Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimisin mieheni kanssa? Olen kiitollinen, jos edes joku osaisi neuvoa
03.07.2018 |
Olen korkeasti koulutettu 30-vuotias nainen. Minulla vakituinen työpaikka ja työni on ihan mieluisaa. Olen äiti ja avopuoliso. Hoidan lapset parhaani mukaan ja varmasti onnistunut äitinä ihan kohtalaisesti. Olen mielestäni ihan huumorintajuinen ja kaikinpuolin ihan ok tyyppi. Arkemme koostuu varmasti hyvin samanlaisista asioista kuin muissakin perheissä. Laitan ruokaa, pesen pyykkiä, kuulustelen läksyjä, kyselen mieheltäni päivän kuulumisia. Käydään miehen kanssa paljon yhdessä juoksemassa jne. Halaan ja silittelen miestäni joka ikinen päivä. Enkä todellakaan avaudu huolistani joka päivä, edes joka kuukausi. Käyn terapiassa ja yritän keskittää avautumiseni sinne. Jos tulee äkillinen tarve saada sanottua jotain jollekin, niin ensisijaisesti kuulija on esim. paras ystäväni.
Olen narsistiäidin lapsi. Koulukiusattu. Vanhempani ovat edelleen paljon mukana elämässäni hyvin hallitsevalla tavalla, jopa henkistä kiusaamista käyttäen. Olen osakkaana yhteen perheen "juttuun" ja välien täysi katkaisu olisi mulle todella suuri taloudellinen tappio. Lisäksi on muutama muu lapsiini merkittävästi vaikuttava asia, jonka vuoksi haluan olla vanhempieni kanssa väleissä.
Elämässäni on tapahtunut kaikenlaista. Sairasta paniikkihäiriötä, ahdistuneisuutta ja jonkinlaista masennusta. Mulla on myös äärettömän heikko itseluottamus. Pyrin ulospäin olemaan kotona iloinen ja normaali.
Ongelma: jos mulla on ns huono päivä, mieheni ärsyyntyy siitä. Hän on äärettömän ärsyyntynyt, jos esim itken. Jos sanon hänelle lauseellakaan, että on paha olla, ahdistaa, tunnen kipua tms niin hän ärsyyntyy suunnattomasti. En voi siis kotona olla oma itseni, koska mies ärsyyntyy siitä. Hän myös haluaa säännöllosesti omaa aikaa mökillä, jonne menee mieluiten yksin tai toinen lapsi mukanaan.
Monesti saatan itkeä ja jopa oksentaa autossa, kun ajan kotiin. Mua niin helpottaisi vaan, että saisin kotona juosta halaamaan miestäni ja hän sanoisi, että kaikki hyvin, olen tässä. Mutta en voi. Koska mies ei selvästi edes halua mua lähelleen, jos en ole iloisella tuulella.
Joskus on vaikeaa, etten voi olla kotonani turvassa. Jos ahdistaa, itkettää tms niin joudun joko keksiä lähteväni autolla johonkin tai kävellä metsään itkemään.
Mies ei muutenkaan osaa keskustella mistään syvällisestä. Hän joutuu niin mukavuusalueensa ulkopuolelle, että selvästi ärsyyntyy siitä.
Usein vain sanoo, että mulla on kaikki hyvin niin miksen ole kiitollinen. On työ, talo, lapset jne. Toki olen kiitollinen. Mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Haluaisin naimisiin. Mulla on monet kristilliset ja rakkaudelliset perusteet. Olisi myös ihana olla ns kokonainen perhe. Myös moni asia helpottuisi, sillä vanhempani ilkkuvat kun ole naimisissa. Mies ei vaan jotenkin pysty mennä naimisiin.
Tää tilanne, puhumattomuus kaikki.. saa mut voimaan tosi huonosti. Olen ihan rikki.
Olen puhunut asioista miehelleni viimeksi eilen. Mikään ei muutu. Erota en halua. Mies tosi hyvä mies monella tavalla.
Mitä ihmettä mä voisin sanoa tai tehdä? Ammattiauttajalle mies ei halua tulla.
Kommentit (53)
Toinenmokoma kirjoitti:
Olen 31v ja mulla on kaksi korkeakoulututkintoa, olen toista kertaa naimisissa ja rakennan jo toista kertaa omakotitaloa. Lapset 12v, 11v ja 1v.
Sinä oletkin varmaan mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyvä. Asia on siis niin, että sun elämässäsi on paljon saavutuksia ja paljon roikkuvia meiienisyydn haamuja, jotka estävät nauttimasta nöistä saavutuksistasi. Voi olla, että myös mies on menneisyyden haamu, siinä kun ilkkuvat vanhempasikin. Tullaisella menneisyydellä varustetuilla ihmisillä on taipumus pariutua sellaisten ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät vain sen, että kaikki on hyvin.
Sinä et halua erota miehestäsi. Et kuitenkaan voi muuttaakaan häntä, kun hän ei kerran halua. Tällöin ainoa, mitä vit tehdä, on järjestää elämäsi avioliitossa sellaiseksi että voit nauttia sen hyvistä puolista miehestäsi ja vanhemmistasi huolimatta. Lakkaa odottamasta mieheltäsi sellaista, mitä et voi häneltä saada, kuten nyt vaikka virallista avoliittoa tai kaikkihyvinvakuutuksia. Et tule niitä saamaan, joten sinun on opeteltava olemaan onnellinen ilman. Voit ymmärtää, että teidän perheestä ei tule tämän kokonaisempaa milllään papin aamenella eikä maistraatin paperille. Voit hakea kaikkihyvin-vakuuttelusi peilikuvaltasi - onhan oikeasti totta, että peilissä on ainoa tyyppi, joka tietää, että sun asiat on hyvin eikä valehtele. Voit vakuuttaa itsellesi, että kun olet selvinnyt tuollaisedta taustasta, Sinä selviät jatkoossakin mistä vaan, myös ilman miestäsi. Voit rakentaa onnesi itsesi varaan- ja siinä se kedtävin pohja onkin.
Hommaa itsesi kuntoon siellä terapiassa. Sinun pitäisi ymmärtää että teet miehellesi ja perheellesi vääryyttä kun myrkytät heidän päivät tuolla norsun v.ttuilulla.
"Mies ei vaan jotenkin pysty mennä naimisiin."
Korkeasti koulutettu ja kielioppi tuota tasoa?
Miksi olet miehen kanssa jonka kanssa ei voi puhua syvällisiä ja jolta et saa emotionaalista tukea ja joka ei selvästikään rakasta sinua?
Miksi olet mennyt tekemään lapsia tuollaisen miehen kanssa? Miksi olet tehnyt lapsia ilman avioliittoa vaikka avioliitto olisi sinulle tärkeä?
Olet tehnyt huonoja valintoja. Nyt sinun täytyy tehdä parempia. Eli erota miehestä joka ei todellakaan ole hyvä mies millään mittapuulla. Se, että pystytään keskustelemaan ihan kaikesta, myös vaikeista ja syvällisistä asioista -ja erittäinkin niistä- on tärkeintä parisuhteessa.
P.S. Et selvästi muutenkaan ole valmis tekemään mitään elämäsi eteen, haluat vain vinkua. Voisit aivan hyvin panna välit poikki narsistivanhempiisi, käytät taloudellisia syitä vain tekosyynä olla tekemättä niin. Päätös tulee kuitenkin olemaan helppo sitten kun lopulta saat sen rohkeuden olla oman elämäsi toimija, ei pelkkä ajopuu.
Puolisosi varmaan sietää paljon sinussa joten voisitko sinäkin sietää sitä, että hän ei ole virheetön? Puhut paljon omasta taustasi, lapsuuden kodista, jne. Yhtäläisesti mieheesi vaikuttaa hänen koettu elämä, lapsuus, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lakkaa miellyttämästä muita. Elät hiippaillen varpaillasi miehesi ja vanhempiesi edessä. Tiedän, että muutos on helpommin sanottu kuin tehty. Oma tilanteeni on osittain samanlainen. Kerään voimia ollakseni joku päivä täysillä oma itseni enkä se mitä muut minun haluaa olevan.
Sano miehelleni että jos hän haluaa pelastaa suhteenne, menette yhdessä terapiaan. Siellä on pakko puhua ja siellä saat itkeä pahaa oloasi. Terapeutti on siinä ihan varmasti puolellasi, itkeminen on täysin sallittua ja normaalia!
Olen saanut lapseni ollessani 19v ja 22v. Mies on mua 14v vanhempi. Hänen edelliset suhteet ovat kaatuneet siihen, ettei kyennyt sitoutumaan. Oli kerran naimisissa, mutta vuosi avioliiton jälkeen mies lähti toisen matkaan. Nämä tiedot siis tähän siksi, jos joku keittiöpsykologi osaa niistä tehdä jotain yhdistäviä tekijöitä nykyiseen tilanteesen.
Hän ei koskaan huuda tai hauku. Tekee paljon kotitöitä ja järjestelee asioita kyllä sen mukaan, mitä minä toivon. Esim kesäloman ajankohdat, reissukohteet tai koska pidetään lasten synttärit tms tms. Hyvä isä.
Olen joskus pohtinut hänelle ääneen eroa. Oli tapansa mukaan täysin hiljaa. Kun suoraan kysyin niin ei halua erota. Hänen luonne on tavallaan aika kova ja luonne ei kestäisi jäädä setvimään asioita. Tilanne olisi varmaan vähän "mee sit kun halusit, mutta minä en anele ketään takas"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten muutkin ovat jo todenneet, olet valinnut puolisoksesi tunnekylmän ihmisen, kuten vanhempasi. Asia ei muuksi muutu, ei avioliitolla, ei lapsilla, ei omakotitalolla, vaan ainoa keino saada autossa itkeminen loppumaan on ottaa vastuu omasta onnellisuudesta ja erota. Tämä olisi myös paras vaihtoehto lapsille, jotka parhaillaan oppivat, että isän käytös itkevää äitiä kohtaan on ok.
Apua mikä virhe, siis NAINEN lähti toisen matkaan..mieheni siis on ollut kerran naimisissa ja nainen jätti hänet hyvin pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mies ei vaan jotenkin pysty mennä naimisiin."
Korkeasti koulutettu ja kielioppi tuota tasoa?
Miksi olet miehen kanssa jonka kanssa ei voi puhua syvällisiä ja jolta et saa emotionaalista tukea ja joka ei selvästikään rakasta sinua?
Miksi olet mennyt tekemään lapsia tuollaisen miehen kanssa? Miksi olet tehnyt lapsia ilman avioliittoa vaikka avioliitto olisi sinulle tärkeä?
Olet tehnyt huonoja valintoja. Nyt sinun täytyy tehdä parempia. Eli erota miehestä joka ei todellakaan ole hyvä mies millään mittapuulla. Se, että pystytään keskustelemaan ihan kaikesta, myös vaikeista ja syvällisistä asioista -ja erittäinkin niistä- on tärkeintä parisuhteessa.
P.S. Et selvästi muutenkaan ole valmis tekemään mitään elämäsi eteen, haluat vain vinkua. Voisit aivan hyvin panna välit poikki narsistivanhempiisi, käytät taloudellisia syitä vain tekosyynä olla tekemättä niin. Päätös tulee kuitenkin olemaan helppo sitten kun lopulta saat sen rohkeuden olla oman elämäsi toimija, ei pelkkä ajopuu.
Masentuneet on jotenkin hirveän itsekäitä. He esim. syyttävät vain muita omista valinnoistaan, päätöksistän ja arvioistaan. Mies ei ole varmaan koskaan vastannut ap tarpeisiin, mutta nyt ap kuitenkin olettaa, että hän sormia nappauttamaalla muuttuu ettei hänen itse tarvitse ottaa sitää todellista vastuutta omasta elämästään vaan voi jatkossakin typistää itsensä jonnekin lapsen tasolle, joka ei ole toimiva subjekti.
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi varmaan sietää paljon sinussa joten voisitko sinäkin sietää sitä, että hän ei ole virheetön? Puhut paljon omasta taustasi, lapsuuden kodista, jne. Yhtäläisesti mieheesi vaikuttaa hänen koettu elämä, lapsuus, jne.
Parisuhde on ennen kaikkea toisen tukena olemista vaikeina aikoina. Lisäksi ap käy terapiassa hoitamassa itseään, toisin kuin mies, joka ei edes yritä muuttaa käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla, että miehelläsi on vaan tullut 'mitta täyteen' (ihan neutraalissa mielessä) niistä synkistä vaiheista? Kuvauksesi perusteella kuulostaa, että sinulla on ollut itsetunto-ongelmia ja masentuneisuutta pitkään ja se on myös näkynyt perheellesi, tietenkin? Miehesi on ehkä alussa yrittänyt olla se syli ja ymmärtäjä, jota peräänkuulutat? Mitäpä jos häneltä ovat vaan paukut ja osaaminen loppuneet? Ehkä hän haluaa välillä sinne mökille, koska ei jaksa.
Kuulostaa kuitenkin, että hän on mielestäsi pitkälti hyvä ihminen, mutta jos joutuu vuosikausia olemaan tukena ihmiselle, jonka ongelmat ovat oman pään sisällä, se on varmaankin raskasta. Hän on osallistunut yhteisen arjen pyörittämiseen ja yrittää sillä tavoin parhaansa mukaan tehdä elämästänne hyvää, mutta se ei nyt riitä - ongelmat ovat muualla. Siinä voivat mieheltä voimat loppua ja toivottomuus vallata alaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keittiöpsykologi hei! Olisiko mahdollista, että olet valinnut puolisoksesi vanhempiesi kaltaisen narsistisen ja tunnekylmän ihmisen? Tiedätkö: jokaisella on oikeus itkeä ja näyttää pahaa oloaan - miehesi ei voi sitä hallita tai kieltää. Hän ei ole sinulle oikea ihminen ja vuosien myötä olosi tulee todennäköisesti pahenemaan. Mikä siinä erossa olisi niin kauheaa - vanhempiesi pilkkako? Älä anna sen vaikuttaa sinuun, vaan tee itse omat päätökset elämässäsi. Jatka terapiaa ja ota siellä puheeksi näitä aiheita, mistä nytkin kirjoitit.
Ja jokaisella on oikeus reakoida toisen pahaan oloon omalla tavallaan. Tunnistan itsessäni paljon ap miestä. Kun oma puolisoni on pahalla tuullella, masentunut, jne haluan vaan vetäytyä tilanteesta pois. Se on minun tapani käsitellä niitä negatiivisiä tunteita ja puolisoni on oppinut hyväksymään tämän piirteen minussa.
Mikset pyri opettelemaan eroon noin toisille vahingollisesta käytösmallista? Jätät käytännössä puolisosi yksin juuri silloin, kun sinua eniten tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi päivääkää ihmistä joka vetää jotain roolia. En jaksaisi päivääkään ollan kenenkään pelastusrengas. Tuntuu vaan jotenkin siltä että ap mies kestää paljon. Mutta näen myös, että kamelinselkä saattaa katketa hyvinkin pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi varmaan sietää paljon sinussa joten voisitko sinäkin sietää sitä, että hän ei ole virheetön? Puhut paljon omasta taustasi, lapsuuden kodista, jne. Yhtäläisesti mieheesi vaikuttaa hänen koettu elämä, lapsuus, jne.
Parisuhde on ennen kaikkea toisen tukena olemista vaikeina aikoina. Lisäksi ap käy terapiassa hoitamassa itseään, toisin kuin mies, joka ei edes yritä muuttaa käytöstään.
Nyt tiedämme kaiken kyseisen parisuhteen ongelmista kun ne on esitetynä täällä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna?
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut lapseni ollessani 19v ja 22v. Mies on mua 14v vanhempi. Hänen edelliset suhteet ovat kaatuneet siihen, ettei kyennyt sitoutumaan. Oli kerran naimisissa, mutta vuosi avioliiton jälkeen mies lähti toisen matkaan. Nämä tiedot siis tähän siksi, jos joku keittiöpsykologi osaa niistä tehdä jotain yhdistäviä tekijöitä nykyiseen tilanteesen.
Hän ei koskaan huuda tai hauku. Tekee paljon kotitöitä ja järjestelee asioita kyllä sen mukaan, mitä minä toivon. Esim kesäloman ajankohdat, reissukohteet tai koska pidetään lasten synttärit tms tms. Hyvä isä.
Olen joskus pohtinut hänelle ääneen eroa. Oli tapansa mukaan täysin hiljaa. Kun suoraan kysyin niin ei halua erota. Hänen luonne on tavallaan aika kova ja luonne ei kestäisi jäädä setvimään asioita. Tilanne olisi varmaan vähän "mee sit kun halusit, mutta minä en anele ketään takas"
Jos lapsenne itkevät, miten mies suhtautuu tilanteeseen? Meneekö halaamaan ja juttelemaan, suuttuuko vai vetäytyykö?
Osa on siis sitä mieltä, että ap on kitisevä akka, jonka pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa valitus ja hyväksyä faktat. Miehessä ei ole vikaa.
Osalla taas sympatia ap:n puolella, jota kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja mies tekee väärin.
Vierailija kirjoitti:
Osa on siis sitä mieltä, että ap on kitisevä akka, jonka pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa valitus ja hyväksyä faktat. Miehessä ei ole vikaa.
Osalla taas sympatia ap:n puolella, jota kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja mies tekee väärin.
Voimmeko tehdä tästä loppupäätelmän, että parisuhde on kahden kauppa? Jossa tulisi aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan, että kummassakin on vikaa?
Alue: Aihe vapaa
Sama tuli mieleen. Sellainen n on tuttu ja turvallinen koska siihen on tottunut jo kotona. Ap, lopeta se rahan miettiminen ja tee totaalinen pesäero noihin elämäsi p-häiriöisiin.