Lue keskustelun säännöt.
Asioilla on tapana järjestyä, k×akkapuhetta vai totta?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Totta. Muutenhan sitä velloisi samojen päänsärkyjen kanssa vuodesta toiseen. Teema kuitenkin vaihtuu, eli ne edelliset ovat lakanneet pännimästä eli järjestyneet jotenkin, bygones.
Tämä samojen päänsärkyjen kanssa vellominen vuodesta toiseen on todellisuutta monille, esimerkiksi kroonisesti sairaille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on tapana nähdä asiat vain omasta pienestä vinkkelistä, johon yleensä kuuluvat lähisuku ja ystävät. Jos niillä menee hyvin, kaikki on järjestynyt.
Ei tarvita muuta kuin yksi kolari, ja ihmetellään että mites näin. Kaikenhan piti järjestyä.
En kyllä allekirjoita. Järjestyyhän ne asiat sen kolarin jälkeenkin. Ihme illuusio jollain ihmisillä,kuin olisi luvattu ettei vastoinkäymisiä,sairauksia tms.tule ja sellaista on hyvä elämä. Kyllä ne vaikeudet kuuluu ihmisen elämään,se on normaalia.
Niin jos katsoo asian niin, että suurin osa perheestä kuolee kolarissa, niin voihan kai joku ajatella että asiat järjestyi heidän osaltaan lopullisesti.
Mutta että ajattelisi lähiomaisten tilannetta sen jälkeen, niin aika vaikea taipua siihen että no nyt asiat vasta järjestyikin.
Lisää ajatuksia tästä? Tuo uskonnollisen näkökulman esiin tuominen oli fiksua.
Asioilla on tapana järjestyä, jollei ihminen aktiivisesti pistä vastaan. Suomessa ei kukaan esimerkiksi ole kodittomana ilman että on sotkenut asiansa tietoisesti monta kertaa. Yhteiskuntakaan ei voi auttaa loputtomiin, jos tarjotuista asunnoista onnistuu jatkuvasti saamaan häädön.
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että asiat järjestyvät kyllä yleensä. Itsellä ei ole kokemusta vaikeasta sairaudesta ja voisin kuvitella, että silloin ei ehkä asiat järjestykään. Itselläni on muutamia vaikeita paikkoja elämässä, milloin on aluksi tuntunut todella epätoivoiselta ja lamaannuttavalta. Olen kuitenkin toiminnan ihminen ja alkujärkytyksen jälkeen olen aina pystynyt toimimaan. Ilman omaa aktiivisuutta asiat olisivat varmasti jääneet kyllä järjestymättä. Apua en ole koskaan saanut, sillä sukulaiset ovat etäisiä ja ystäviä ei enää ole ollut vuosiin.
"olen kuitenkin toiminnan ihminen"
"ilman omaa aktiivisuutta"
Tekstistäni jää hieman vaikutelma, että nämä kaksi riittävät. Et ehkä tarkoittanut sitä, sillä nehän eivät aina riitä - tai usein ihminen ainakin ehtii kuolla, ennen kuin myytillinen asioiden järjestyminen tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtäkään asiaa, joka ei olisi järjestynyt. Toisinaan tosin on käynyt niin, että se järjestyminen ei ole ollut toivottu tai mukava, mutta joka tapauksessa järjestykseen ne asiat on saatu.
Nimen omaan näin. Ja elämä kantaa, se on totta.
Olen itse kiskonut itseni ja lapseni uskomattomasta p-skasta, jopa asunnottomuudesta, kiinni elämän ja hyvään sellaiseen! Yksikään perheenjäsen tai sukulainen ei auttanut, vierailta ihmisiltä saimme avun ja miten uskomatonta miten hyviä ihmisiä on olemassa!
Olen sydämestäni kiitollinen yhdelle perheelle jonka saunakamarista saimme katon pään päälle, käyttää keittiötä ja saunaa, henkistä tukea ja paljon paljon muuta. Ja näitten ihmisten ei ollut minkäänlaista velvollisuutta auttaa, pelkkä lähimmäisen rakkaus.
Olin todella pohjalla ja toivoni menettänyt. Lapset piteli kiinni elämänsyrjässä. Nyt olemme jo vuosia olleet omillamme, lapset kasvaneet ja opiskelemassa. Asun kissani kanssa ja elämä on hyvää. Kaikki tarpeellinen minulla on, arjen onnea.
Eli siis sait apua muilta ihmisiltä ja asiat järjestyivät? Eihän se ole mikään ihme, että elämä kantaa, jos muut ihmiset auttavat. Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että kohtaavat ihmisiä, joilla on halua ja resursseja auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on tapana järjestyä, jollei ihminen aktiivisesti pistä vastaan. Suomessa ei kukaan esimerkiksi ole kodittomana ilman että on sotkenut asiansa tietoisesti monta kertaa. Yhteiskuntakaan ei voi auttaa loputtomiin, jos tarjotuista asunnoista onnistuu jatkuvasti saamaan häädön.
*Jos omasta hyvän toimintakyvyn ja olet onnekas. Muussa tapauksessa voit esimerkiksi sairauskohtauksen tullessa kuolla jossakin aivan yksin, saamatta apua missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on tapana järjestyä, jollei ihminen aktiivisesti pistä vastaan. Suomessa ei kukaan esimerkiksi ole kodittomana ilman että on sotkenut asiansa tietoisesti monta kertaa. Yhteiskuntakaan ei voi auttaa loputtomiin, jos tarjotuista asunnoista onnistuu jatkuvasti saamaan häädön.
Höpö höpö. Näiden tilanteiden yleisyys on sosioekonomisesti ennustettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on tapana nähdä asiat vain omasta pienestä vinkkelistä, johon yleensä kuuluvat lähisuku ja ystävät. Jos niillä menee hyvin, kaikki on järjestynyt.
Ei tarvita muuta kuin yksi kolari, ja ihmetellään että mites näin. Kaikenhan piti järjestyä.
Miten moneksi vuodeksi se perhe tai henkilö on jäänyt kolaripaikalle? Vai onko asiat kuitenkin järjestyneet, ihmiset saatu hoitoon tai hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on tapana järjestyä, jollei ihminen aktiivisesti pistä vastaan. Suomessa ei kukaan esimerkiksi ole kodittomana ilman että on sotkenut asiansa tietoisesti monta kertaa. Yhteiskuntakaan ei voi auttaa loputtomiin, jos tarjotuista asunnoista onnistuu jatkuvasti saamaan häädön.
*Jos omasta hyvän toimintakyvyn ja olet onnekas. Muussa tapauksessa voit esimerkiksi sairauskohtauksen tullessa kuolla jossakin aivan yksin, saamatta apua missään vaiheessa.
Kuolemakin on yksi osa sitä, että asiat järjestyvät.
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on tapana järjestyä, jollei ihminen aktiivisesti pistä vastaan. Suomessa ei kukaan esimerkiksi ole kodittomana ilman että on sotkenut asiansa tietoisesti monta kertaa. Yhteiskuntakaan ei voi auttaa loputtomiin, jos tarjotuista asunnoista onnistuu jatkuvasti saamaan häädön.
Lisäisin tuohon sanan: kauan. Lyhytaikaisesti voi lähes kuka vaan joutua olemaan hetken ilman kotia esim. tulipalon, yllättävän avioeron tai vaikka pahan vesivahingon vuoksi. Pitkäaikaiset asunnottomat ovat niitä, jotka ovat sössineet asiansa liian monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta, tää on mun motto ja asiat ovat ysrin järjestyneet paremmin kuin olisin osannut etukäteen kuvitella.
Tämä koskee mulla niin työ- kuin perhe-elämää sekä terveyttä.
Nykyajan mukaisesti en ole YT:ltä välttynyt. Kolme kertaa on tehtäviä järjestelty niin, että olen joko omalla tai työnantajani päätöksellä sulkenut firman ovet takanani. Joka kerta uusi työ löytynyt yllättävän nopeasti ja suunnalta jota en olisi etukäteen osannut edes kuvitella.
Terveyden osalta olen ollut muutamia kertoja tilanteessa jossa huonosti käyden en enää olisi kirjoittamassa tätä, ja jälkeenpäin katsottuna olen kuitenkin ollut onnellisten tähtien alla. Sitä ei vaan heti huomaa.
Tärkein tässä ehkä on se, kun jotain tapahtuu, niin siihen negatiivisuuteen ei saa jäädä vellomaan, vaan yrittää katsoa eteenpäin vaikka tuntisi kuinka menevän syvissä vesissä. Sen jälkeen huomaakin että järjestyyhän nämä. Puoli vuosisataa tässä kohta menty ja yhä enemmän voin allekirjoittaa nuo sanonnat.
Toinen tämän lauseen kanssa käsi kädessä kulkeva sanonta onkin: asenne ratkaisee, aina.
Kuulostaa siltä, että kenties varhaisessa elämässäsi on ollut ihmisiä ja aikoja, jotka ovat auttaneet resilienssin kehityksessä, kaikilla ei ole sellaista onnea ollut. Minusta kannattaa luopua kokonaan käsityksestä, että kukaan on aidosti täysin itse aiheuttanut tai saavuttanut yhtään mitään ja keskittyä siihen, miten voi omasta tilanteestaan käsin huolehtia itsestään ja muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on tapana nähdä asiat vain omasta pienestä vinkkelistä, johon yleensä kuuluvat lähisuku ja ystävät. Jos niillä menee hyvin, kaikki on järjestynyt.
Ei tarvita muuta kuin yksi kolari, ja ihmetellään että mites näin. Kaikenhan piti järjestyä.
Miten moneksi vuodeksi se perhe tai henkilö on jäänyt kolaripaikalle? Vai onko asiat kuitenkin järjestyneet, ihmiset saatu hoitoon tai hautaan.
Tuossa päästään taas siihen kysymykseen miten asioiden järjestyminen tulkitaan. Suurin osa katsoo sen tarkoittavan sitä, että asiat on taas hyvin. Osa selvästikään ei.
Minusta se, että maapallo jatkaa pyörimistään ei ole ihan riittävä juttu että voisi sanoa asioiden järjestyneen. Milloin sitten asiat ei järjestyneet? Maailmanloppuko siihen vaaditaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että asiat järjestyvät kyllä yleensä. Itsellä ei ole kokemusta vaikeasta sairaudesta ja voisin kuvitella, että silloin ei ehkä asiat järjestykään. Itselläni on muutamia vaikeita paikkoja elämässä, milloin on aluksi tuntunut todella epätoivoiselta ja lamaannuttavalta. Olen kuitenkin toiminnan ihminen ja alkujärkytyksen jälkeen olen aina pystynyt toimimaan. Ilman omaa aktiivisuutta asiat olisivat varmasti jääneet kyllä järjestymättä. Apua en ole koskaan saanut, sillä sukulaiset ovat etäisiä ja ystäviä ei enää ole ollut vuosiin.
"olen kuitenkin toiminnan ihminen"
"ilman omaa aktiivisuutta"
Tekstistäni jää hieman vaikutelma, että nämä kaksi riittävät. Et ehkä tarkoittanut sitä, sillä nehän eivät aina riitä - tai usein ihminen ainakin ehtii kuolla, ennen kuin myytillinen asioiden järjestyminen tapahtuu.
*Tekstistäsi, en siis ollut sama kirjoittaja
KirkkoSisko kirjoitti:
Alkuperäisen kysyjän kanssa minäkin kyseenalaistan tämän hokeman.
Minusta ennemminkin voi kysyä sitä, mikä saa ihmisen sanomaan niin toiselle, jolla on jokin vaikea asia elämässään? Onko se vähättelyä, torjuntaa, yläpuolelle asettumista? Ei se kyllä lohdutusta ole, sillä kukaan ihminen ei voi taata kenellekään, että hänen asiansa tulevat järjestymään.
Ihmiselämåssä on jatkuvasti tilanteita, joissa asiat EIVÄT järjestyneet. Kaikkia ei esim. ehditä pelastamaan vaikkapa nyt hukkumisonnettomuuksissa tai muissa vastaavissa tilanteissa. Jotkut joutuvat luopumaan lopullisesti terveydestään tai jopa hengestään esim, rikoksen uhrina. Joidenkin elämässä kaaostuu toisistaan riippumattomia tragedioita toinen toisensa perään, ilman, että niihin voi vaikuttaa tai niitä voi 'järjestää'.
Se, mitä vaikeuksissa olevalle pitäisi aina järjestää, on toisten ihmisten tuki ja apu. "Asiat" ovat ihan persoonattomia eivätkä ne järjestä mitään. Toiset, välittävät ihmiset järjestävät aikaa, kuuntelemista, käytännön apua, kuljetusta jne niille, jotka vaikeuksiensa takia sitä tarvitsevat. Ei siis kannata piiloutua yhdentekevien fraasien taakse vaan tarjoutua itse järjestämään sitä mitä voi. Edes niitä tuskaa kuuntelevia korvia.
Itse olen samaa mieltä, että hokemat ovat tyhjiä ilman konkreettista apua. Minuun kuitenkin henkilökohtaisesti on valanut toivoa ja turvallisuudentunnetta, kun vanhempani on vakuutellut minulle vaikeassa tilanteessa, että "asioilla on tapana järjestyä". Ehkä tuo "hokema" on tuntunut erityisen lohdulliselta ja hyvältä siksi, koska olen voinut luottaa siihen, etten jää asian kanssa yksin. Itseäni ei siis ihmetytä, mikä saa jonkun sanomaan tuollaista toiselle, enkä usko, että kyse on useimmiten vähättelystä, torjunnasta tai yläpuolelle asettumisesta. Uskon, että useimmiten sanoja vilpittömästi uskoo, että tästä kyllä selvitään. Tietysti tuollaisen kuuleminen jonkun hyvänpäiväntutun suusta ei merkitse mitään, mutta minä pidän silti tuota myötätunnon osoituksena.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Muutenhan sitä velloisi samojen päänsärkyjen kanssa vuodesta toiseen. Teema kuitenkin vaihtuu, eli ne edelliset ovat lakanneet pännimästä eli järjestyneet jotenkin, bygones.
Kyllä kuule monikin velloo samojen asioiden kanssa vuodesta toiseen.
Esim. henkilöt jotka ovat ns. velkavankeudessa, niin varmasti miettivät yhä uudestaan ja uudestaan miten pääsisivät siitä pois. Velat ovat saattaneet jostain syystä nousta niin korkeiksi, ettei elämän aikana saa niitä maksettua pois ja tämähän rasittaa.
Tai joku kroonisesti masentunut/traumatisoitunut ei näe loppua olotilalleen, vaan näitäkin vuodesta toiseen yritetään parantaa, mutta välttämättä koskaan ei sitä hetkeä tule, että kaikki olisi ok.
Itselläni on juurikin sellainen tilanne, että olen monien samojen asioiden kanssa painiskellut jo yli 20 vuotta, mutta ne eivät ole selvinneet vieläkään. Yhteen asiaan melkeinpä tarvitsisin lottovoiton ja toiseen terapiaa, mutta kumpaakaan en ole onnistunut saamaan. Mm. näiden vuoksi on uniongelmia ja kaikenmaailman ahdistus -ja paniikkiongelmia. Nukkumiseen olen käyttänyt jo 20 vuotta lääkkeitä ja en usko, että koskaan enää opin nukahtamaan ilman niitä, varsinkin jos ei asiat järjesty.
Kuolemakin olisi parempi kuin elää tätä elämää tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Alkuperäisen kysyjän kanssa minäkin kyseenalaistan tämän hokeman.
Minusta ennemminkin voi kysyä sitä, mikä saa ihmisen sanomaan niin toiselle, jolla on jokin vaikea asia elämässään? Onko se vähättelyä, torjuntaa, yläpuolelle asettumista? Ei se kyllä lohdutusta ole, sillä kukaan ihminen ei voi taata kenellekään, että hänen asiansa tulevat järjestymään.
Ihmiselämåssä on jatkuvasti tilanteita, joissa asiat EIVÄT järjestyneet. Kaikkia ei esim. ehditä pelastamaan vaikkapa nyt hukkumisonnettomuuksissa tai muissa vastaavissa tilanteissa. Jotkut joutuvat luopumaan lopullisesti terveydestään tai jopa hengestään esim, rikoksen uhrina. Joidenkin elämässä kaaostuu toisistaan riippumattomia tragedioita toinen toisensa perään, ilman, että niihin voi vaikuttaa tai niitä voi 'järjestää'.
Se, mitä vaikeuksissa olevalle pitäisi aina järjestää, on toisten ihmisten tuki ja apu. "Asiat" ovat ihan persoonattomia eivätkä ne järjestä mitään. Toiset, välittävät ihmiset järjestävät aikaa, kuuntelemista, käytännön apua, kuljetusta jne niille, jotka vaikeuksiensa takia sitä tarvitsevat. Ei siis kannata piiloutua yhdentekevien fraasien taakse vaan tarjoutua itse järjestämään sitä mitä voi. Edes niitä tuskaa kuuntelevia korvia.
Itse olen samaa mieltä, että hokemat ovat tyhjiä ilman konkreettista apua. Minuun kuitenkin henkilökohtaisesti on valanut toivoa ja turvallisuudentunnetta, kun vanhempani on vakuutellut minulle vaikeassa tilanteessa, että "asioilla on tapana järjestyä". Ehkä tuo "hokema" on tuntunut erityisen lohdulliselta ja hyvältä siksi, koska olen voinut luottaa siihen, etten jää asian kanssa yksin. Itseäni ei siis ihmetytä, mikä saa jonkun sanomaan tuollaista toiselle, enkä usko, että kyse on useimmiten vähättelystä, torjunnasta tai yläpuolelle asettumisesta. Uskon, että useimmiten sanoja vilpittömästi uskoo, että tästä kyllä selvitään. Tietysti tuollaisen kuuleminen jonkun hyvänpäiväntutun suusta ei merkitse mitään, mutta minä pidän silti tuota myötätunnon osoituksena.
Hyvä pointti, riippuu täysin, kuka sen sanoo ja missä tilanteessa. Juuri vanhemman ja lapsen suhteessa, jos lapsi voi muutenkin luottaa huolenpitoon ja jatkuvuuteen, vanhemman sanomana se tuntuu varmasti helpottavalta ja siihen uskoo. Hyvänpäiväntuttujen kohdalla se on sanojalle ehkä helppo ulospääsy, jos ei halua oikeastaan sekaantua mitenkään tilanteeseen tai ei osaa sillä hetkellä olla empaattinen, vaikka haluaisi olla. Itse koen usein raskaaksi "Mitä kuuluu?"-kysyjät, jos tiedän jo etukäteen, etten voi kertoa, mitä oikeasti kuuluu ja kysymys pakottaa kuitenkin ajattelemaan vaikeaa elämäntilannetta. Tulee sosiaalisesti vielä eristetympi olo jos joku vastaa latteudella, jos jotakin kertookin.
Kyllä asioilla on tapana järjestyä. Itselleni asiat on monesta vaikeudesta huolimatta järjestyneet paremmin kuin olisin uskonut
Osaltaan tämä vaatii myös positiivisuutta. Optimismia. Asiat ei varmasti järjesty jos uskoo että pahin tapahtuu. Tämä on varmasti ratkaisevaa ja määrää myös sen miltä asiat näyttää
Tässä vedotaan esim sairauksiin. Niitä tapahtuu ja ihmiset kokee monenlaista kärsimystä. Ja kuolemaa. Näin tapahtuu ja jäljelle jääneiden asiat ratkeaa. Aikaa voi kulua mutta asiat järjestyy aina
On suuri onni että uskoo elämän kantavan ja asipiden järjestyvän. Silloin kestää suuriakin vastoinkäymisiä ja asiat järjestyy
Täti-vainaani tapasi sanoa "Ei niin mene, eytei jotenkin mene".
Tämä oli tarkoitettu ravistamaan turha murehtiminen harteilta tilanteessa, jossa ei voinut itse vaikuttaa asioiden kulkuun.