Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimisin mieheni kanssa? Olen kiitollinen, jos edes joku osaisi neuvoa
03.07.2018 |
Olen korkeasti koulutettu 30-vuotias nainen. Minulla vakituinen työpaikka ja työni on ihan mieluisaa. Olen äiti ja avopuoliso. Hoidan lapset parhaani mukaan ja varmasti onnistunut äitinä ihan kohtalaisesti. Olen mielestäni ihan huumorintajuinen ja kaikinpuolin ihan ok tyyppi. Arkemme koostuu varmasti hyvin samanlaisista asioista kuin muissakin perheissä. Laitan ruokaa, pesen pyykkiä, kuulustelen läksyjä, kyselen mieheltäni päivän kuulumisia. Käydään miehen kanssa paljon yhdessä juoksemassa jne. Halaan ja silittelen miestäni joka ikinen päivä. Enkä todellakaan avaudu huolistani joka päivä, edes joka kuukausi. Käyn terapiassa ja yritän keskittää avautumiseni sinne. Jos tulee äkillinen tarve saada sanottua jotain jollekin, niin ensisijaisesti kuulija on esim. paras ystäväni.
Olen narsistiäidin lapsi. Koulukiusattu. Vanhempani ovat edelleen paljon mukana elämässäni hyvin hallitsevalla tavalla, jopa henkistä kiusaamista käyttäen. Olen osakkaana yhteen perheen "juttuun" ja välien täysi katkaisu olisi mulle todella suuri taloudellinen tappio. Lisäksi on muutama muu lapsiini merkittävästi vaikuttava asia, jonka vuoksi haluan olla vanhempieni kanssa väleissä.
Elämässäni on tapahtunut kaikenlaista. Sairasta paniikkihäiriötä, ahdistuneisuutta ja jonkinlaista masennusta. Mulla on myös äärettömän heikko itseluottamus. Pyrin ulospäin olemaan kotona iloinen ja normaali.
Ongelma: jos mulla on ns huono päivä, mieheni ärsyyntyy siitä. Hän on äärettömän ärsyyntynyt, jos esim itken. Jos sanon hänelle lauseellakaan, että on paha olla, ahdistaa, tunnen kipua tms niin hän ärsyyntyy suunnattomasti. En voi siis kotona olla oma itseni, koska mies ärsyyntyy siitä. Hän myös haluaa säännöllosesti omaa aikaa mökillä, jonne menee mieluiten yksin tai toinen lapsi mukanaan.
Monesti saatan itkeä ja jopa oksentaa autossa, kun ajan kotiin. Mua niin helpottaisi vaan, että saisin kotona juosta halaamaan miestäni ja hän sanoisi, että kaikki hyvin, olen tässä. Mutta en voi. Koska mies ei selvästi edes halua mua lähelleen, jos en ole iloisella tuulella.
Joskus on vaikeaa, etten voi olla kotonani turvassa. Jos ahdistaa, itkettää tms niin joudun joko keksiä lähteväni autolla johonkin tai kävellä metsään itkemään.
Mies ei muutenkaan osaa keskustella mistään syvällisestä. Hän joutuu niin mukavuusalueensa ulkopuolelle, että selvästi ärsyyntyy siitä.
Usein vain sanoo, että mulla on kaikki hyvin niin miksen ole kiitollinen. On työ, talo, lapset jne. Toki olen kiitollinen. Mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Haluaisin naimisiin. Mulla on monet kristilliset ja rakkaudelliset perusteet. Olisi myös ihana olla ns kokonainen perhe. Myös moni asia helpottuisi, sillä vanhempani ilkkuvat kun ole naimisissa. Mies ei vaan jotenkin pysty mennä naimisiin.
Tää tilanne, puhumattomuus kaikki.. saa mut voimaan tosi huonosti. Olen ihan rikki.
Olen puhunut asioista miehelleni viimeksi eilen. Mikään ei muutu. Erota en halua. Mies tosi hyvä mies monella tavalla.
Mitä ihmettä mä voisin sanoa tai tehdä? Ammattiauttajalle mies ei halua tulla.
Kommentit (53)
Ap alkaa toipumaan ja hahmottamaan niitä omia tarpeitaan. Mies on varmasti omalla tavallaan ollut tukena ja turvana ja nyt kun ap ei enää häntä tarvi hän voikin kääntää tälle selkänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukemattomia kertoja kysynyt mieheltäni, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän toivoisi. Miten joku asia x vaikuttaa häneen. Millaisia asioita hän arvostaa minussa ja mikä tuntuu pahalta. Saako riittävästi lepoa jne. Hän ei vastaa mihinkään. Ei sanallakaan. En jaksa jankata. Jos sitten joskus saan ongittua jotain, niin vastaus on "kaikki on hyvin".
Hän on myös sanonut, että elämä on aina ollut kivaa ja hänellä on aina ollut kaikki hyvin ja kaikki on aina ollut syntymästä tähän päivään saakka hyvin.
Mies on aina ollut samanlainen. Ehkä tilanne on mennyt jollain tavalla parempaan suuntaan, jos pitäisi verratta alkuaikoja ja nykyhetkeä. Mutta hyvin vähän. Mies ei ole vuosien saatossa siis sen suuremmin muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on siis sitä mieltä, että ap on kitisevä akka, jonka pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa valitus ja hyväksyä faktat. Miehessä ei ole vikaa.
Osalla taas sympatia ap:n puolella, jota kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja mies tekee väärin.
Voimmeko tehdä tästä loppupäätelmän, että parisuhde on kahden kauppa? Jossa tulisi aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan, että kummassakin on vikaa?
Ei tässä kai syyllistä etsitä, vaan mitä asialle voi tai ei voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ap alkaa toipumaan ja hahmottamaan niitä omia tarpeitaan. Mies on varmasti omalla tavallaan ollut tukena ja turvana ja nyt kun ap ei enää häntä tarvi hän voikin kääntää tälle selkänsä.
Kyllä minä häntä tarvitsen ja rakastan aivan suunnattoman paljon. Kuuntelisin miestäni mielelläni. Olisi kuin lottovoitto, jos mieheni sanoisi edes parilla lauseella miltä hänestä tuntuu ja mitä hän haluaa. Haluan kyllä tehdä suhteemme eteen töitä. Ero olisi aivan viimeisin vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukemattomia kertoja kysynyt mieheltäni, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän toivoisi. Miten joku asia x vaikuttaa häneen. Millaisia asioita hän arvostaa minussa ja mikä tuntuu pahalta. Saako riittävästi lepoa jne. Hän ei vastaa mihinkään. Ei sanallakaan. En jaksa jankata. Jos sitten joskus saan ongittua jotain, niin vastaus on "kaikki on hyvin".
Hän on myös sanonut, että elämä on aina ollut kivaa ja hänellä on aina ollut kaikki hyvin ja kaikki on aina ollut syntymästä tähän päivään saakka hyvin.
En ihan ymmärrä millainen suhde teillä on, jos mies ei keskustele mistään. En ainakaan itse voisi elää ihmisen kanssa, jota tuskin tunnen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukemattomia kertoja kysynyt mieheltäni, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän toivoisi. Miten joku asia x vaikuttaa häneen. Millaisia asioita hän arvostaa minussa ja mikä tuntuu pahalta. Saako riittävästi lepoa jne. Hän ei vastaa mihinkään. Ei sanallakaan. En jaksa jankata. Jos sitten joskus saan ongittua jotain, niin vastaus on "kaikki on hyvin".
Hän on myös sanonut, että elämä on aina ollut kivaa ja hänellä on aina ollut kaikki hyvin ja kaikki on aina ollut syntymästä tähän päivään saakka hyvin.En ihan ymmärrä millainen suhde teillä on, jos mies ei keskustele mistään. En ainakaan itse voisi elää ihmisen kanssa, jota tuskin tunnen.
Kyllä hän keskustelee. Ei suhteestamme tai mistään edes vähänkään henkevästä. Juttelee maailman menosta, matkustamisesta, pihatöistä jne. Mutta jos kyse on edes prommillen verran arkaan, henkevään tma menevä asia niin stoppi tulee samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset haluavat perhe-elämältään eri asioita. Eivät kaikki normaalit ihmiset haluaa suuria tunteita, yhteistä aikaa ja kaiken jakamista. Monet ovat ihan tyytyväisiä, kun on kumppani ja koti, lapset plussaa jos niitä toivoo. Ei pitäisi heti tuomita tunneköyhäksi!
Miehesi voi olla niitä ihmisiä, joka on rakentanut perhe-elämänsä mieleisekseen ja puhuu sitten jos on tyytymätön. Suomalaisittain kertoo sitten jos asiat ovat muuttuneet ja on lakannut rakastamasta.
AP, olet ottanut hienon miehen, jos hän huolehtii teistä kuvaamallasi tavalla, hän ei kuitenkaan sovi sinulle kumppaniksi, koska kaipaat erilaista tunteiden ilmaisua.
Mies ehkä kokee avuttomuutta koska ei voi ratkaista ongelmaa (pahaa oloasi). Miehen mielestä teillä on kaikki mitä onnellisuuteen tarvitaan eikä ymmärrä mitä vielä olet vailla ollaksesi onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap siis kyllä yrittää ymmärtää miestä, mutta mies ei ap:ta. Ap yrittää kysellä mitä mies haluaa, miten mies voi ja millaisia asioita mies arvostaa. Miten hemmetissä ap vois tehdä enempää? Mies vaikuttaa häiriintyneeltä.
Mies voisi olla sitten mies ja vastata. Kun toinen kerta kysyy..silloin voi ilmaista, että "mulla on tällä hetkellä kaikki mitä tarvitsen. Olen onnellinen sinusta, lapsista, kodista ja työstä. Muuta en tarvitse. Mä en ole sellainen ihminen, joka tarvitsee syvällisiä keskusteluita. Mulle riittää perusarki. Olen siinä vähän erilainen kuin sinä. Stressaannun joskus kun töissä on kiirettä tai väsyttää. Ei sen kummempaa. En mä tartte mitään. Olen sellainen joka joskus haluaa omaa rauhaa mökillä, mutta rakastan sua kyllä". Jotain tollasta kun äijä sais sanottua, niin jo olis ap paremmassa kunnossa. Siis mies nyt on todella vajaa. Jos mikään ei vaivaa ja ei halua puhua omasta elämästään niin sen voi sanoa nätisti ääneen muutamalla perustelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ehkä kokee avuttomuutta koska ei voi ratkaista ongelmaa (pahaa oloasi). Miehen mielestä teillä on kaikki mitä onnellisuuteen tarvitaan eikä ymmärrä mitä vielä olet vailla ollaksesi onnellinen.
Ap on myös sairas ja kyllä hoitaa itseään. Miehen pitäisi tajuta,että sairaudelle ei voi mitään ja toinen yrittää kyllä parantua.
Alue: Aihe vapaa
Onko miehen käytös sinua kohtaan ollut aina tällaista vai onko tilanne muuttunut? Jos on muuttunut, niin millloin?