Milloin kerrostaloasumisesta tuli nykyistä kyttämistä, heippalappujen kirjoittelua ja valitusten tekoa?
Ennen lainattiin naapurilta kanamunia, nyt ei saa edes tupakalla käydä tai roikottaa mattoja kaiteella.. chiliviljelmästä ikkunalla tulee naapurin hälyttämä poliisipartio ovelle ja vauvan itkusta lastensuojelu.
Tuntuu, että pitäisi vain kyhjöttää mykkänä ja liikkumattomana jossain nurkassa, ettei vain ärsytä ketään .
Kommentit (4)
Joo ja maaseudulla elämä oli kuin mustavalkoisessa elokuvassa. Ihmiset nauroi ja lauloi heinätöitä tehdessään. Illalla oli ladossa tanssit ja elovena tyttö pääsi saatille tauno palon kanssa.
Kun ihmiset lakkasivat huomioimasta kanssaihmisiä.
Ennen säännöt kerrostaloissa olivat paljon tiukemmat ja niitä noudatettiin. Suurin osa ihmisistä ajatteli ”mitä naapurit ajattelevat” ja puuttui esim. lasten käytökseen tältä pohjalta.
Onko valittaminen välttämättä lisääntynyt?
Yksittäistapaukset nousevat vain esiin "somekohuina" ja iltapäivälehtien artikkeleina. Ei ennen näin.
Olen neljässä rapussa asunut aikuisiälläni ja ihan rauhaisaa on ollut. Enää en polta, mutta kolmessa muussa talossa olen parvekkeella polttanut. Mitään sanomista ei ole tullut eikä mistään muustakaan, vaikka en aina ihan kaikkien sääntöjen mukaan ole mennyt. Toisaalta en itsekään ole koskaan mistään valittanut.
Älä muuta virka! Nimim. lasu olemattomasta vauvasta , kissa tykkäsi maukua.