Perinnönjako on hirveää
Tavaraa oli torppa täynnä ja nyt on vielä enemmän vaikka valtavasti on viety kaatopaikalle tavaraa.
Kommentit (6)
Otatteko sieltä kaatopaikalta paluukuormankin? Eikö olisi vain helpointa jättää sinne, eikä vaihtaa ryönää..
Et voinut sit hoarder vanhempiasi auttaa näiden eläessä?
PS PERINNÖSTÄ VOI KIELTÄYTYÄ!
Vierailija kirjoitti:
Miten se voi lisääntyä, jos sitä kaatopaikalle kuskaa? Siis tavarat.
Jotakin tärkeimpiä esineitä on tuotu tänne mutta suurin osa mennyt kaatopaikalle.
Tunnistan tun ”nyt on vielä enemmän” - tunteen, vaikka oikeastaanhan se ei liity perinnönjakoon. pointti on siinä, että kun kuolinpesää alkaa tyhjentää, siellä tuntuu olevan normaalin ihmisen normaalin elämän tavarat kuolin- tai muuttohetkellä. Sitä mukaa kun varastoja tyhjennetään, löytyy lisää ja lisää omituista tavaraa, jolla tavallaan on arvoa ja tavallaan ei. Designer-vaatteita 1980-luvun alusta, ihan köyttökelpoisia ja teoriassa ehkä jopa arvokkaita parittomia astioita, joiden myyntiin kuluisi aikaa ja vaivaa, täydellinen korjaussarja johonkin mekaaniseen juttuun joka oli tärkeä 1990-luvun puolivälissä, säkeittäin suruadresseja aikaisemmin kuolleen lähisukulaisen hautajaisista, vanhoja valokuvia, passeja, todistuksia, jne.
Tätä perintöähän ei jaeta. Joku joutuu huolehtimaan sen hävittämisestä ja sietämään sen, että jälkeenpäin, vaikka kuinka olisi kaikkea tarjonnut kaikille, joku tulee narisemaan siitä, kuinka rahanarvoista tai tunteellissti tärkeää tavaraa on piittaamattomasti hukattu. Ja sen takia perinnönjako ON kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tun ”nyt on vielä enemmän” - tunteen, vaikka oikeastaanhan se ei liity perinnönjakoon. pointti on siinä, että kun kuolinpesää alkaa tyhjentää, siellä tuntuu olevan normaalin ihmisen normaalin elämän tavarat kuolin- tai muuttohetkellä. Sitä mukaa kun varastoja tyhjennetään, löytyy lisää ja lisää omituista tavaraa, jolla tavallaan on arvoa ja tavallaan ei. Designer-vaatteita 1980-luvun alusta, ihan köyttökelpoisia ja teoriassa ehkä jopa arvokkaita parittomia astioita, joiden myyntiin kuluisi aikaa ja vaivaa, täydellinen korjaussarja johonkin mekaaniseen juttuun joka oli tärkeä 1990-luvun puolivälissä, säkeittäin suruadresseja aikaisemmin kuolleen lähisukulaisen hautajaisista, vanhoja valokuvia, passeja, todistuksia, jne.
Tätä perintöähän ei jaeta. Joku joutuu huolehtimaan sen hävittämisestä ja sietämään sen, että jälkeenpäin, vaikka kuinka olisi kaikkea tarjonnut kaikille, joku tulee narisemaan siitä, kuinka rahanarvoista tai tunteellissti tärkeää tavaraa on piittaamattomasti hukattu. Ja sen takia perinnönjako ON kamalaa.
Kellekään ei kelpaa tavarat. Ei edes suvun nuorille pareille jotka perustavat kotejaan vaikka ilmaiseksi saisivat.
Miten se voi lisääntyä, jos sitä kaatopaikalle kuskaa? Siis tavarat.