aikuisempaan makuun, niistä sai sitten valita ja luonnollisestikin vähän vanhempana ei enää halunnut niitä lapsellisia :) Lahjaksi sai myös jotain ns. omia, jotka sai kotoa pois muuton yhteydessä mukaan.
Onhan toki tapetointi yms. sisustamista, mutta ajoittain pintojen uusiminen ja kunnostus ihan paikallan, eli menee huoltamisenkin piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa joku kehuskeli harrastavansa taidetta eikä mitään sisustamista. Jotkut meistä voivat tehdä sitä molempia - ja vielä vaikkapa lukea, liikkua, tehdä käsitöitä ja vaikka mitä muuta sen lisäksi että tykkää tehdä kodistaan omasta mielestään kauniin ja viihtyisän.
Aivan, tehdä kodistaan omasta mielestään kauniin ja viihtyisän. Todella moni innokas sisustaja tekee vain ja ainoastaan trendien mukaan ja uusii kaiken sitä mukaa, kun trendit muuttuu. En nyt aivan bimboiksi sellaisia leimaisi, mutta onhan siinä vähän jotain oman ajattelun puutteeseen viittaavaa. Saatan tietysti olla väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa.
Monella järjetöntä tuhlausta.
Puhumattakaan näistä muotibloggaajista ketkä ostaa vaatetta koko ajan. Oksettaa.
Tai lastenvaatehullut.
Viimeisen päälle sisustettu lastenhuone, jossa ei saa koskea juuri mihinkään eikä leikkiä "vapaasti", on minusta sisustushulluuden äärimmäisyys. Ja tällaisia on, onneksi harvassa. Leikki pitää saada joskus jättää keskenkin, eikä aina siivota heti pois. Miksi ostaa kivoja esineitä, jos niihin ei saa koskea vaan niiden pitää olla aina aseteltuina paikoillaan. Näistä kodeista ei kuule koskaan tarinoita siitä mitä kivaa yhdessä tehdään, vaan siitä miltä kotona näyttää. Yleensä vaatepuoli menee käsikädessä tämän kanssa, tärkeintä on pukea lapset äidin mielestä kauniisti ja esitellä kun kaikki näyttää niin hyvältä. Oliko myös kaikilla kivaa, herää joskus kysymys. Ei tietenkään äidin maun mukainen yhteispukeutuminen poissulje sitä, että on kivaa, mutta siitä ei koskaan kirjoiteta esim. somessa. Häshtageja ovat vain #fashion "kidsfashion jne. But no fun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä on katsoa blogeista lavastettuja elämiä ja sitten kuvitella että ostamalla samoja tavaroita, vaatteita yms. saa samanlaisen "täydellisen" elämän itselleenkin? jollaista et tietenkään edes tiennyt haluavasi ennen.
Eikö tällaisia blogeja seuraava tajua että niiden katselu saa vain haluamaan tavaroita joita et edes tiennyt olevan olemassa? Jos joku väittää ettei tämä juuri aiheuta sitä tyytymättömyyttä ja tunnetta jonkin puutteesta, niin mikä sitten? jos olet kokoajan jotain vailla, et voi olla onnellinen.
Mä seuraan blogeja ja olen Instagramin ja Pinterestin aktiivikäyttäjä ja mulle on tosi tärkeää, miltä kotini näyttää ja tuntuu, mutta en sanoisi harrastavani sisustusta. En vaihtele huonekaluja, esineitä tai tekstiilejä pelkästä vaihtelunhalusta. Mulla on myös sen verran kallis maku, että yhden ihmisen tuloilla ei tuosta vaan ostella kaikkea kivaa.
Karsastan sisustuksia, joista tulee lavastettu tai liian stailattu fiilis tai joissa voi pelata ns. sisustusbingoa eli joista tulee olo, että on hankittu tiettyjä esineitävain siksi, että ne ovat muodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi sisustushullu minuakin hiukan ärsyttää. Ennen sisusti oman makunsa mukaan ja oikein kivasti sisustikin. Sitten keksi alkaa seuraamaan trendejä ja laittoi pienellä aikaa koko kämpän uusiksi, ”koska se oli niin ruma”. Häpeää vanhoja kuvia sieltä. Nyt on kaikki just semmosta valmiiksi pureskeltua tusina tavaraa. Katsoo jostain kuvan ja kopioi kotiinsa. Ei ymmärtänyt kun puhuin omasta mausta, tämä on kuulemma sitä omaa makua. Kummasti vaan se maku menee juuri samaa rataa mitä sisustustrendit menee. Ja minun kotini tietysti pitäisi olla samanlainen, värit pois ja mustavalkoista tilalle. Luulee, että kaikki kenen koti ei ole samanlainen kuin hänen ovat jotenkin surullisia ja kadehtivat hånen kotiaan. Toki jonkun kivan trendin saatan kopioida itsekin, mutta haluan pitää siitä kiinni mikä minusta on kaunista ja miellyttää omaa silmää. En halua luopua väreistä enkä kytätä mikä on muodikasta kaiken aikaa. Pinnallisuus onnsana jota en haluaisi sanoa, mutta siitähän tässä on kyse. kodissa tärkeintä on miltä se näyttää, ei mitä siellä tehdään ja mikä on mukavaa. Sanomattakin on selvää, että lapsen rumat askartelut piilotetaan kaapin perukoille ja leluja ei saa levittää missään tilanteessa. Hämmentävää kaiken kaikkiaan!
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun myös ehkä siihen vähemmistöön naisia, joka ei ole innostunut kauheasti sisustamaan omaa kotiaan. Tokihan meillä siistiä ja kotoisaa on, muttei mitenkään nykyaikaista ns. trendikästä sisustukseltaan.
Eräs tuttava on sanoisinko sisustushullu :D, eli kokoajan sisustaa ja miettii miten voisi muuttaa kotiaan tai mitä haluaisi ostaa ja niin edelleen. Itseäni ei oikein jaksa kiinnostaa, enkä oikein pidä edes tyylillisesti monistakaan hänen hankkimistaan tai ihailluista design-sisustuselementeistä...mutten raaski sanoa, eikä se kai olisi kovin kohteliastakaan.
Nykyäänhän ei pidetä naisen sisustusinnottomuutta sosiaalisesti hyväksyttävänä piirteenä. Nainen on jotenkin huonompi kun ei viitsi sisustaa silkasta sisustamisen suorittamisesta. Joku jopa väitti masentuneeksi kun en sisusta kotiani, jossa on kaikki tarpeellinen. Voisin elää näin loppuikäni.
Ei, vaan nykyään nimenomaan rehennellään sillä, että ei harrasteta sisustamista. Jos nainen haluaa olla jotenkin parempi kuin kanssasisarensa, hän ilmoittaa, ettei sisusta.
On sisustusharrastus mielestäni jotenkin bimbomaista. Eräs mieskin tinderissä halusi naisen joka kulkee korkkareissa ja harrastaa sisustamista. Itse harrastan erilaisia taiteenlajeja, enkä halua käyttää aikaa johonkin sisustamiseen, että kaipa minä sitten pidän itseäni vähän parempana, täytyy myöntää.
No mutta et kuitenkaan ole parempi.
Parasta on kun ihmisen toimintaa ohjaa aito kiinnostus ja intohimo. Ei mikään säälittävä ylemmyydentunto muita kohtaan.
Meillä ollut jo vuosia sama järjestys kodissamme, eikä ole tarvetta muutella mitään kun näin toimii hyvin. Ällöttää kattoa jonkun sisustusta kun vaihdetaan tavarat "uuteen paikkaan" vaikka vanha olis ollut parempi.
Tai ostetaan uusi rumempi matto kuin vanha.
Minä tarvin vakautta ja pysyvyyttä elämässä ja tavarat tutuilla paikoilla tuovat sitä. Ostan sitten kun tarvin tai entinen on hajalla.
Voin tunnustaa, että olin reilu 10 vuotta sitten muutaman vuoden ajan sisustushullu (jopa - addikti). Ihan selvästi täytin tuolla käytöksellä jotain tyhjiötä elämässäni. Olin ensin isossa jalkaleikkauksessa ja sen jälkeen äitiyslomilla kotona. Elämä pyöri kodin ympärillä ja hurahdin tällöin sisustusblogeihin. Ostin tekstiilejä, verhoja, kynttilänjalkoja, mattoja, huopia, pyyhkeitä jne. Ostin 12 kpl:n sarjat iittalan viinilaseja lähinnä mielikuvitusvieraita varten. Vaihdoin huonekaluja pikkuhiljaa designiin.
Jälkeenpäin ajateltuna en voi ymmärtää omaa käytöstäni. Lapset kasvoivat ja elämä alkoi pyöriä heidän harrastusten ympärillä, pääsin itse jatkamaan liikuntaharrastuksia ja menin työelämässäkin eteenpäin, joten sisustaminen alkoi tuntua toissijaiselta kaiken muun rinnalla. Samat huonekaluja ja tekstiilit ovat pysyneet monta vuotta. Seuraan toki edelleen mielelläni esim. Instagramin sisustus-/remppa-/rakennustilejä, mutta kuvia katsoessa ei enää tule tarvetta saada itselle samanlaista, vaan suunnittelen ja seurailen ja kerään ideoita muutaman vuoden kuluttua olevaan kylppäri- ja keittiöremonttiin.
Jokainen saa harrastaa sitä mitä haluaa, mutta ihmettelen erästä tuttavaperheen äitiä, joka muokkaa kotia jatkuvasti, ovat muuttaneet aika usein ja tehneet isoja remontteja. Hän pitää instassa sisustus tiliä, jolla on aika paljon seuraajiakin. Lapsemme ovat olleet vuosia samassa harrastusporukassa ja hän valittaa jatkuvasti rahapulaa. Harrastusmaksut ovat liian korkeat, ei olisi varaa maksaa ottelureissun ylimääräisiä kustannukset. Uusia varusteitakin pitäisi lapselle ostaa ja kaikki on niin kallista. Samaan aikaan instaan tulee kuitenkin kuvaa #arjenluksusta viikonlopuksi ostetusta monen kympin kukkakimpusta tai heräteostoksena tehdystä Marimekon maljakosta/kynttilönjalasta/tyynynpäällisestä jne. Rahaa on kolmekympin kukkakimppuun, mutta ei samaa summaa lapsen peli reissuun. Olen kieltämättä alkanut miettiä, että millainen velkataakka näiden kiiltokuvamaisten instasisustajien taustalla on.
Käyn erään sukulaisperheen luona pari kertaa vuodessa. Joka kerta heidän kodin sisustus on vaihtunut osittain kalusteita ja seinämaaleja myöten. Ostavat osan kierrätettynä, mutta esim. astiat, tekstiilit yms. ovat uusia. Itse en jaksaisi jatkuvaa muutosta, mutta onhan se aina kiva yllätys, millaiseen tunnelmaan milloinkin tulee.
Suurimman osan aikaa elämästäni en sisusta. Vain jos sille on tarvetta. Selvensikö tämä?
-ap