Kamala tilanne, kun joku tulee juttelemaan kanssasi tuttavallisesti, ja itse vaan mietit "kuka toi nyt onkaan"

Juu, ja nolointa tuossa on ollut se kun kuulin jälkikäteen miten "moikkasin Mirjaa kaupassa ja se tuijotti ihan hölmönä! Ahahaha!"

Jepjep. Eikä kyse ole mulla ainakaan kasvosokeudesta, ainoastaan huonosta nimimuistista. Olen vieläpä jo 50+ ja julkisessa ammatissa, joten työn puolesta olen tutustunut todella isoon joukkoon ihmisiä, jotka "julkkisroolini" takia tunnistavat kyllä minut, mutta minä en heitä.

Ei siinä muu auta kuin tervehtiä iloisesti ja kysellä kuulumisia ja toivoa, että jutustelun aikana jokin hänen kertomansa asia kilauttaa kelloa ajukopassani.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mä sanon, että sorry nyt ei soita kelloja, että kuka oletkaan...? Ja sitten mä taas tiedän, kunnes seuraavalla kerralla unohdan. Ei jää mieleen, kun ovat täysin turhia ihmisiä mulle.

Veikkaan että aivoni lajittelevat tapaamani  ihmiset turhiin ja ei-turhiin. Muuttuakseen ei-turhaksi  pitää minun tavata  ihminen monta kertaa jotta nimi  ja naama painuvat muistiin. Jos ei tapaa uudelleen vuosikausiin, siirtyy ihmisen muisto ilmeisesti  roskakoriin aivoissani eikä  siinä ole mitään hlökohtaista.

ohis

En meinaa muistaa kenenkään naamaa ikinä. En tunnista julkkiksia jos niitä kävelee kadulla vastaan, en tunnista naapuria joka tulee samaan ruokakauppaan, enkä vanhaa työkaveria vuosien takaa. Minun pitää tuntea ihminen hyvin ennen kun sen naama jää mieleeni. Usein myös sekoitan ihmisiä keskenään ja alan puhua Katille asiaa mistä aikaisemmin puhuin Pirjon kanssa. Ei auta, tälle ei oikeasti voi mitään. Kasvojentunnistus tapahtuu aivoissa sekunnin murto-osassa, eikä sitä taitoa voi opetella.