Olenko idiootti kun edes ajattelen näin?

kato sit mikä fiilis JOS ukko joskus on palaamassa. Keskity nyt elään tätä päivää.

Kai sille sen yhden mahdollisuuden voi antaa kun ei ala sitte souvaaman enää. Ehkä se tarvii nyt sen kokeilun huomatakseen.

Kun on kerran lapsia halunnut ja saanut, niin ei siitä noin vain voi lähteä kokeilemaan, että olisiko sittenkin kivempaa yksin.

Mutta sanoisin että ei kannata yhtään painostaa vaan antaa tehdä ratkaisunsa omalla tavallaan. Jos mies haluaa tulla takaisin, tulee hän sitten vastuineen ja velvollisuuksineen. Perhe on kuitenkin sellainen yksikkö, jossa kaikilla on oma tehtävänsä eikä yksi voi tulla ja mennä miten haluaa jos muilla kuitenkin arki jatkuu.

mites tämän nyt muotoilisi, se että aikuinen ihminen perustaa perheen on hänellä jo oltava selvillä mitä se vaatii. Ei perheelle noin vaan sanota, että menenpäs nyt kokeilemaan siipiäni ja tulen takaisin jos tulen. Ja voin arvata että semmoinen " siipien kokeilu" tuo miehellesi mukanaan muutakin.. vai kuuluuko teidän sopimukseen myös irtosuhteet? Uskomattoman itsekkäitä ihmisiä. Lapsellista touhua.

Tottakai saa mies mennä, mutta sovi lasten tapaamiset vaikka sossussa , ihan niinkuin ero tilanteessa. Älä missään tapauksessa jätä häntä luuloon että hän vain kokeilee siipiään. Tee selväksi että sinullakin on siivet ja että lapset ovat hänen elämässään halusi tai ei.

Olen itsekkin sitä mieltä, että mielummin annan mahdollisuuden (ehdottomasti vain yhden) kuin lopullisesti niputan koko suhteen ja elän sinnikkäästi yh:na loppuelämäni.



Tämä kysymys selkeesti jakaa ihmisten mielipiteet (myös minun ystäväpiirissäni), monet suuttuvat kun edes harkitsen mahdollisuuden antamista ja pitävän minua ihan lapasena, joka antaan miehen hyppyyttää itseään.



Toiset taas ymmärtävät täysin, että ihmiselle annetaan mahdollisuus, JOS sellainen tilanne tulee vastaan (siis todellakin YKSI mahdollisuus, ei soutamista ja huopaamista)



Tälläisessa tilanteessa vaan on pää niin pyörällään, että ottaa kaikkien sanomiset niin vakavasti..

JOS kyse olisi parisuhteen ongelmista, ei siitä tykkäänkö olla perheen kanssa vai en. Itse harkitsen asumiseroa paraikaa, avioliiton kriisin takia.

ukollasi on toinen ja kohta uusi perhe.

naiselle tulisi halu lähteä perheensä luota, asumaan ja elämään yksin?? Ei sellaista hyväksyisi kukaan eikä mies ainakaan koskaan ottaisi takaisin! Nainen olisi tällöin huono äiti ja huono ihminen, mutta miksi mies sitten on muka jotenkin oikeutetumpi tällaiseen, yhtä typerää se on kummaltakin sukupuolelta ja jos itse haluaa lähteä " kokeilemaan siipiään" , on selvää, ettei henkilö ole kovin hyvä ja kypsä vanhemmaksi.

Miten aikuinen ihminen voi olla noin vastuuton?

No, onhan se varmaan mukavaa leikkiä isää silloin kun huvittaa. Ottaa lapset silloin tällöin luokseen ja kun alkaa tympiä hän palauttaa heidän sinun luokseen. Kai muistat tarjota hänelle säännöllistä seksiäkin?

Hän uskoo todellakin voivansa kuoria kermat päältä ja jättää sinut kuin nallin kalliolle selviytymään arkielämästä lasten kanssa.

Tziisus!

Entäs lapset? Sanotteko että " isi on nyt vähän kyllästynyt teihin, ehkäpä tulee joskus takas... " Jos suostut tuollaiseen, vaadit että ukko hoitaa SILTI lapsensa. Se on hänen VELVOLLISUUS josta ei noin vaan laisteta!

Kaikille meille tulee kriisejä joissa tuntuu että nyt haluan eron ja omaa tilaa jne. Jos toinen ymmärtää siinä kohtaa ja antaa sitä tilaa, voi tulla järkiinsä ja tajuaa mikä on asioiden tärkeysjärjestys.



Suosittelen että jos hieman ylpeyttä nielemällä välttää avioeron ja saa asioita selvitettyä ja muutettua ja järjestykseen, niin ei huono konsti.

on vielä tapana oppia käyttämään hyväksi toisen kiltteyttä ja hyväntahtoisuutta (kokemusta on), siinä joutuu helposti kynnysmatoksi. Älä anna miehen pitää sinua itsestäänselvyytenä, jonka luokse voi aina palata seikkailuiltaan sillon jos ja kun sattuu huvittamaan. Itse olen tehnyt tuon virheen useamman kerran exäni (lapseni isä) kanssa, ja siitä tuli vuosikausien itkuinen ja samea joopas-eipäs - kierre. Onneksi löysin ihmisen joka on oikeasti valmis sitoutumaan ja kantamaan vastuuta, ja ennenkaikkea ARVOSTAA minua. Mutta voimia sinulle, mitä päätätkään tehdä.

Hänellä on toinen nainen. Olen aina sanonut näin kavereidenikin ongelmiin, joihin ovat keksineet mitä ihmeellisimpiä syitä ja totuus on aina ollut toinen nainen. Mahdollisuus muuhun on häviävän pieni.

Älä vaan missään nimessä suostu sellaisiin kompromisseihin, mitkä palvelevat vain miehen etua. Siis että hän alkaa elää niin, että " nyppii vain rusinat pullasta" , ts. on vain se kiva sankari-isä jota lapset ikävöi ja jumaloi, ja sinä saat hoitaa kaiken raskaan arjen. Tai että miehesi tapailee muita naisia mutta te olette aina passissa odottelemassa, josko hän suvaitsisi teitäkin muistaa. JOS siltä näyttää, niin omaa elämää kannattaa jatkaa eteenpäin, vaikka se aluksi kirpaisisikin pahasti.



Mielestäni sinunkin kannattaisi ihan tosissaan sitten makustella, miltä se elämä ilman miestä maistuu. JA katsoa, haluatko häntä todella takaisin.

toivon että oma puolisoni päästäisi minut yksinäisyyteen ja voisin tulla takaisin jos siltä tuntuu.

mutta ei tietysti käy, ukko on sellainen kerrasta poikki-ihminen.

Kyseessä ei VARMASTI ole toinen nainen.

Mieheni ei tuollainen mitä jotkut ovat tässä spekuloineet, että " kuorii kermat päältä"

Hän on itkenyt tätä asiaa todella paljon ja syy tähän on vain ja ainoastaan sopeutumisvaikeus monien vuosien yksinäisyyden jälkeen.

Vain toinen lapsi on hänen ja on niin pieni, ettei tajua vielä asiaa.



Tiedän tässä selitteleväni asiaa, mutta kai siihen on tarve?

mutta aviokriiseistä on selvitty VAIKKA toisella olisi ollut suhde. Jos siitä sitten opitaan jotain siitä kenen kanssa ja millä kokoonpanolla oikeasti haluaa elämänsä elää. Jos lähtee niin lähtee ja sillähän se selviää. Jos tulee järkiinsä niin sen voi ottaa takaisin, MUTTA vain sillä ehdolla että toista mahdollisuutta ei tule. Eikä muita sitten ole.

joten tietää kyllä mitä se yksin olo on, eikö vain? Luulempa, ettei kyse ole mistään siipien kokeilusta, onhan hän niitä jo koettanut, vaan kuvioissa on toinen nainen.

Tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä.