Miten sellainen, joka ei pärjännyt lukiossa, pärjää kuitenkin lääkiksessä ulkomailla?
Satakunnan Kansan juttu: Ulkomailla unelmiin
"Sini Selin ja Victoria Valpio eivät antaneet lukiomenestyksen estää haaveammattiin pääsyä. He ovat niiden satojen suomalaisten joukossa, jotka opiskelevat lääkäriksi ulkomailla. Lukion jälkeen Sini Selin ja Victoria Valpio hautasivat haaveammattinsa. Selin kirjoitti neljä perättäistä A-arvosanaa, Valpio tyytyi opintoihin, jonne olisi helpompi päästä."
https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000011399179.html
Ulkomailla oiskelu onkuitenkin vaativampaa kuin Suomessa, esim kielen takia ja toiseksi kursseista pitää päästä tavoite-ajassa läpi tai lentää koulusta ulos
Kommentit (19)
Sitä kypsytään eri-ikäisinä. Toiset ovat valmiita ja peakkaavat 19-v. Toiset vuosikymmeniä myöhemmin. Kuka tahansa luokkakokouksessa käynyt huomaa tämän.
No niin on taas vaativampaa. Rahat pois tyhmiltä elikkäs viime kädessä Suomen veronmaksajilta.
Vierailija kirjoitti:
No niin on taas vaativampaa. Rahat pois tyhmiltä elikkäs viime kädessä Suomen veronmaksajilta.
Miten veronmaksajien rahat liittyy tähän?
Vierailija kirjoitti:
A:n papereilla lääkäriksi? Diör loord...
Oletko katsonut koskaan millaisilla papereilla presidentti Niinistö on ollut liikkeellä kaikki nämä vuodet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A:n papereilla lääkäriksi? Diör loord...
Oletko katsonut koskaan millaisilla papereilla presidentti Niinistö on ollut liikkeellä kaikki nämä vuodet?
Ei relevanttia. Politiikassa pärjää aika vähällä. Lääkärin pitäs osatakin ne asiat ettei vahingossa ala tulla "oheisvahinkoa" jatkuvalla syötöllä.
Vierailija kirjoitti:
Lukio on monille viimeinen lastentarha, missä opiskellaan korkeintaan 10% teholla.
Varsinkin poikien kohdalla halu ja kyky opiskella voi merkittävästi parantua teini-iän lopussa/jälkeen. En epäile että myös tyttöjen kohdalla näin voisi tapahtua.
Meidän aikaan lukion kurssivalinnat tehtiin ysin lopulla. Silloin ei yleensä vielä tiedä, että miksi haluaa isona. Jos ei ole selkeästi lääkis tähtäimessä jo silloin, ei ole välttämättä opiskelumotivaatiota tai oikeita kursseja valittuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A:n papereilla lääkäriksi? Diör loord...
Oletko katsonut koskaan millaisilla papereilla presidentti Niinistö on ollut liikkeellä kaikki nämä vuodet?
Ei relevanttia. Politiikassa pärjää aika vähällä. Lääkärin pitäs osatakin ne asiat ettei vahingossa ala tulla "oheisvahinkoa" jatkuvalla syötöllä.
Totta mutta Niinistö oli nimitetty jopa hovioikeudenneuvokseksi ennen kuin poliitikon ura lähti lopullisesti nousuun. Teki siis n. vuosikymmenen uran ensin tavallisena juristina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A:n papereilla lääkäriksi? Diör loord...
Oletko katsonut koskaan millaisilla papereilla presidentti Niinistö on ollut liikkeellä kaikki nämä vuodet?
Ei relevanttia. Politiikassa pärjää aika vähällä. Lääkärin pitäs osatakin ne asiat ettei vahingossa ala tulla "oheisvahinkoa" jatkuvalla syötöllä.
Lääkikseenhän on pääsykoe, jos oli laiska lukiossa. Minusta alakohtaisen, vaikean pääsykokeen läpäisy on parempi mittari motivaatiolle kuin lukion papereilla sisään pääsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A:n papereilla lääkäriksi? Diör loord...
Oletko katsonut koskaan millaisilla papereilla presidentti Niinistö on ollut liikkeellä kaikki nämä vuodet?
Ei relevanttia. Politiikassa pärjää aika vähällä. Lääkärin pitäs osatakin ne asiat ettei vahingossa ala tulla "oheisvahinkoa" jatkuvalla syötöllä.
Totta mutta Niinistö oli nimitetty jopa hovioikeudenneuvokseksi ennen kuin poliitikon ura lähti lopullisesti nousuun. Teki siis n. vuosikymmenen uran ensin tavallisena juristina.
Juristi ei tee asioita, joissa virheet merkitsevät hengen lähtöä.
Ei varmaan lukiossa vielä koulu oikein napannut. Itse olin tällainen, oli vaikea teini-ikä, yläaste meni täysin hulinaksi ja kapinaksi, lukiossa vähitellen alkoi olla yritystä opiskellakin, mutta vain ajoittain, ja pääosin vitkuttelin ja välttelin ja menin läpi jotenkuten. Ylioppilaskirjoituksiin lopulta sain ryhdistäydyttyä, ja kirjoitinkin 5 Laudaturia, vaikka todistusten keskiarvo ei ollut ollut kummoinen. Yliopisto-opinnoissa ei sitten ollut mitään pärjäämisongelmia, koska en ole tyhmä, olipa vaan vähän vaikea teini-ikä, minkä takia opinnot 13-17 ikävuosina tökki pahasti.
Itse keskityin lukiossa bilettämiseen. Myöhemmin vasta rupesin opiskelemaan ja ihan hyvin menestyin.
Ei lääkis ole mikään poikkeuksellisen vaativa koulu. Ainut mikä on poikkeuksellisen vaativaa on sisäänpääsy. Pidän hyvänä koulutuksen vaativuuden mittarina keskeytysprosentteja ja lääkiksessä se on varsin matalalla, paljon matalampana kuin esimerkiksi luonnontieteen- tai tekniikanalalla.
Lukiossa ja yliopistoissa on, lähes kaikissa aineissa, aivan erilaiset oppimistavoitteet ja opetusmenetelmät. Näin on ollut aina ja viimevuosikymmenen ajan ero on kasvanut kovasti.
Ihan suomalaista väkeä kun tulee yliopistoon, ensimmäinen vuosi käytetään käytännössä pois-opettamiseeen - lukiosta tulevien lohdalla lukion opettamista tavoitteista ja oppimistavoista, ja muuta reittiä tulevien kohdalla kummallisista vanhentuneesta kvasifaktatiedosta pois opettamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A:n papereilla lääkäriksi? Diör loord...
Oletko katsonut koskaan millaisilla papereilla presidentti Niinistö on ollut liikkeellä kaikki nämä vuodet?
Ei relevanttia. Politiikassa pärjää aika vähällä. Lääkärin pitäs osatakin ne asiat ettei vahingossa ala tulla "oheisvahinkoa" jatkuvalla syötöllä.
Totta mutta Niinistö oli nimitetty jopa hovioikeudenneuvokseksi ennen kuin poliitikon ura lähti lopullisesti nousuun. Teki siis n. vuosikymmenen uran ensin tavallisena juristina.
Juristi ei tee asioita, joissa virheet merkitsevät hengen lähtöä.
Kaverisi juoksee maratonin. Sinä: -Ei lasketa, olit lihava ketjupolttaja vielä 2015.
Kaikkien istumalihakset ei ole kehittyneet vielä lukiossa. Opinnoissa pärjääminen ei ole mikään syntymässä saatu ominaisuus (yleensä) vaan ahkerat pärjäävät.
Elämäntilanteet vaihtelevat, myös koti-olot vaikuttavat aina koulunkäyntiin. Jos kotona on sairautta tai muuta epävakautta, on hankala keskittyä koulunkäyntiin. Kotoa kun pääsee pois opiskelemaan muualle, voi innostua aivan uudella tavalla opiskelusta. Näin kävi itsellänikin kun olot vakautuivat, niin opiskelu muuttui helpoksi ja lähes intohimoksi.
Lukio on monille viimeinen lastentarha, missä opiskellaan korkeintaan 10% teholla.
Varsinkin poikien kohdalla halu ja kyky opiskella voi merkittävästi parantua teini-iän lopussa/jälkeen. En epäile että myös tyttöjen kohdalla näin voisi tapahtua.