Miten helvetissä masennuksesta paranee?

Itse uskon, että masennuksesta paraneminen lähtee itsestä toki tuen avulla. Se negatiivinen kierre oman pään sisältä pitäisi saada katki.

Vain sinä päätät siitä, oletko arvokas vai et. Kukaan muu ei siitä päätä. Vain sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja juuri sinä päätät mitä siltä haluat. Et ole niin ihmeellinen, että ihmiset katsoisivat sinua kadulla pitäen sinua outona/rumana/muista poikkeavana. Kaikki sekin ajatus tulee oman pään sisältä. Olet niin kauan keskinkertainen ja tavallinen, kunnes teet asialle jotain.

Tietysti se on vaikeaa, mutta parantuminen ei tapahdu ajatuksella ettei pysty ikinä tekemään mitään. Ihminen pystyy sen jälkeenkin vaikka mihin kun tuntuu ettei enää pysty. Se on jo askel kun pääsee ylös sängystä ja tekee jotain. Oli se sitten mitä tahansa. Ei pidä olettaa että parantumisen aikana pitäisi pystyä samaan mihin terve pystyy.

Miksi koet olevasi sitä mitä olet? Miksi olet arvoton, kuka päätti sinun olevan arvoton? Kuka päätti ettei sinusta ole mihinkään? Jos et löydä vastausta, niin ainakaan silloin et ole sitä mitä väität. Olet oma erityinen itsesi ja sinulle on maailma avoin. Senkun annat palaa!!

En taida parantua koskaan. Joskus oli jopa vuoden kestävä parempi jakso, sitten taas mennään. Sähköhoitoa en saa, koska olen kuulemma liian hyväkuntoinen. Osastollekaan ei yleensä päässyt samasta syystä. Ei se ketään kiinnosta miten paskamainen olo mulla on käytännössä joka päivä, ja miten hirveästi tsemppaan, etten masennukseni takia kuormittaisi toisia. Psykoosin kun saisi tulille, ehkä sitten masennukseni otettaisiin tosissaan. Olen liian kova tsemppaamaan, sopeutumaan, miellyttämään ja puhumaan. Ei tällaista oteta tosissaan. No tilaisuuden tullen narun jatkoksi vaan, vaikka ei sekään kivaa oo läheisiä kohtaan. Mutta minkäs teet.

Rasittaa vaan kaikki hyväntahtoiset hölmöt, jotka ei tajua koko sairautta vakava masennus. Heille masennus tarkoittaa samaa kuin jos vaikka je itse ovat olleet joskus vähän väsyneitä ja surullisia. Vakava masennus on mielen syöpä joka rampauttaa fyysisestikin. Siitä vaan sitten porkkanaa narskuttaen positiivisten ajatusten siivittämänä kärrynpyöriä heitellen kohti unelmia, jep. Ihan kuin ei ois kokeiltukin jo. Ja ihan stanasti autto joo. Self helpin voi aika lailla survoa prseeseen mitä tulee vakavaan masennukseen. Toki niitä voi välillä lueskella ja pohtia, ei siinä mitään. Vaikka aika usein aiheuttaa vain itkuraivarit.

kannattaa selvittää että onko helvetissä naispuolisia demoneita. jos on, niin jotain sarvilla varustettua naisdemonia voisi pyytää ruoskimaan. uskoisin että masennus alkaa helpottamaan, kun saa kunnon käsittelyn.

Vierailija kirjoitti:

Tekemällä elämäsi mielekkääksi. Siivoa asuntosi perusteellisesti, se että saa jotakin näkyvää aikaan tekee tyytyväiseksi itseensä ja puhdas ja siisti koti saa muutenkin hyvällä mielelle. Mene sitten metsään kävelylle ja nauti metsän tuoksuista ja äänistä , siitä että se kaikki on sinua varten ja on lohduttanut jo sukupolvia esi-isiäsi

paljon pahempien ongelmien keskellä kuin mitä sinulla koskaan voi olla tämän päivä Suomessa.

Tee jotakin ulkonäöllesi. Kohenna ryhtiäsi kävelemällä kotona kirja pään päällä. Pese hiukset, laita hoitonaamio niille tai jos on varaa käy hyvällä kampaajalla. Helli kasvojasi hieromalla niitä nautinnollisesti jollakin ihovoiteella, ihan perusvoide on ok.

Hymyile.

Nauti seksistä. Jos sinulla ei ole kumppania niin sooloseksistä sitten. Muistele parhaita seksikokemuksiasi samalla tai jos niitä ei ole, kuvittele millainen olisi .

Siivoominen, ulkonäkö ja seksi. Nehän ihan hirvesti kiinnostaakin vakasti masentunutta.

Kokeile kunnon panoja.

Sinkkumies

Samaa olen miettinyt. Taipumus masennukseen on aina ollut mutta vasta valtava vastoinkäyminen on tuonut oireet ja kaikki tuntuu täysin toivottomalta ja tulevaisuus tuntuu synkkääkin synkemmältä. Tekisin varmaan itsemurhan jos minulla ei olisi lapsia, heidän vuokseen sinnittelen... Tehoaako masennuslääkkeet jos masennukseen on selkeä syy eikä se syy todennäköisesti poistu? (vammauduin ja koko elämältä meni pohja, vamma tuskin kokonaan paranee)

Sipilä nostaa masentuneetkin sängyn pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Hirveesti duunia oman pään kanssa, että oppii ajattelemaan uudelleen. Hyväksyy ja kohtaa ahdistavat asiat. Luovuttaa niiden suhteen mille ei voi mitään, muuttaa ne mitkä pystyy. Joka päivä korvaa soimaukset posiitiviksi kehuiksi. Vuosien prosessi.

Juuri näin, jotenkin se elämänhalu vähän paranee. Mä en usko, että koskaan paranen masennuksestani täysin, mutta ei mun tarvitsekaan, nykyään elän niin pienimuotoisesti ja se saa vaan nyt riittää. Ei tämä elämä masentuneena mitään herkkua ole, mutta kun sen kanssa oppii elämään, niin kyllä se sujuu. Ja ihan joskus on erittäin iloisia onnenhetkiä, niistä nautin silloin täysillä. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Taipumus masennukseen on aina ollut mutta vasta valtava vastoinkäyminen on tuonut oireet ja kaikki tuntuu täysin toivottomalta ja tulevaisuus tuntuu synkkääkin synkemmältä. Tekisin varmaan itsemurhan jos minulla ei olisi lapsia, heidän vuokseen sinnittelen... Tehoaako masennuslääkkeet jos masennukseen on selkeä syy eikä se syy todennäköisesti poistu? (vammauduin ja koko elämältä meni pohja, vamma tuskin kokonaan paranee)

Ikävä kuulla. Ei käy yhtään kateeksi.

Masennuslääkitys voi auttaa, siinä missä masennukseen yleensäkin - voi auttaa masennukseen riippumatta vaikka olisi juuri tuollainen yksi tietty syy siihen masennukseen. Kaikkia ei kuitenkaan lääkkeet auta. Ja useimmiten joudutaan kokeilemaan useampaa eri lääkettä kunnes sopiva löytyy. Se vaatii aikaa ja hermoja se kokeileminen ja odotteleminen.

Terapia auttaa yleensä paljonkin, mutta siinä sitten pitäisi löytää se juuri sinulle sopiva terapeutti, siinä voi mennä aikaa. Ja voi olla että pitää etsiä yksityiseltä, ei julkiselta, puolelta.

Vertaistuki voi auttaa paljon, livenä ryhmissä, tai netitse keskustelemalla.

Toivotan kovasti voimia, ja parempaa onnea elämässä jatkossa!