Katsoitteko susikoira roita?
-80 luvun suosikkisarja on areenassa
Vähemmälle huomiolle Roin elämässä on kuitenkin jäänyt myöhemmän ajan temput. Juuri poliisikoirakouluun päästyään, Roi oli todella kova uros, oikea yhden koiran siitoskone. Roi rehentelemättä oli "käynyt läpi" lähes kaikki Pohjoismaiden nelijalkaiset.
Aika aikaa kutakin, paneskeltuaan vuosikausia ympäriinsä, tulhetuivat Roin kaluvärkit vallan pahasti. Pitkään kutinaa ja kirvelyä vastaan taisteltuaan Roi päätti mennä veterinäärin, eläinlääkärin, pakeille. Lääkärin tuomio oli tyly:
"Roi, munaskuusi ovat tulehtuneet ja vaihtoehtoja on kaksi; joko sinä pidät munasi ja kuolet, tai minä tässä ja nyt kaiverran tuon veitikkasi ontoksi ja poistan kaiken tulehtuneen kudoksen."
Tilanne oli vakava, mutta Roi valitsi kuitenkin elämän. Lääkäri koversi Roin jortikan tyhjäksi ja paikkasi jääneen aukon silikonisella vehkeellä. Silikoneveitikka oli toki oikean näköinen, mutta eihän Roin vietti sillä tyydyttynyt ja Roi masentui vallan pahasti. Kuten niin monet Roita aikaisemminkin, tarttui sankarkoiramme oluttuopposeen ja ryhtyi peittämään karvasta kalkkia maltaan makeudella. Ryypiskelyä jatkui monta viikkoa.
Kun Roi oli juonut kuutisen viikkoa soitettiin hänen silloiselta viikonlopputyöpaikaltaan, kirkosta. Oli sunnuntai ja messu alkamaisillaa ja Roin vanhana urkurina oli tarkoitus tulla soittelemaan vakituisen kanttorin tilalle. Roi oli kuitenkin varsin heikossa kunnossa. Niin heikossa kuin kuusi viikkoa ryypännyt saksanpaimenkoira vain olla saattaa. Selviytyäkseen edes auttavasti pestistä, päätti koiraveijari ottaa mukaansa muutaman oluen. Soiteltuaan muutaman virren uruilla, samalla mallasta maistellen, Roi humaltui ja oli uskomattoman sekaisin urkuparvella. Tämä johti siihen ettei seuraavana virren alkaessa Roi enää kyennyt soittamaan urkuja vaan näppäili oluttuoppiaan, luullen sen karheaa pintaa koskettimiksi!
Myöhemmin seurakunnan kuultiin sanoneen: "Harva olustaan kanttoroi, niinkuin kalustaan ontto Roi."
Kommentit (3)
Susikoira Roi suurena teatterin ystävänä oli tänäkin vuonna mukana Pyynikin kesäteatterin näytelmässä. Vaikka Roi kovasti tahtoikin edellisvuotista suurempaa roolia, ei hän vähäisten näyttelijänlahjojensa takia edelleenkään kelvannut kuin statistiksi. Roi on kuitenkin tunnettu ilmiömäisestä muististaan, eikä mennyt aikaakaan kun hän jo osasi koko käsikirjoituksen ulkoa. Niinpä Roi pääsi toimimaan myös näytelmän kuiskaajana.
Hän oli naamioitunut valtavaksi päivänkakkaraksi ja kuiskasi aina tarvittaessa unohtuneet vuorosanat kanssanäyttelijöilleen. Näytelmät sujuivat mallikkaasti ja Roikin pääsi silloin tällöin kuiskaamaan pelkän taustalla huojumisen lisäksi. Viimeistä näytöstä edeltävänä iltana oli kuitenkin Roin ystävän polttarit, jotka luonnollisesti menivät raskaaksi ryyppäämiseksi. Roi olikin näytelmän alkaessa vielä melkoisessa laitamyötäisessä.
Jo pitkään hän oli ihaillut naispääosan näyttelijän kiinteitä pakaroita, eikä hän humalatilastaan johtuen enää pystynyt hillitsemään itseään, vaan hyökkäsi kesken kohtauksen naisen kimppuun ja alkoi hivuttaa tassuaan tämän hameen alle. Roi oli riisunut naisen jo miltei alasti, ennen kuin muut näyttelijät saivat revittyä hänet irti tämän kimpusta. Tästä kimpaantuneena Roi alkoi kähmiä myös sivuosaa esittänyttä teini-ikäistä tyttöä, mutta kun hänkin pääsi livahtamaan karkuun, paloi känniseltä susikoiraltamme proppu totaalisesti. Roi riuhtaisi kukkapuvun yltään, kaatoi kaikki lavasteet, virtsasi niiden päälle ja tuikkasi tuleen. Sen jälkeen hän vielä jahtasi katsomosta paenneita naisia piparin toivossa, mutta tyytyi lopulta menemään kotiinsa juomaan viskiä.
Tapahtuneesta järkyttyneet ihmiset päivittelivät, että ”Harva kuiskaaja raggaroi, niin kuin raiskaajakukka Roi!”
täh??