Miksi Pink Floyd on yksi parhaimmista bändeistä?
Kommentit (24)
Hyvä kysymys. Varmaankin ollut pioneerimainen. Nykykorvin ei erotu muista legendoista, ainakaan edukseen.
Ne osas tehdä musiikkia ja huom TEHDÄ. Musiikki on elänyt yli 40v ja elää edelleen ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Aika poikkeuksellsia soittomiehiä ne on. Oikeastaa koko 60-luvun suuret starat ja bändit soi edellee radiossa ja levyt myy. Sitten kun vielä ajattelee niin suurinosa oli vasta 20-24 vuotiaita kun teki ekan levy teki heistä isoja. Sillon ei ollut protoollsia vaan sillon soitettiin itse koko touhu jne. Nykyään ei yksikään artisti soit 40v päästä se on varma asia.
Pink Floyd uudistui jokaisella albumilla aina The Wall:iin asti.
Bändin proge ei ollut melodioiden kihartamista, vaan enemminkin äänimaailmojen luontia.
Valitettavasti Pink Floyd on puhki kuunneltu.
Aika paljon leppoisia ja satoja kuuntelukertoja kestäviä biisejä...
kitaroissa kiva perussoundi, laulajilla miellyttävä soundi... sopii
tilanteeseen kuin tilanteeseen myös rauhoittavana taustamusana...
ei valitettavasti samanlaista yllätyksellisyyttä ja rosoisuutta kuin esim. King Crimsonilla tai Van der Graaf Generatorilla.
Hippiflicka voisi kokeilla vanhempaa Pinkkiä jos oikein hippi on.
Piper at the gates of the dawn.
Kysymyshän on sama kuin kysyisi, miksi perunat ja läskisoosi on maailman paras ruokalaji.
Vaihdoin Rubettesin Pink Floydiin 9-vuotiaana. Munsta tuli ummagummallinen häiskä.
KallionHippiFlicka kirjoitti:
Mites mä arvasin että osasit valita Pink Floydin parhaan biisin ;)
Dark Side of the Moon kokonaisuudessaan maailmankaikkeuden historian paras LP ja totta kai löytyy vinyylinä hyllystä edelleenkin.
Toki Pink Floydilla paljon muitakin upeita biisejä, muunmuassa tämä ikiklassikko: https://www.youtube.com/watch?v=IXdNnw99-Ic
.
No koska se on, parhaat kitarasoolot ever, aina nousee kyynel silmäkulmaan kuunnellessa.
Tutustuin Pink Floydin musiikkiin n.v -75. Atomisydänäiti ja Tubulars Bell,s sykähdyttivät!
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin Pink Floydin musiikkiin n.v -75. Atomisydänäiti ja Tubulars Bell,s sykähdyttivät!
Mitäs tekemistä Mike Oldfieldin klassikkoälpeellä on tämän ketjun kanssa?
Mitenkäs kansaan uppoaa Rush ja 70-luvun Genesis?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs kansaan uppoaa Rush ja 70-luvun Genesis?
Täytyy myöntää, että Rush on jäänyt todella etäiseksi. Nimen tiedän, mutta en sitä aikoinaan kuunnellut lainkaan. Nykyäänkin vain muutaman satunnaisen biisin olen youtubesta kuunnellut, kun on ehdotuksissa vastaan tullut.
Peter Gabrielin aikainen Genesiskin meni kokonaan ohi. Saksassa olin kyllä 80-luvun lopulla Genesiksen stadionkonsertissa, mutta sehän oli jo ihan eri bändi silloin. 70-luvulla kolahti Pink Floyd ja Jethro Tull, sekä jonkun verran myös Emerson, Lake & Palmer.
Pink Floydilta lempibiisini ovat Julia Dream, Shine On You Crazy Diamond, Welcome To The Machine ja Another Brick In The Wall Part 2.
Rush on ihana. Kolme miestä ja jokainen maailman huippujen joukossa instrumentissaan.
Genesis ei ole oikein koskaan puhutellut.
Roger Watersin vähän neuroottinen ja täydellisyyttä tavoitteleva biisintekotaito yhdistettynä David Gilmourin kitarasoundeihin. Ja sitten ne Rick Wrightin välillä niin kovin utuiset taustat. Siinä se. RIP Rick.
Ja tietysti vielä ne sanoitukset, jos niistä nyt ylipäätään saa selvää. Uppoo kyllä tällaiseen vanhempaan häiskään. Omistan kyllä sen uusimmankin pitkäsoiton, mutta oli ehkä hienoinen pettymys.
Ja David Gilmourhan aikoinaan "löysi" Kate Bushin. Mammoille vaan tämä tiedoksi.
sinä ei kuunnelal rappimusakkia ja chkeekkistä, sinä olla paha nainen, rappi olla paras ne-grospirit