Löysin sielunkumppanini ja hän dumppasi minut kuin roskan

Löysin eräältä treffisivustolta sielunkumppanini, jonka kuvan ensinäkeminen pysähdytti minut totaalisesti ja tuntui jo kuvan perusteella että olemme tunteneet jo edellisessä elämässä. Hän ei ole mitenkään erityisen komea, ei treenattu, ei muodikas, ei rikas eikä mitään vastaavaa. Tavallinen suomalainen mies. Otin häneen yhteyttä ja keskutelimme vilkkaasti öitä myöten, olimme niin samalla aaltopituudella kuin vain ihmisen kanssa voi olla. Rakastuin häneen syvästi kahdessa viikossa vaikka emme pitkän välimatkan vuoksi vielä ehtineetkään näkemään livenä. Pelkkä hänen ajatteleminen sai käteni tärisemään, pulssin kiihtymään ja ihanan tunteen valtaamaan koko kropan. Hän oli kaikkea mitä ikinä olin osannut toivoa, unelmoida. En tiennyt että hänen kaltaistaan edes olis olemassa saatika että voisin hänenkaltaiseensa ikinä saada mitään yhteyttä- Kerroinkin sen hänelle ja sanoin suoraan että tunteeni ovat niin vahvat että pelkään että minulle käy tässä vielä huonosti.

Ja niinhän minulle kävikin. Yhtäkkiä hänen viestinsä harvenivat vaikka mitään syytä siihen ei ollut. Sitten ne loppuivat kokonaan. Odotin ja odotin.....tunnit tuntuivat vuosilta...päivät ikuisuuksilta ja paniikki hiipi kehooni, en saanut enää nukuttua kun mietin olenko sanonut jotain sellaista että hänen kiinnostuksensa hiipui. Selasin viestiketjua lpi edestakaisin. En läytänyt mitään vihjettäkään että olisin jotenkin esim. loukannut häntä. Lopulta hän laittoi viestin että poisti minut ja kuvani hänen puhelimestaan ja koneeltaan. Mitään selitystä en saanut miksi.
Tuntui että pohja olisi pudonnut jalkojeni alta. Hengitys salpautui, kyyneleistä ei tullut loppua. Mitä olin edes tehnyt? Tai jättänyt tekemättä? Epätietoisuus oli pahinta.
Kului puoli vuotta, josta joka ikisenä päivänä olen ajatellut häntä. En päässyt hänestä yli vaikka todella yritin. Yritin unohtaa. Yritin luoda mielikuvaa että hän olisikin olut epämiellyttävä ihminen. Yritin elää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei onnistu. Jokainen päivä oli kidutusta. Ja kyyneleitä.
Lopulta en enää kestänyt. Loin uuden profiilin kyseiselle sivustolle ja otin häneen yhteyttä "vieraana ihmisenä". Hän tarttuikin syöttiini välittömästi ja nyt olen HYVIN harkiten ja varovasti lähetellyt hänelle muutamia viestejä. Mikä onni! Mikä ihana tunne, että saan olla edes näin hänen kanssaan yhteydessä. Että tiedän että hän on siellä. Että hänellä on kaikki hyvin ja hän nauttii elämästään. Olen siitä niin onnellinen, vaikka en koskaan tulisikaan saamaan häntä elämääni, mutta olen edes saanut vielä keskustella hänen kanssaan. Pelkään koska todellisuus paljastuu ja aion sitä ennen katkaista yhteydet. Siinä vaiheessa kun häne alkaa selvittämään kuka olen ja kun pitää se ensimmäinen kuva lähettää. Muuta siihen asti saan rakastaa!