Lue keskustelun säännöt.
Minä ja mieheni naispuoliset tutut
29.06.2018 |
Outoa. Miehelläni on ollut pari ystävää, yksi äitipuoli ja yksi veljen vaimo, jotka ovat haukkuneet ja inhonneet minua, koska minulla on aina ollut keskiluokkaisen kivaa ja helppoa.
Hassu osa tuossa on, että en tule keskiluokasta, olen köyhästä, ankeasta perheestä, minua on aina inhottu ja kiusattu. Olen toki tehnyt ja löytänyt omaa elämää, mutta en ole mitenkään menestynyt. Noista rakuttajista ja vaatijista on enää yksi jäljellä, eli ongelma on lähes ohi. Mutta osaako joku sanoa, miksi?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Jos ovat kaikki miehesi tuttuja, oletko kysynyt häneltä, mitä hän sinusta kertoo?
Hyvä kysymys. No, ei hän osaa vastata, mutta onneksi olen päättänyt, että minusta ei voi enää hyötyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko hyvännäköinen? Itse kohtaan välillä nuivaa käytöstä, tyhmäksi hepsankeikaksi leimaamista ja taivastelua miten "elämäni on niin helppoa etten mistään mitään ymmärrä", koska olen suhteellisen nätti ja nyt kolmekymppisenä viimein saavuttanut tavanomaisen elintason jossa voin käydä värjäyttämässä hiukset kampaajalla ja ostaa vähän parempia vaatteita sekä ottaa äkkilähtöjä ulkomaille. Siis ulkoisesti huolitellun, keskiluokkaisen kaupunkilaissinkun näköinen. Ihmiset tuppaavat olettamaan, että nykyolemukseni kuvastaa koko elämääni. Todellisuudessa olen alkoholistivanhemmilta huostaanotettu entinen laitosnuori, päihderiippuvuudesta kuiville taistellut, koko tähänastisen elämäni köyhyyden ja masennuksen kanssa kamppaillut. Vasta 25-vuotiaana sain otettua elämää haltuun sen verran että kykenin opiskelemaan alemman korkeakoulututkinnon ja nyt minulla on ollut elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka hetken aikaa. Olen siis vasta pari vuotta elänyt ns "tavallista" elämää, omaa unelmaani. Mutta pelkän ulkokuoren perusteella moni minut vastatavannut luokittelee minut hemmotelluksi, typeräksi prinsessaksi, jolle isi on maksanut kaiken. Raittiuttani on kuvattu ylimielisyydeksi (enkä muuten tosiaan ala tarinoimaan aiemmasta päihdehistoriastani). Ja ulkonäköön viitataan usein, ei voi kuulema olla vaikeaa jos on kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyvännäköinen? Itse kohtaan välillä nuivaa käytöstä, tyhmäksi hepsankeikaksi leimaamista ja taivastelua miten "elämäni on niin helppoa etten mistään mitään ymmärrä", koska olen suhteellisen nätti ja nyt kolmekymppisenä viimein saavuttanut tavanomaisen elintason jossa voin käydä värjäyttämässä hiukset kampaajalla ja ostaa vähän parempia vaatteita sekä ottaa äkkilähtöjä ulkomaille. Siis ulkoisesti huolitellun, keskiluokkaisen kaupunkilaissinkun näköinen. Ihmiset tuppaavat olettamaan, että nykyolemukseni kuvastaa koko elämääni. Todellisuudessa olen alkoholistivanhemmilta huostaanotettu entinen laitosnuori, päihderiippuvuudesta kuiville taistellut, koko tähänastisen elämäni köyhyyden ja masennuksen kanssa kamppaillut. Vasta 25-vuotiaana sain otettua elämää haltuun sen verran että kykenin opiskelemaan alemman korkeakoulututkinnon ja nyt minulla on ollut elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka hetken aikaa. Olen siis vasta pari vuotta elänyt ns "tavallista" elämää, omaa unelmaani. Mutta pelkän ulkokuoren perusteella moni minut vastatavannut luokittelee minut hemmotelluksi, typeräksi prinsessaksi, jolle isi on maksanut kaiken. Raittiuttani on kuvattu ylimielisyydeksi (enkä muuten tosiaan ala tarinoimaan aiemmasta päihdehistoriastani). Ja ulkonäköön viitataan usein, ei voi kuulema olla vaikeaa jos on kaunis.
No minun, aloiyyajan, kohdalla ei kyllä valitettavasti ole tuostakaan kyse. En ole kaunis, enkä tyylikäs.
Mustasukkaisuus
Naiset on miehestä mustasukkaisia sinulle
Jos ovat kaikki miehesi tuttuja, oletko kysynyt häneltä, mitä hän sinusta kertoo?