Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa tapailua/suhdetta kertoisit sairaudestasi?
04.07.2018 |
Missä vaiheessa tapailua/suhdetta kertoisit kumppanillesi sairaudestasi tai missä vaiheessa haluaisit kuulla kumppanisi sairaudesta?
Kyseessä on elinikäinen sairaus, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa elinaikaan. Pärjään sairauden kanssa. Sairaus voi pahentua vuosikymmenten kuluessa, mutta tähän ei pitäisi liittyä mitään toimintakyvyn heikentymistä tai tarvetta omaishoidolle. Kyseessä ei ole tarttuva tauti eikä mikään sukupuolitauti eikä psyykkinen sairaus.
Haluaisin olla alusta asti avoin, mutta pelkään tämän koituvan esteeksi. Kertominen ei ole vielä ajankohtaista, koska en ole ollut edes treffeillä kyseisen henkilön kanssa. Jotain on vain ollut ilmoilla ja tuli mieleen tällainen jo valmiiksi.
Kommentit (28)
Mainitsin asiasta viikon viestittelyn aikana ennen ensimmäisiä treffejä ja tarkemmin kerroin noilla ekoilla treffeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti seurustelun alussa. Ei tarvitse kuitenkaan vielä ekoilla treffeillä mainostaa. Rehellisyys kannattaa, ei tule pettymyksiä.
En tiedä koska en ole koskaan päässyt sinne asti että voisi miettiä kertomista, varmasti tosin homma loppuisi siihen ja nainen nostaisi kytkintä jos kertoo mt-ongelmista.
Kiitoksia teille kaikille vastauksistanne. Kuten sanottua, en ole vielä päässyt edes treffeille kyseisen henkilön kanssa, mutta on silti tullut mietittyä näitä. Työkavereille on ollut helppo kertoa, koska käymme muutenkin kahvipöydässä läpi kaikkien sairaudet ja vaivat. Pelkään kumppaniehdokkaalle kertomista sen takia, että hän joutuu elää kanssani. Itse en tällaisen sairauden takia jättäisi ketään, mutta pelkään muiden reaktioita.
Meillä on tätä sairautta suvussa. En ole puhunut lääkärin kanssa lasten saamiseen liittyvistä asioita, koska aihe ei ole ollut ajankohtainen. Hyvä niitä olisi kuitenkin miettiä jo etukäteen.
Jos ajattelisin tilannetta toisinpäin, haluaisin uuden kumppanin kertovan minulle sairauksistaan mahdollisimman alkuvaiheessa. Muutenkaan en pidä salailusta ja arvostan rehellisyyttä. Sairauksista haluaisin tietää jo ihan senkin takia, että ymmärtäisin häntä paremmin ja voisin tarvittaessa olla tukena ja osaisin toimia oikein esim. kohtauksen tullessa.
ap.
Vaimollani on neurologinen sairaus.
Hän kerti siitä kun olimme tapailleet jonkin aikaa.
Ehkä on parempi, ettei kerro ensitapaamisella, näin mahdolliset ennakkoluulot eivät vaikuta seurustelun alkuun.
Kun tapailu muuttuu seurusteluksi, on syytä kertoa.
28v yhdessä, myötä- ja vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia teille kaikille vastauksistanne. Kuten sanottua, en ole vielä päässyt edes treffeille kyseisen henkilön kanssa, mutta on silti tullut mietittyä näitä. Työkavereille on ollut helppo kertoa, koska käymme muutenkin kahvipöydässä läpi kaikkien sairaudet ja vaivat. Pelkään kumppaniehdokkaalle kertomista sen takia, että hän joutuu elää kanssani. Itse en tällaisen sairauden takia jättäisi ketään, mutta pelkään muiden reaktioita.
Meillä on tätä sairautta suvussa. En ole puhunut lääkärin kanssa lasten saamiseen liittyvistä asioita, koska aihe ei ole ollut ajankohtainen. Hyvä niitä olisi kuitenkin miettiä jo etukäteen.
Jos ajattelisin tilannetta toisinpäin, haluaisin uuden kumppanin kertovan minulle sairauksistaan mahdollisimman alkuvaiheessa. Muutenkaan en pidä salailusta ja arvostan rehellisyyttä. Sairauksista haluaisin tietää jo ihan senkin takia, että ymmärtäisin häntä paremmin ja voisin tarvittaessa olla tukena ja osaisin toimia oikein esim. kohtauksen tullessa.
ap.
Kyllä minusta mahdollisimman pian asiasta pitää kertoa, kun asian vierestä puhutaan. Muuten tulee fiilis että sairautta on pimitetty. Ja tällöin kyllä nostaisin sitä kytkintä. Yksi mies pimitti asiaa että hänellä on 2 lasta, ja kun asia mulle selvisi niin se oli adios. Asia selvisi niin että rupesin itse asiaa epäilemään koska en saanut mikään päivä häntä "lasten nukutusaikana" puhelimella kiinni ja kysyin sitten suoraan että onko hänellä mahdollisesti lapsia johon hän leikkisästi tokaisi että "joo, onhan niitä tullut jo 2 hankittua". Se oli terppa sille miehelle. Mutta siksi naisena olenkin nykyisin viilannut mun treffilistan (=kyselylista) niin hyväksi että ekojen treffien jälkeen menee joko jatkoon tai ei. Ja sairaudet kyselen heti kans pois. Suosittelen muillekkin naisille tiettyjen asioiden tiedustelut heti alkuun niin ei tuhlaa aikaansa itselleen sopimattomien miesten kanssa .
Ei oikein kuulosta miltään unelmatreffeiltä tuollaiseen listaan perustuva kuulustelutilaisuus. Lapsista mielestäni voi kertoa jo ensimmäisillä treffeillä, mutta sairaudet ym. ovat vähän eri asia. Riippuu sairaudestakin, onko se joku pieni ja harmiton vai vakavampi juttu. Tilannetajua voi kuitenkin käyttää. Kaikki paikat ja ajat eivät ole sopivia kertomiseen.
En ole ikinä mennyt tapailua pidemmälle joten diabeteksesta en ole kertonut ikinä. Jos suhteessa menee pidemmälle ja esim.yökyläillään, on se sitten otettava puheeksi. Paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Koen siitä puhumisen olevan vaikeaa.