Olenko idiootti kun edes ajattelen näin?

Mikä häntä perheelämässä ahdistaa? Se että täytyy ottaa muut huomioon? Se että pieniä lapsia täytyy hoitaa? Se että ei voi mennä niinkuin haluaa?

Eihän kukaan normaali ihminen voi toimia täysin oman mielen mukaan.

Hän ilmeisesti kuvittelee että voi jättää sinut ja lapset ´ja alkaa elämään kuin poikamies... Valitettavasti se on myöhäistä kun sattuu olemaan se yksi lapsi.

välttämättä ole tällä hetkellä toista, mutta eiköhän sitä seuraa löydy kun muuttaa yksin. Ja ihan varmasti.

Mikä takaa sen, että jos hän palaa, niin kohta ei ala taas ahdistamaan?

Ja toiseksi, ihminen joka on pitkään ollut yksin niin usein valitsee esim. työn jossa pääsee matkustamaan ja saa näin irtiottoja arjesta.

Meillä molemmat sitoutumiskammoisia (ei toisia suhteita), mutta toisen ihmisen läheisyys välillä ahdistaa. Ja me harkitsemmem sitä toista asuntoa johon välillä karata olemaan ihan yksin. Lapsiin tosin olemme edelleen äärimmäisen sitoutuneita!

Lapsi oli puolivuotias, kun miestä alkoi hirveesti " ahdistamaan" perhe-elämä ja muutenkin kaikki alkoi tökkimään. Muutettiin erillemme, välimme paranivat huomattavasti. Vuosi asuttiin erillään, molemmat saivat tapailla toisia ihmisiä ja molemmat ottivat vastuun lapsesta. Kumpikaan ei löytänyt maailmalta kuitenkaan mitään ja palattiinkin sitten yhteen. Ei muutettu heti takaisin yhteen vaan alettiin ensin seurustelemaan uudelleen ja sitä rataa. Nyt ollaan asuttu yhdessä 5 vuotta, lapsia tullut kaksi lisää ja kohta ollaan menossa naimisiin, eikä kumpaakaan ahdista enää.

pystytkö antamaan tuon miehellesi anteeksi. Jos pystyt niin anna vaan mahdollisuus, jos et niin anna kenkää. Et voi olla aina ahdistunut siitä, että hän teki noin - kestätkö siis?

Mies ei ole bailaaja/dokaaja tyyppi (viime vuonna kävi 3 krt baarissa)



Parempaa isää lapselleni en olisi voinnut toivoa ja hoitaa lastaan enemmän kuin kenekään muun tiedän tekevän.



Ennen minua hän ei ole aikuisiällä seurustellut kenekään kanssa, saati asunut kenenkään kanssa.



No, itseppähän tiedän mitä teen. Tämä kysely vaan kertooa aikapaljon sitä, mitä muut ihmiset tulee ajattelemaan meidän suhteestamme..

Meillä minä (siis äiti) olen se, joka haluaisi ottaa aikalisän ja muuttaa lasten kanssa pois. Lopullisestiko, sitä en osaa sanoa. Mutta tuollaista taukoa parisuhteesta (ei siis lapsista) kaipaisin kipeästi.



Minulla ei ole ketään toista.

Mutta älä, ap, lyö mitään lukkoon. Voihan se olla, että se oletkin sitten sinä, joka löydät kenties elämäsi rakkauden sillä aikaa, kun miehesi miettii omaa päätänsä :) Elämä on niin ihmeellistä... :) Voimia :)

kaikille helpotus, kun mies lähti kokeilemaan miltä yksinasuminen tuntuia. Sille tielle jäi. Meillä kaksi lasta, jotka ajoittain unohtuneet uuden onnen myötä. Väleissä kyllä ollaan, mutta jälkikäteen ehkä olisin nyt valinnut toisen ja yrittänyt ratkaista tilanteen eri tavalla.

Valitettavasti en nyt ehdi keskustella aiheesta enempää, oon nyt töissä ja pakko tehä työhommia.



T:32

mies jää sille tielleen eikä tapaa lapsiaan. Niinkin voi käydä..

taitaa olla joku ikäkriisi päällä. menkää ensin terapiaan.

Ja olen samaa mieltä kuin AP aloituksessaan.



Joskus perheen eteen on tehtävä uhrauksia. Ja tämä on yksi niistä. Annat miehen mennä, ja kun tulee takaisin kunnostautuneena, niin otat takaisin. Mielestäni äitinä voit (ja sanoisinpa jopa että tulee) tämän uhrauksen tehdä. Tiskirätiksi et rupea, eikä keikkaa tehdä kuin kerran.



Älä painosta ja anna miehellesi riittävästi aikaa. Yksi ystäväni teki näin, mutta 3 kk ei miehelle riittänyt. Kaikki sanottiin, että 6 kk sisään tulisi takaisin. Niinhän siinä kävi mies olis tullut takaisin, mutta vaimo ei enää huolinut.



ja nyt on sitten normaalit uusioperheongelmat... se, että tappelet miehensi kanssa ei riitä vaan sen tappelun lisäksi kuviossa mukana uusi puoliso, ex-sukulaiset, uudet ja vanhat lapset. Helpompi tapella yhden kanssa...



Jos mies on kunnollinen hän kaipaa takaisin perheen luo ja sitten on yksi vähemmän avioerolapsia. Jos ei tule, niin sitten mietit kuviot uudelleen.



Tsemppiä, älä muista välitä! Tässä hommassa ei kannata antaa ylpeydelle periksi. (Jos teillä ei olisi lapsia sanoisin jotain ihan muuta - mutta lapsen etu omaan perheeseen on minusta tärkeä.) Ja voit ainakin rehellisesti kaikille todeta, että kaikkesi olet yrittänyt liiton säilymisen eteen!!!

t: se joka miehensä kanssa miettii sitä toisen kämpän vuokraamista

joka teki noin, ja voi mitkä haukut sai päälleen. Ja hän jätti myös lapset. AP, voit vaatia mieheltäsi että pitää silti lapsistaan huolta, hän on velvollinen tekemään näin. Mutta toki voit leikkiä " ymmärtävää ja kuuliaista vaimoressua" joka ei voi sanoa miehelleen suoria sanoja..