Naiset, uskallatteko käydä metsässä yksin lenkillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei viehättävä nainen kirjoitti:

No miksen uskaltaisi, suomessa kuitenkin todella vähän sarjamurhaajia. Raiskaamaan jos rupee niin siitä vaan, tuskin seisoo sillä miehellä kohdatessaan minut.

Raiskaus perustuu vihaan ja alistamisen haluun, ei yleensä siihen että himoitsisi sitä uhria niin jumalattomasti. Näin sivumennen sanoen...

Tuskin sitä voi noin yleistää.

Ei niin. Mutta kyllä tuollaisilla puskassa vaanivilla, ykskaks tuntemattoman kimppuun väkivalloin käyvillä on usein tällaista taustalla lukemani perusteella. Tosin, tällaisia tapauksia pieni osa raiskauksista on.

Ei nelissäkymmenissä oleva nainen ole lähtökohtaisesti turvassa raiskaajilta. Toki riski on pienempi kuin nuoremmilla. 

Mutta on niitä raiskattu poluilla paljon vanhempiakin. 

Pidän kuitenkin puskaraiskauksen mahdollisuutta niin pienenä, ettei vaikuta lenkkeilykäytäntöihini. Uskallan siis tällaisena nuorena ja kauniina liikkua hiljaiseenkin aikaan liikkua metsäisillä reiteillä. 

Olen lenkkeillyt eri puolilla Helsinkiä jo toistakymmentä vuotta. Lenkkeilen joka päivä, yleensä töiden jälkeen ja viikonloppuisin aamupäivällä. Mitään ongelmia ei ole ollut.

Umpimetsässä olisi turvallinen olo yksinään vaikka keskellä yötä, lenkkipolulle en haluaisi edes hämärän aikaan. Onneksi voi ottaa koiran kaveriksi.

Siis ihmisiäkö te metsässä pelkäätte?!  Aloituksen nähtyäni ajattelin automaattisesti pelon kohteiden olevan karhuja, susia, käärmeitä, punkkeja... Ei ole koskaan tullut mieleeni, että joku voisi pelätä metsässä ihmisiä!

Tässä ketjussa näköjään kuitenkin puhutaankin rikollisista. Muistutuksena jälleen kerran: Miehillä on suurempi riski joutua kodin ulkopuolella rikoksen uhriksi kuin naisella. Naiselle vaarallisempi paikka on oma koti. Nainen joka uskaltaa elää parisuhteessa, uskaltaa lenkkeillä metsässä. Turvallisempaa metsässä on kuin oman miehen kanssa saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Umpimetsässä olisi turvallinen olo yksinään vaikka keskellä yötä, lenkkipolulle en haluaisi edes hämärän aikaan. Onneksi voi ottaa koiran kaveriksi.

Juurikin tämä. Tykkään liikkua metsässä sienessä ja retkeillen (useimmiten mies mukana kylläkin). Mutta, lenkkipolulla yksin tunnen olevani "helppo kohde" ja jotenkin "tarjottimella". Talvella käyn kyllä hiihtämässä samoja reittejä yksin, eikä se pelota! Ehkä se on tämä kesä, kun päällä vain toppi ja shortsit, niin sitä tuntee olonsa suojattomammaksi..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis ihmisiäkö te metsässä pelkäätte?!  Aloituksen nähtyäni ajattelin automaattisesti pelon kohteiden olevan karhuja, susia, käärmeitä, punkkeja... Ei ole koskaan tullut mieleeni, että joku voisi pelätä metsässä ihmisiä!

Tässä ketjussa näköjään kuitenkin puhutaankin rikollisista. Muistutuksena jälleen kerran: Miehillä on suurempi riski joutua kodin ulkopuolella rikoksen uhriksi kuin naisella. Naiselle vaarallisempi paikka on oma koti. Nainen joka uskaltaa elää parisuhteessa, uskaltaa lenkkeillä metsässä. Turvallisempaa metsässä on kuin oman miehen kanssa saman katon alla.

Riippuu a) metsän sijainnista ja eläimistöstä, b) siitä ukosta siellä kotona.

jos on vilkkaasti käytetty lenkkipolku niin uskallan, mutta en enää keskelle metsää lähtisi uudestaan, kun keran menin jollekkin sivupolulle ja  aika   kauas  ihmisasutuksesta, ja yllättäen mies lenkkeilijä tuli vastaan. Ei se tarvitse olla kun yksi raiskaaja joka osuu kohdalle oikeassa paikassa niin kohtaat loppusi kenties. 

Todellakin. Koen metsän turvalliseksi paikaksi. Se joskus vähän harmittaa, jos yllättäen toinen ihminen tulee vastaan lenkkipolulla, kun on ihan omiin ajatuksiinsa uppoutunut ja saattaa vaikka naureskella yksikseen jotain asiaa tai hyräillä. Mutta ei tuokaan pelota varsinaisesti.

Uskallan. Keskellä metsää varsinkin turvallinen olo. Lenkkipolulla kerran n 20v nuorempi pyöräilijä kouraisi perseestä ohi ajaessaan. Raivostutti! Pelko tuli myöhemmin ja sen kesän tuli katseltua muita, varsinkin miespyöräilijöitä aika tarkkaan.. Meni ohi

Liikun metsässä paljon, lähes päivittäin. Täytyy kyllä myöntää, että silti joskus vähän pelottaa. Olen nähnyt usein käärmeitä ja on ollut lähellä kerran etten astunut päälle. Joten niitä tarkkailen ehkä liiankin kanssa. Alueella on tehty myön paljon karhuhavaintoja. Yli kymmenen tänä vuonna. Karhut siis liikkuvat samoissa metsissä, eli tietoisuus niiden läsnäolosta täytyy vain sietää ja hyväksyä. Myös punkkimahdollisuus täytyy ottaa huomioon. Niitä on joka paikassa paljon. Eli ei metsään tulekaan koskaan lähteä liian luottavaisena. Mahdollisuus, että jotakin tulee vastaan, on aina olemassa. Meillä on kuitenkin täällä maan kauneimmat metsät ja kansallismaisemat ihan ulko-oven takana, enkä kyllä mistää hinnasta voisi kuvitella jääväni pelon takia paitsi siitä. Kannataa siedättää itseään niin, että liikkuu ensin vain jollakin samalla rajatulla alueella. Pikkuhiljaa alkaa tulla turvallisenpi olo, kun maasto ja sen äänet ja ilmiöt tulee tutuksi. Havainnot siirtyvät luontoon mahdollisista vaaroista. Sitten aluetta voi lähteä laajentamaan. Ääntä kannattaa pitää, hyvät, paksut kengät ja resorilahkeet. Puhelin aina mukana. Hämärällä en liikkuisi metsässä yksin. Jos tulee epämääräinen hiippari vastaan, niin puhelin korvalle jo valmiiksi. Niin minä teen.

ei viehättävä nainen kirjoitti:

No miksen uskaltaisi, suomessa kuitenkin todella vähän sarjamurhaajia. Raiskaamaan jos rupee niin siitä vaan, tuskin seisoo sillä miehellä kohdatessaan minut.

Tuossa jo joku totesikin, kaikkia ei voi raiskata, tai ehkä joku psyköpaatti.  Mutta siis, jos sanot että siitä vain, niin raiskaajalta menee fiilikset, eikä onnistu.     Mutta siitä ulkonäöstä, tulepa käymään, niin katsotaan.  Kaikissa naisissa on yleensä jotakin kaunista, vaikka sitten siellä korvienvälissä, hyvin peiteltynä.  Tai miksei sitten vaatteella peitettynä. 

Susi tai karhu on viimeksi tappanut ihmisen Suomessa viime vuosituhannella joskus parikymmentä vuotta sitten. Että niitä nyt on ainakin ihan turha pelätä sen enempää. Hyvin epätodennäköistä niiden kanssa joutua ongelmiin. Taitaa olla suurempi vaara liukastua ja sillä tavoin teloa itsensä kun joutua petojen raatelemaksi.

Uskallan. Käyn myö pilkkopimeässä metsässä otsalampun kanssa. Ei pelota, edes ne karhut mitä täälläpäin liikkuu ei estä lenkkeilyä metsässä.

Kyllä ja en. Jos nyt pientä kaupunkimetsikköä luetaan metsäksi. Vuosia olen kulkenut enkä juuri siellä metsässä kenenkään epämääräiseen törmännyt, muualla jonkun kerran kyllä. Ainut on että minulla on paha käärmekammo, mikä ei tarkoita että vihaan käärmeitä, vaan nyt lämpimillä säillä tuntuu kokoajan että käärme putoaa niskaan puusta tai ylipäätään näen käärmeen. Luultavimmin alueella ei ole edes yhtään käärmettä mutta tuo käärmekammo estää rentouttavan nauttimisen luonnosta. Talvella asia on toisin. Tosin sanoisin että hyvä nykyään on olla silmät selässä kun tuolla liikkuu. Kyllä noissa kaupunkimetsiköissäkin liikkuu monenmoista kulkijaa, mutta 99,9 % on varmasti vain nauttimassa luonnosta.

Lenkkeilen melkein joka päivä pururadalla metsässä eikä pelota. Mukana minulla on koira, joka on kyllä ihan nössö ja reppana, mutta niin iso että pitää varmasti kaikennäköiset hyökkäilijät loitommalla.

Umpimetsässä en pelkää mitään, mutta nämä taajamien liepeiden pusikoissa kiertävät pururadat jätän väliin.

Uskallan. En juokse missään pururadalla vaan ihan metsäpoluilla. Ei siellä tuu vastaan ku korkeintaan hirvi ja marjanpoimija.

ymmärrän kyllä, miksi vieraat miehet metsässä pelottaa naisia, mutta voisi olla aistit avoinna metsässä ettei kapella polulla täydy aina morjenstamalla koittaa saada tilaa. tällöin naisilla on aina paniikkireaktio .. eli kun kuulette huohotusta kääntykää katsomaan onko se karhu vai hölkkääjä.

Sellaisella pururadalla käyn joka kiertää rannassa ja koko lenkin matkalla on asutusta. Aiemmin kävin yhdellä pururadalla, joka kierteli metsässä ja luonnonsuojelualueella mutta vaan yhdessä mieheni kanssa. Kuulin  että siellä oli joskus ollut joku itsensä paljastelija joten ei tehnyt mieli käydä yksin. Olen itse kanssa vähän säikky, sillä lapsuudessa ja nuoruudessa sain kokea muutaman kerran noita "autolla vieressä ajelijoita".