En ajattele itseäni sukupuoleni kautta. Olen ihminen, yksilö

fghgfdhdfgh kirjoitti:

Ei kukaan tietenkään koko ajan ajattele, että tässä sitä nyt mennään miehenä tai naisena ja sellaisena nyt teen tämän ja tämän asian. Mutta sukupuoli on silti tärkeä osa identiteettiä syvemmällä tasolla, sitä on turha ruveta kiistämään. Se raamittaa meitä suhteissamme muihin ja ohjaa tiettyjä biologisia toimintoja ja ajatusprosesseja. Muut ihmiset määrittelevät meitä pitkälti sen kautta, koska se on ainoa asia jonka he meistä tietävät. Se sitten vaikuttaa asioihin vähemmän tai enemmän kontekstista riippuen.

Nykyään esitetään ajatusta, että ihminen voisi täysin vapaasti itse määritellä identiteettinsä, mutta ei se vaan toimi niin, koska me kaikki määrittelemme sitä myös toisillemme ja se syntyy myös monesta ulkoisesta tekijästä, kaikki ei ole vain pään sisällä. Psykologiassa sukupuolta ja muita samankaltaisia tekijöitä pidetään hyvinkin tärkeinä tekijöinä minuuden muodostumisessa.

Eli oikeastaan voisi sanoa, että sukupuoltaan ei tarvitse tietoisesti ajatella ja suorittaa, se rullaa siellä alemmalla tasolla ihan itsekseen ja luontevasti.

Ööh, no juuri tuohan se ongelma onkin, että ympäristö, "ne muut", näkevät minut ensisijaisesti naisena, ei ihmisenä. Sinäkin o!et oman katsantosi orja, kun väität, että psykologinen sukupuoli määrittää ihmistä aivan olennaisesti.

Minulla sukupuoli on biologiaa; henkisesti en koe itseäni sen kummemmin naiseksikuin mieheksikään, vaan - ihmiseksi.

Eli uskon, että enemmistöllä oma sukupuoli tosiaan määrittää heitä aika paljon.

Minä olen ehdottoman heteroseksuaalinen, mutta samalla androgyyni nainen, eli en samastu stereotyyppisiin naisiin enkä miehiin.

fghgfdhdfgh kirjoitti:

Ei kukaan tietenkään koko ajan ajattele, että tässä sitä nyt mennään miehenä tai naisena ja sellaisena nyt teen tämän ja tämän asian. Mutta sukupuoli on silti tärkeä osa identiteettiä syvemmällä tasolla, sitä on turha ruveta kiistämään. Se raamittaa meitä suhteissamme muihin ja ohjaa tiettyjä biologisia toimintoja ja ajatusprosesseja. Muut ihmiset määrittelevät meitä pitkälti sen kautta, koska se on ainoa asia jonka he meistä tietävät. Se sitten vaikuttaa asioihin vähemmän tai enemmän kontekstista riippuen.

Nykyään esitetään ajatusta, että ihminen voisi täysin vapaasti itse määritellä identiteettinsä, mutta ei se vaan toimi niin, koska me kaikki määrittelemme sitä myös toisillemme ja se syntyy myös monesta ulkoisesta tekijästä, kaikki ei ole vain pään sisällä. Psykologiassa sukupuolta ja muita samankaltaisia tekijöitä pidetään hyvinkin tärkeinä tekijöinä minuuden muodostumisessa.

Eli oikeastaan voisi sanoa, että sukupuoltaan ei tarvitse tietoisesti ajatella ja suorittaa, se rullaa siellä alemmalla tasolla ihan itsekseen ja luontevasti.

Tämän takia on hyvä, että asioista puhutaan. Oikeasti jos pysähdyt miettimään, teet enemmän oletuksia ihmisestä silloin kun hän on vaatteet päällä kuin että hän on ihan ilkialasti. Vaatteet ja kampaus ja eleet luovat enemmän mielikuvia kuin alaston vartalo josta voit heti nähdä mitä jalkojen välissä on. Silti sekin voi mennä pahasti pieleen. Ihmisen luonne ja olemus näyttäytyy vasta keskustellessa.

Toivottavasti tulevaisuudessa päästään kauemmas luokka-ajattelusta, kun ei tehdä yleistyksiä sen perustella miltä ihminen näyttää.

Harmillisesti kun päästään vähän lähemmäs tasa-arvoa, niin jakautuu taas "uusi kasti". Kun naiset vapautuivat kotirouvan roolista, niin tehtiin uusi jako uranaisiin ja kotiäiteihin. On myös muka erikseen yh-äidit ja edustusrouvat ym. Palstoilla puhuttu tasoajattelu on juuri sitä itseään. Stereotypiat luovat valheellista turvallisuudentunnetta, kun luullaan että tiedetään mitkä on kenenkin motiivit. Se johtaa joskus naisten kesken kiusaamiseen ja nokkimiseenkin. Ei tarvitse kauaa kuunnella naisten välistä kahvipöytäkeskustelua,, kun käy ilmi miten tarkasti naiset yrittävät lokeroida toisiaan ja muita.

Ei voi kiistää, etteivätkö jotkut nimenomaan halua leimautua tietynlaisiksi ja ylläpitävät sitä mielikuvaa, koska näkevät että se on parempi suhteessa toiseen. Haitaksi se kääntyy, jos ei kuuntele omia todellisia ajatuksiaan, vaan yrittää sovittaa muiden toiveita ja odotuksia itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mulla kuin ap:lla. Elelen elämääni, teen töitä, olen perheen kanssa. Jos sukupuoli tulee jotenkin erityisesti esille, olen usein vähän hämmentynyt: ai niin joo, edustan jotain sukupuolta. Olen muiden kertoman mukaan ihan tavallisen naisellinen nainen, mutta se naisellisuus tulee jotenkin niin luonnostaan että en ajattele asiaa. Se on ilmeitä ja eleitä tai jotain muuta joka nyt vaan on osa persoonaani sen kummemmin yrittämättä. Olen todella ymmälläni näistä "me naiset" sitä ja tätä -jutuista. En koe tarvetta erityisesti identifioitua naisten porukkaan. Toisaalta esim. ammatti-identiteetti on minulle tärkeä, ja siinä sukupuolella ei ole mitään roolia.

En oikein pidä tarkoituksellisesta sukupuolten vastakkainasettelusta. Toisten morkkaaminen ei ole mielestäni paras tapa hakea yhteyttä oman viiteryhmän kesken.

Mihin sinä oikein vastaat? Jos ei ymmärrä naisten juttuja yms. niin morkkaako silloin niitä, jotka ymmärtää?

En itse ainakaan vain ymmärrä sitä, että miten naiseus yhdistäisi minua muihin. Minusta sellainen on outoa ja tarkoitushakuista. Tässä me naiset nyt juostaan Naisten Kymppiä, hyvä tytöt, hyvä me, kyllä mekin osataan! En samaistu.

Periaatteessa minua ei tuollainen haittaa. Ihan myönteisiä juttujahan tuollaiset ovat. Sen sijaan hermot alkavat mennä siinä vaiheessa, kun joutuu kuuntelemaan loputtomia määriä yleistyksiä miesten toiminnasta ja siitä, miten paljon parempia naiset ovat siinä ja tässä suhteessa. Yhteiskunnallisella tasolla on oltava mahdollisuuksien tasa-arvo, mutta parisuhteessa jokainen voi itse valita kenen kelkkaa lähtee. Yksinolo on ihan hyvä vaihtoehto silloin, jos tarjolla on vain huonoja kumppaniehdokkaita.

Älä mieti turhia. Moni on joutunut pöpilään turhasta miettimisestä.