Ristiriita asumispaikasta miehen kanssa?

En itsekään vois kuvitella asuvani noin " korvessa" . Tuntuu että jo tää 6 km keskustasta on joskus liikaa...

että oikeasti en tiedä onko meillä edes koskaan varaa muuttaa täältä:(((. Tähän taloon meillä on juuri ja juuri varaa, mutta uuteen??? Mies ei enää suostu remppaamaan mitään vanhaa.



Mutta toisaalta mä en tiedä pystynkö mä montaakaan vuotta täällä enää asumaan:(. Tuntuu niin hukkaanheitetyltä jotenkin tämä täällä asuminen. En edes halua asua kaupungissa mutta haluan ehdottomasti lähemmäs kaikkea!



Suhteemme on muuten hyvä, mutta kyllä tämä tilanne rassaa todella paljon!



ap

Sori ei ollu tarkoitus huutaa..



mut siis jos alat täissä käymään siellä 20km päässä tai muussa lähikaupungissa. työmatkalla ehdit aina harrastaa, ei tarvi turhaa ajaa eestaas. samalla joutuu kauppakäynnitkin jne? meillä elämä sujuu niin, ja ihana aina kaupungin hulinasta tulla tänne maalle ja olla omissa oloissaan. t. ent. kaupunkilainen

Mun mies on maalta kotoisin ja olimme muutama vuosi sitten muuttamassa aivan korpeen. Sain työpaikan pieneltä kylältä ja ajatus tuntui ihan kivalta. Onneksi homma meni jäihin ja nyt kun on lapsen kanssa kahdestaan kotona, tuntuu aivan järkyttävältä ajatukselta, että olisimme jossain metsässä, josta en pääsisi näin kätevästi kerhoihin, puistoon ym. rientoihin.



Jaksamista sinulle. Kannattaisko keskustella miehen kanssa asiasta, ettei mene hommat ihan solmuun.

Enkä haluaisi töitä vaihtaa kun tämä on niin kätevää ihan jo lastenkin kannalta. Toki olisi varmaan parempi jos kävisin tosiaan jossain muualla töissä nin pääsisi täältä pois:(.



Miehen kanssa ollaan kyllä asiasta puhuttu. Surettaa vaan tää elämä täällä. Ei tän näin pitänyt mennä:(.

Mies on kotoisin täältä ja halusimme oman talon kun asuimme aikaisemmin rivarissa. Tämä oli myytävänä ja suht halvallakin vielä. Kuvittelin kai että täällä asuminen olisi kivaa. Olin juuri saanut lapsen ja ehkä oli huono aika tehdä näin suuri päätös. Kaduttaa!!:((((.



Mieshän viihtyy mainiosti. Poden myös huonoa omaatuntoa siitä, jos riistän häneltä tämän niin mainion kodin:((. Toisaalta jokin kompromissi on tähän saatava ja pian!

aika kurjalta kuullostaa sun kannalta. mies on onnensa kukkuloilla ja viihtyy, ei kai sen ole helppo ymmärtää tilannetta sun näkökulmasta. oletteko puhuneet asiasta? saatko ymmärrystä? onko mitään toivonkipinää kompromissiin?



mulla on vähän sama tilanne mut huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. kotimme on ihana mutta kaipaan omaa pihaa ja lapselle omaa huonetta. mies ei halua vaihtaa asuntoa. ikinä... neuvottele siinä sitten =)

jolloin kumpikin on tyytyväinen! Meillä oli samankaltaista ongelmaa ja silloin ajattelin, että TÄMÄ ON MYÖS MINUN ELÄMÄ. En voi elää mieheni kautta. Puhumalla sitten päädyttiin molempia tyydyttävään ratkaisuun, mutta pitkään se kesti. Tärkeää on, että kumpikin on tyytyväinen liitossa. Olisko mahdollista löytää taloa lähempää keskustaa, jossa olisi se autotalli, koska se näyttää olevan miehellesi tärkeä?

Voihan sitä hypätä autoon ja kyläillä ja shoppailla itsensä näännyksiin, niin jaksaa taas olla kotonakin.

Meillä on ihan sama tilanne, sillä erotuksella että asutaan miehen kotitalla jota ei voi myydä. Olen itse kaupungista ja niin kauan kun oli töitä tämä tuntui paratiisilta, vaikkakin työmatkaa tulee n. 100 km päivässä. Mutta kun lapset synty niin enää ei ollutkaan töitä ja kotona olo alkoi ahdistaa. Tuntuu että seinät kaatuu päälle ja mikään eiole hyvin. Se väistämättä heijastuu myös parisuhteeseen. Kavereita ei ole juuri kun olen muualta tullut niin täällä suomen kolkassa on aika sisäänpäin lämpeävää porukkaa, joten tutustuminen on hyvin työlästä, lähes mahdotonta. Yrittänyt olen.



Jos mahdollista laita sähköpostiosoiten niin kirjoitellaan, on niin liki nämä tuntemukset.

Ero meinasi lopulta tulla. Talo on myynnissä ja edessä on muutto kerrostaloon 2 km keskustasta.

Seurailethan ketjua niin laitan sen tänne sitten?



20: miten sait miehesi taipumaan muuttoon? Ja vielä kerrostaloon! Omaa miestäni en saisi ikinä kaupunkiin. Tosin en itsekään ihan kaupunkiin halua vaan haluan kyllä ok-talon mutta lähellä palveluja.



Mieshän on tosiaan täältä päin kotoisin ja anoppilakin on tästä vain 3 km:n päässä. Mua rassas alussa myös se, kun anoppi juoksi täällä jatkuvasti, koska " olimmehan me nyt niin lähellä että he voivat täällä käydä usein!" . Anoppi tietää etten haluaisi täällä asua, eikä pidä tilanteesta yhtään. Rivien välistä voin lukea, että hän pitää minua hankalana eikä ymmärrä mitä vikaa tässä paikassa voisi olla! Hän luulee vain että haluan uudemman talon, vaikkei siitä todellakaan ole kyse.



Ap

Ymmärrän täysin, siihen ei mitkään hyppää autoon ja aja shoppailemaan- neuvot auta.



Nimimerkillä kaupunkilaisnainen ja maalaisjussi + pari lasta = asumiskatastrofi

Tutkipa lähialueen karttaa, jos sieltä vaikka löytyisi joku muu polku kuin se vilkasliikenteinen tie. Itse asun pikkupaikkakunnalla, josta en ole kotoisin. Olen kehitellyt kartan avulla hyvin lenkkeilyreittejä, joissa viiletellään joko kävelemällä kera rattaiden tai polkupyörällä. Eskari-ikäinen on ainakin ihan innoissaan, kun on kuoppia, kuralätäköitä ja puidenjuuria, joissa saa temppuilla pyörän kanssa.

Jos asutte tosiaan maaseudulla, niin en käsitä miten siellä ei voi esim lenkkeillä?? Metsäpolulla, pellonlaitaa pitkin.. Ja jos kaupunkiin on tuo mainitsemasi 20km niin se matkahan taittuu vajaassa puolessa tunnissa autolla! Pääkaupunkiseutulaisellakin menee helposti harrastusmatkoihin julkisilla saman verran, omalla autolla ruuhka-aikaan ehkä enemmänkin. Eli ei se kaupungissa asuminen autuaaksi tee... ;))) Otat vaan kylmästi itsellesi yhden illan viikosta harrastusaikaa. Mies katsoo silloin lapsia ja hurautat autolla jumppaan, taidepiiriin tai mitä sinua kiinnostavaa harrastetoimintaa lähikaupungistasi ikinä löytyykään. Jos matkoihin menee tunti niin tunnissa parissa ehtii kivasti jo harrastaa ja pääsee pois kotiympyröistä. Tähän harrastusreissuun ei sitten ole tarkoitus ympätä mukaan mitään ruokakauppakäyntejä!

joo elikkä olen kirjoittanut vissiin vähän sekaisesti: lähimpään keskustaan on täältä se 20 km jossa on koulu ja joku kauppa. Mutta kaupunkiin on yli 40 km eli kestää sen 35 minuuttia ainakin ajaa. Jos haluan jotain mieleistä harrastaa niin se on siellä 20-25 km:n päässä tai tuolla kaupungissa. Joo ennen tätä viimeistä lasta niin kävinkin harrastamassa kerran viikossa mutta nyt sen on taas jäänyt. Syksyllä sitten taas...



Noista metsäteistä. Täältä ei tosiaankaan pihasta pääse minnekään metsätielle muuta kuin että ensin pitää mennä ainakin 500 m tuota vilkasliikenteistä tietä pitkin. Sitten tulee yks soratie jota pitkin joskus pyöräilemme. Mutta tosiaan lapsia ei voi vielä pyörällä päästää minnekään! Aika sidottuja olemme pihaan.



Lenkkeillyt olen joskus tätä pellonlaitaa täällä, joskus toimii tosi hyvin esim. syksyisin puimun jälkeen. Mutta nyt sinne ei voi mennä kun on liian märkää ja talvella siellä on tietysti lunta! Eli kuulostaa ehkä hyvältä ratkaisulta mutta kun se ei sitä ole!



Ap

Meillä ongelma tuli siitä että mies luuuli olevansa maalaisjussi (ja olikin maalta kotoisin) mutta ei ne hommat sitten oikein sujuneetkaan. Minä taas kaupunkilaistyttönä en koskaan alkanut nauttia kitkemisestä.



Onhan siellä maalla puolensa, mutta ne on ne kolme kesäkuukautta lähinnä. Oman pihan saa vähän lähempääkin kauppaa.

En viitsinyt nyt vielä siitäkin valittaa, mutta tosiaan ei ne metsätietkään nyt niiin kivoja ole vaellella... Kun vertaa entiseen paikkaan missä asuimme niin siellä oli tosi kivoja teitä mitä pitkin kävellä kun niiden varrella oli paljon taloja ja sai pällistellä muiden puutarhoja. Täällä on vain metsää metsää ja metsää.. Ei sovi mulle!



Mutta ihana kuulla että on ymmärtäjiä!



Tosiaan ei tässä paikassa ole mikään yksi iso asia joka häiritsee vaan kymmenen pientä ja ne yhdessä tekevät täällä asumisen ahdistavaksi.



Nyt pitää kyllä alkaa keksiä jokin selviytymiskeino ja miettiä askel askeleelta miten pääsisimme täältä pois. Tosiaan eihän sitä yhdessä yössä tee, vaan ensin pitää miettiä jokin parempi paikka missä voisimme asua.



Ap

eri vuodenaikoina. Kaipaan ihmisen rakentamaa ympäristöä. En edes kestäisi lähiöitä.

10km ja lähimpään kaupunkiin oli puolen tunnin ajomatka. Odotin silloin esikoistamme. Minä toppuuttelin että pitäisikö odottaa kaupungissa kun vauva syntyy ja saadaan arki rullaamaan mutta mies oli täpinöissään että ei kun heti vaan. Harrastaa vaellusta ym. eräjuttuja. Niin sitten muutettiin ja vauva syntyi. Meillä oli talli pihassa ja minä hevostyttönä viihdyin vissiin hevosten kanssa liian hyvin kun mies alkoi näyttämään hapanta naamaa muutaman kuukauden asumisen jälkeen. Hän ei enää saanut itseään tietokoneelta ulos vaan siinä nökötti ja masentui aina vain. Vauva oli rauhallinen ja nukkui ja minä pyörin tallissa. Puoli vuotta asuttiin kunnes mies sanoi että joko muutetaan tai erotaan että hän ei kestä. Minulle oli kova paikka kun viihdyin hyvin mutta näin toki että mies kärsi. Mies sanoi että erähommat ei tunnu enää harrastukselta kun siellä metsän keskellä joutuu olemaan koko ajan ja että keverieta on ikävä ja kaupungin juttuja kun niihin vakiea lähteä pitkän matkan takia. Niimpä sitten annoin myöden ja muutettiin lähi kaupunkiin rivariin. Ja minä viihdyn taas mainiosta mutta mies on nyt viidessä vuodessa kypsynyt ja valittaa tätä kurjuutta. Itsellä alkaa olemaan sormi suussa että mikä se sitten on hyvä kun kaikki ahdistaa. Tuntuu että minun mies ei vaan yleensä ole elämäänsä tyytyväinen ja heijastaa sen sitten asuntoon.



Toivottavasti löydätte retkaisun tilanteeseen.