Olenkohan sitoutunut liian nuorena?

Voi olla ohimenevää. Mullakin oli just kuuden ja seittemän vuoden välissä semmonen vaihe, että olis kelvannu sutinaa muualtakin. Pohdin itsekseni suhdetta mieheen, sen hyviä ja huonoja puolia ja puhuin miehen kanssa asiasta. Oltiin vaan eletty eikä hoidettu suhdetta mitenkään ja se oli vähän nuupahtanut. Tavallaan oltiin unohdettu toinen romanttisessa mielessä. Yhteinen tekeminen ja molempien panostus sai taas muistamaan minkä takia tässä oli jo kuusi vuotta menty yhtä matkaa :) 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ohimenevää. Mullakin oli just kuuden ja seittemän vuoden välissä semmonen vaihe, että olis kelvannu sutinaa muualtakin. Pohdin itsekseni suhdetta mieheen, sen hyviä ja huonoja puolia ja puhuin miehen kanssa asiasta. Oltiin vaan eletty eikä hoidettu suhdetta mitenkään ja se oli vähän nuupahtanut. Tavallaan oltiin unohdettu toinen romanttisessa mielessä. Yhteinen tekeminen ja molempien panostus sai taas muistamaan minkä takia tässä oli jo kuusi vuotta menty yhtä matkaa :) 

No toivottavasti. Sekin varjostaa suhdetta, kun mies on mustasukkainen pelikavereistani. Molemmat meistä pelaa tietokoneella, mutta miestä ärsyttää, kun pelaan pääasiassa kahden miehen kanssa. Mies taas ei halua pelata mun kanssa, vaan pelaa omien kavereidensa kanssa.

Ap

Mulla ei vielä tuossa vaiheessa ollut tarvetta muille mutta nyt 4-kymppisenä kun 20 vuotta yhdessä oltu niin on järjetön polte saada vierasta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei vielä tuossa vaiheessa ollut tarvetta muille mutta nyt 4-kymppisenä kun 20 vuotta yhdessä oltu niin on järjetön polte saada vierasta.

Olen kanssa välillä ihmetellyt, että eikö nuorena sitoutuneita ollenkaan houkuta vieras! Julkisesti aina hehkuttavat miten ovat upeasti vuosien saatossa hitsautuneet yhteen.

Ystävissämme on sekä miehiä että naisia, jotka ovat edelleen ensimmäistensä kanssa ja sitoutuneet jo 14-15-vuotiaina. Nyt siis jo tosiaan yli 20-vuoden suhteet takana.

Eikö edes miehet mieti muita..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei vielä tuossa vaiheessa ollut tarvetta muille mutta nyt 4-kymppisenä kun 20 vuotta yhdessä oltu niin on järjetön polte saada vierasta.

Olen kanssa välillä ihmetellyt, että eikö nuorena sitoutuneita ollenkaan houkuta vieras! Julkisesti aina hehkuttavat miten ovat upeasti vuosien saatossa hitsautuneet yhteen.

Ystävissämme on sekä miehiä että naisia, jotka ovat edelleen ensimmäistensä kanssa ja sitoutuneet jo 14-15-vuotiaina. Nyt siis jo tosiaan yli 20-vuoden suhteet takana.

Eikö edes miehet mieti muita..?

Eipä juuri houkuta ajatus muista. Olen joskus vain miettinyt, että olisihan se erilaista varmaan jonkun toisen kanssa. Olemme siis mieheni kanssa ensimmäiset toisillemme. Mutta kun ajattelen sitä alun säätöä ja toiseen tutustumista ja mistä toinen pitää ja mistä ei, niin ei nappaa ajatus vaihtamisesta. Mielummin tämä nykyinen, jonka kanssa on helppoa ja luontevaa olla. Voi tehdä ja olla miten vain ilman nolosteluja.

Mieheni muuten inhoaa tuollaista asennetta monilta naisilta, että hänen etenkin pitäisi olla halukas kokeilemaan muita vain, koska hän on mies. Hän inhoaa pettäviä ihmisiä ja sitä, että aina oletetaan miesten menevän muna edellä ilman aivoja ja oman kumppanin ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei vielä tuossa vaiheessa ollut tarvetta muille mutta nyt 4-kymppisenä kun 20 vuotta yhdessä oltu niin on järjetön polte saada vierasta.

Olen kanssa välillä ihmetellyt, että eikö nuorena sitoutuneita ollenkaan houkuta vieras! Julkisesti aina hehkuttavat miten ovat upeasti vuosien saatossa hitsautuneet yhteen.

Ystävissämme on sekä miehiä että naisia, jotka ovat edelleen ensimmäistensä kanssa ja sitoutuneet jo 14-15-vuotiaina. Nyt siis jo tosiaan yli 20-vuoden suhteet takana.

Eikö edes miehet mieti muita..?

Eipä juuri houkuta ajatus muista. Olen joskus vain miettinyt, että olisihan se erilaista varmaan jonkun toisen kanssa. Olemme siis mieheni kanssa ensimmäiset toisillemme. Mutta kun ajattelen sitä alun säätöä ja toiseen tutustumista ja mistä toinen pitää ja mistä ei, niin ei nappaa ajatus vaihtamisesta. Mielummin tämä nykyinen, jonka kanssa on helppoa ja luontevaa olla. Voi tehdä ja olla miten vain ilman nolosteluja.

Mieheni muuten inhoaa tuollaista asennetta monilta naisilta, että hänen etenkin pitäisi olla halukas kokeilemaan muita vain, koska hän on mies. Hän inhoaa pettäviä ihmisiä ja sitä, että aina oletetaan miesten menevän muna edellä ilman aivoja ja oman kumppanin ajattelua.

Luottamushan on kaikista tärkeintä ja se, että luotat hänen sanovan tuon saman myös naisille ravintolan pikkutunneilla.

Tosiasiassa uskon, että nämä nuorena sitoutuneet ovat hyviä katsomaan toisaalle, antamaan toiselle oman tilan. Osaa tuskin edes kiinnostaa, jos toinen käy vieraissa, kunhan tuttu ja turvallinen arki säilyy.

Normaaleja tuntemuksia. Tottakai tuollaisia ajatuksia tulee, ei kannata pelästyä. Niitä tulee helposti, vaikka olisi situtunut 30-vuotiaanakin, been there.

Ajatukset ja tunteet on eria asia kuin sitten se, miten toimit. Nyt olet valintatilanteessa, toimitko viettiesi ja himotustesi mukaan, vai oikein.  Uskon vakaasti, että oikein valitsemalla ihminen tulee onnelliseksi. Vaikka se tarkoittaisi syrjähypyistä/ eroamisesta luopumista. Loppujen lopuksi kevytkenkäinen moraali tekee ihmisen onnettomaksi. 

Ja nyt vaan puhutte miehesi kanssa mustasukkaisuudesta ja pelosta siellä takana.

Tsemppiä taistoosi <3

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja tuntemuksia. Tottakai tuollaisia ajatuksia tulee, ei kannata pelästyä. Niitä tulee helposti, vaikka olisi situtunut 30-vuotiaanakin, been there.

Ajatukset ja tunteet on eria asia kuin sitten se, miten toimit. Nyt olet valintatilanteessa, toimitko viettiesi ja himotustesi mukaan, vai oikein.  Uskon vakaasti, että oikein valitsemalla ihminen tulee onnelliseksi. Vaikka se tarkoittaisi syrjähypyistä/ eroamisesta luopumista. Loppujen lopuksi kevytkenkäinen moraali tekee ihmisen onnettomaksi. 

Ja nyt vaan puhutte miehesi kanssa mustasukkaisuudesta ja pelosta siellä takana.

Tsemppiä taistoosi <3

Mistä sen tietää, vaikka tuo sitoutuminen toiseen olisi väärin?

On myös ihan mahdollista olla sitoutunut kumppaniin ja silti säätää muiden kanssa, jos se vaan kumppanille sopii. Mielestäni ihmiset usein antavat ulkopuolelta opittujen parisuhdemallien tulla liiaksi onnellisuuden tielle. Keskustelkaa ja sopikaa sellaiset säännöt, jotka sopivat teille; ei ole pakko omaksua sääntöjä, jotka jonkun mielestä sopivat jollekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei vielä tuossa vaiheessa ollut tarvetta muille mutta nyt 4-kymppisenä kun 20 vuotta yhdessä oltu niin on järjetön polte saada vierasta.

Olen kanssa välillä ihmetellyt, että eikö nuorena sitoutuneita ollenkaan houkuta vieras! Julkisesti aina hehkuttavat miten ovat upeasti vuosien saatossa hitsautuneet yhteen.

Ystävissämme on sekä miehiä että naisia, jotka ovat edelleen ensimmäistensä kanssa ja sitoutuneet jo 14-15-vuotiaina. Nyt siis jo tosiaan yli 20-vuoden suhteet takana.

Eikö edes miehet mieti muita..?

Eipä juuri houkuta ajatus muista. Olen joskus vain miettinyt, että olisihan se erilaista varmaan jonkun toisen kanssa. Olemme siis mieheni kanssa ensimmäiset toisillemme. Mutta kun ajattelen sitä alun säätöä ja toiseen tutustumista ja mistä toinen pitää ja mistä ei, niin ei nappaa ajatus vaihtamisesta. Mielummin tämä nykyinen, jonka kanssa on helppoa ja luontevaa olla. Voi tehdä ja olla miten vain ilman nolosteluja.

Mieheni muuten inhoaa tuollaista asennetta monilta naisilta, että hänen etenkin pitäisi olla halukas kokeilemaan muita vain, koska hän on mies. Hän inhoaa pettäviä ihmisiä ja sitä, että aina oletetaan miesten menevän muna edellä ilman aivoja ja oman kumppanin ajattelua.

No siksi teillä on alussa ollut säätöä kun ootte toistenne ekat, mietipä vähän... Minä en ollut mieheni eka eikä hän todellakaan minun eka kun parikymppisinä alettiin olemaan yhdessä. Nyt 4-kymppisenä mitä olen uusia miehiä kokeillut (vähän alle ja päälle 40-v ollut ikähaitari) niin ei ole sähläämistä. Miehet tässä iässä jo älyää laittaa naisen nautinnon omansa edelle, toisin kuin silloin nuorempina.

4

^ Samaa mieltä

5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei vielä tuossa vaiheessa ollut tarvetta muille mutta nyt 4-kymppisenä kun 20 vuotta yhdessä oltu niin on järjetön polte saada vierasta.

Olen kanssa välillä ihmetellyt, että eikö nuorena sitoutuneita ollenkaan houkuta vieras! Julkisesti aina hehkuttavat miten ovat upeasti vuosien saatossa hitsautuneet yhteen.

Ystävissämme on sekä miehiä että naisia, jotka ovat edelleen ensimmäistensä kanssa ja sitoutuneet jo 14-15-vuotiaina. Nyt siis jo tosiaan yli 20-vuoden suhteet takana.

Eikö edes miehet mieti muita..?

Eipä juuri houkuta ajatus muista. Olen joskus vain miettinyt, että olisihan se erilaista varmaan jonkun toisen kanssa. Olemme siis mieheni kanssa ensimmäiset toisillemme. Mutta kun ajattelen sitä alun säätöä ja toiseen tutustumista ja mistä toinen pitää ja mistä ei, niin ei nappaa ajatus vaihtamisesta. Mielummin tämä nykyinen, jonka kanssa on helppoa ja luontevaa olla. Voi tehdä ja olla miten vain ilman nolosteluja.

Mieheni muuten inhoaa tuollaista asennetta monilta naisilta, että hänen etenkin pitäisi olla halukas kokeilemaan muita vain, koska hän on mies. Hän inhoaa pettäviä ihmisiä ja sitä, että aina oletetaan miesten menevän muna edellä ilman aivoja ja oman kumppanin ajattelua.

No siksi teillä on alussa ollut säätöä kun ootte toistenne ekat, mietipä vähän... Minä en ollut mieheni eka eikä hän todellakaan minun eka kun parikymppisinä alettiin olemaan yhdessä. Nyt 4-kymppisenä mitä olen uusia miehiä kokeillut (vähän alle ja päälle 40-v ollut ikähaitari) niin ei ole sähläämistä. Miehet tässä iässä jo älyää laittaa naisen nautinnon omansa edelle, toisin kuin silloin nuorempina.

4

Ei meillä itseasiassa ollut alussa sen kummempaa säätöä. Emme hypänneet heti sänkyyn vaan tutustuimme toisiimme rauhassa.

Kyllä se minulle olisi nykyään säätöä ja kamalaa. Olen hirveän epävarma omasta kropastani ja miltä se näyttää. En todellakaan halua paljastaa itseäni toisten edessä ja siitä tulisi sitä säätöä juurikin kun ei nappaa. En tiedä onko näin vai ei, mutta ainakin usein netistä saa lukea, että sänkyyn pitäisi olla juoksemassa heti kun vain mahdollista tai uusia treffejä ei tule. Minua ei nappaa puolituntemattomat sänkykumppanit. Eikä onneksi kumpikaan koeta tarvetta vaihtaa, ei mieheni ole kyllä nuorempanakaan laittanut omaa nautintoaan minun edelle. Aina ollaan yhdessä etsitty se mistä molemmat pitää. Aika karulle kuulostaa tuokin, että miehen pitää älytä laittaa naisen nautinto omansa edelle. Eikö siinä pidä ottaa molemmat huomioon, eikä vain keskittyä toiseen? Ei kiitos.