Työpaikan marttyyrit

Pakko tulla avautumaan tänne, koska en työpaikalla uskaa puhua asiasta. Meillä työpaikalla on muutama rouva martyyyri, jotka tulevat kipeänä töihin oli olo mikä tahansa ja tekevät myös ylitöitä palkatta. Kaikki KIKY-tunnit on tehty alkuvuodesta niin, että työpäivät venyi 12 tuntisiksi ja tästä jaksetaan vouhottaa koko ajan. Yksi näistä on kerännyt kauhean vastuumäärän itselleen ja jaksaa joka päivä muistutella, miten hän ei voi jäädä saikulle, koska sitten koko yritys pysähtyy.

Tämä pahin yksilö kärsii aina pahemmin kuin muut ja hänen flunssansa sekä unettomuudet ja muut vaivat on pahempia kuin muiden. Jos joku on keuhkokuumeessa, löytyy häneltä aina tarina, kuinka hän on ollut kovemmassa taudissa töissä ja hyvin jaksoi. Ja jos hän ois ollut poissa ois kaikkien muiden työt jääneet tekemättä. Hänen elämänsä on stressaavampaa kuin muiden ja jos joku kehtaa valittaa vaikeasta työtehtävästä, alkaa tämä luetella omiaan voivotellen.

Tämä henkilö myrkyttää koko ilmapiirin ystävineen ja oikeasti en kohta enää jaksa. Olin itse sairaslomalla viime viikon, koska nämä fiksut yksilöt tulivat kipeänä töihin ja tartuttivat monta meistä. Sairasloman jälkeen olen saanut kuunnella pientä piikittelyä milloin mistäkin ja kovaan ääneen valittelua saikuttelijoista, jotka vähän yskäisevät ja saavat heti viikon v****tuslomaa työterveydestä. Koska erehdyin sanomaan yhdelle vastaan ja kertomaan, että yritykselle tulee enemmän tappiota siitä, että kaikki tartutetaan kipeäksi, olen kyttäyksen kohteena ja jokainen virheeni nostetaan tapetille.

Miten te muut jaksatte nämä marttyyrit? Tuntuu ahdistavalta mennä iltavuoroon, kun tiedän kuulevani valitusta siitä, miten sairaslomani sekoitti kaikkien työt. Eihän se minun moka ole, ettei työpaikalla ole varauduttu siihen, että voisin olla kipeä. Kukaan ei voi tehdä töitäni ollessani poissa, mutta se ei ole kyllä minun syy. Itken ahdistuksesta, kun tiedän mikä piikittely ja valitus illalla odottaa töissä.