Miten helvetissä masennuksesta paranee?

Liikunta, oikea ruoka ja asenne.

Ei mitenkään. Porvareitten paskajuttuja että muka paranee.

Mä aloin syödä omega3 vahvaa, E-EPA paras. 

Liikuntaa, oikeaa ruokaa emt.

Mene jonnekin mumbain slummiin notkumaan viikoksi, niin saat vähän perspektiiviä onko oma elämäsi niin kurjaa, mitä kannattaa märehtiä ja mistä olla kiitollinen.

Jos syy poistuu.

En tiedä. Mä olen myös kitunut jo kauan, aivan liian kauan ja haluaisin vaan pois ;-(

Vierailija kirjoitti:

Mä aloin syödä omega3 vahvaa, E-EPA paras. 

Liikuntaa, oikeaa ruokaa emt.

Joo omega 3 on tosi hyvä. Liikunta pitää olla niin raskasta, että hiki valuu samalla tavalla kuin suihkussa tulee vettä.

Luopumalla unelmista ja haaveista. Hyväksymällä oman keskinkertaisuuden/ paskuuden (= elä hetkessä). Ryyppäämällä aivot pihalle. Ei kai muuta tapaa ole?

Vierailija kirjoitti:

10v takana, ikää vasta 28v. En jaksa enää elää. Kaikki keinot on jo kokeiltu.

Ota reissu Pattayalle ni et jouda masennusta pohtimaan.

En ole päässyt enkä luultavasti pääsekään.

Ymmärtämällä Oman vastuun elämästään.

Tekemällä elämäsi mielekkääksi. Siivoa asuntosi perusteellisesti, se että saa jotakin näkyvää aikaan tekee tyytyväiseksi itseensä ja puhdas ja siisti koti saa muutenkin hyvällä mielelle. Mene sitten metsään kävelylle ja nauti metsän tuoksuista ja äänistä , siitä että se kaikki on sinua varten ja on lohduttanut jo sukupolvia esi-isiäsi

paljon pahempien ongelmien keskellä kuin mitä sinulla koskaan voi olla tämän päivä Suomessa.

Tee jotakin ulkonäöllesi. Kohenna ryhtiäsi kävelemällä kotona kirja pään päällä. Pese hiukset, laita hoitonaamio niille tai jos on varaa käy hyvällä kampaajalla. Helli kasvojasi hieromalla niitä nautinnollisesti jollakin ihovoiteella, ihan perusvoide on ok.

Hymyile.

Nauti seksistä. Jos sinulla ei ole kumppania niin sooloseksistä sitten. Muistele parhaita seksikokemuksiasi samalla tai jos niitä ei ole, kuvittele millainen olisi paras seksikokemus sinulle ikinä. Mielikuvituksessasi se on sinun eikä sitä voi kukaan pois ottaa.

Nauti hyvästä ruuasta. Valitse terveellisin vaihtoehto niistä ruoka-aineista, joista pidät.

Lue mieleisiäsi kirjoja ja kuuntele musiikkia josta pidät. Ajattele, että kirja on kirjoitettu ja musiikki sävelletty juuri sinun iloksesi.

Näillä pitäisi päästä alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtämällä Oman vastuun elämästään.

Taitaa olla ne vastuullisimmat jotka masentuu :)

Hirveesti duunia oman pään kanssa, että oppii ajattelemaan uudelleen. Hyväksyy ja kohtaa ahdistavat asiat. Luovuttaa niiden suhteen mille ei voi mitään, muuttaa ne mitkä pystyy. Joka päivä korvaa soimaukset posiitiviksi kehuiksi. Vuosien prosessi.

Pyydä lääkäriltäsi lähete erikoissairaanhoitoon.

Ei kun be jotka odottaa pelastajaa. Pelastaja olet sinä

Vierailija kirjoitti:

Hirveesti duunia oman pään kanssa, että oppii ajattelemaan uudelleen. Hyväksyy ja kohtaa ahdistavat asiat. Luovuttaa niiden suhteen mille ei voi mitään, muuttaa ne mitkä pystyy. Joka päivä korvaa soimaukset posiitiviksi kehuiksi. Vuosien prosessi.

Joo mäkin uskon tähän itsensä (keskinkertaiseksi) löytämiseen ja pään sisäisen itsensä mollauksen lopettamiseen. Itse vastaan ajatuksistani ja päätän mitä ajattelen.

Lisäksi D vitamiini jonka aloitan elokuulla, viime kesänä tosin meni koko ajan.

Liikunta. Noin 3krt viikko noin tunti. Rauhallisella tahdilla, musat korvissa.

Riittävästi yöunta.

Opettelemalla hyväksymään itseni.

Yhdessä kirjassa sanottiin:

Olet riittävä koko ajan. Ja arvokas.

Vaikka et eläessäsi olisi enää hyödyksi kenelkekkään.

Jotenkin se negatiivisuuden kierre pitäisi saada poikki, siis oman pään sisältä. Hyväksymällä itsensä.

En oikeasti tiedä. Itsekin yritän koko ajan parantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10v takana, ikää vasta 28v. En jaksa enää elää. Kaikki keinot on jo kokeiltu.

Ota reissu Pattayalle ni et jouda masennusta pohtimaan.

Mä olin itse asiassa vähän masentunu sielläkin. Toki vähän paremmalla fiiliksellä ku Suomessa, ja kävisin kyllä useamminkin jos olis mahdollisuus.

Oletko saanut/käynyt terapiassa? Oma lapseni on käynyt nelisen vuotta ja jatkuu. Tästä on ollut ihan näkyvää hyötyä hänelle. Lääkitys on voitu lopettaa jo vähän päälle vuosi sitten. Opiskelee, asuu omillaan ja on myös ollut kesätöissä. Tietysti aina vähän äitinä jännittää miten selviää vastoinkäymisistä niitä kun elämässä aina kuitenkin tulee, mutta toistaiseksi kaikki näyttää menevän hyvin.