Mitä oikein kannattaa lähteä opiskelemaan? Ahdistaa...

Erityisopettajaksi. On töitä, välillä vähän raskasta. Tai sitten puheterapeutiksi.

Opiskele sitä mitä haluat. Ei meille töitä ole kuitenkaan, joten ihan hyvin voi opiskella sitä mikä kiinnostaa

Harkitse ammattikoulua. Et tuhlaa korkeamman asteen opintotukia vielä, mutta saisit kuitenkin ammatin.

Hain siis tänä vuonna logopediaan, 116. varasija. Oikikseen en päässyt edes valintakokeesta läpi...

Niinhän sitä luulisi että nyt voi opiskella mitä huvittaa kun ei kuitenkaan työllisty, silti en halua. Haluan opiskella jotta voin oikeasti jollain tasolla työllistyä sen myötä. Tuntuu todella turhalta syntyä tälle ajalle.

Ap

Joku liikuntaryhmän vetäjä?

Vierailija kirjoitti:

Harkitse ammattikoulua. Et tuhlaa korkeamman asteen opintotukia vielä, mutta saisit kuitenkin ammatin.

Siellä kiinnostaisi vain parturi-kampaaja/kosmari, niitäkin on aivan liikaa. Äitini on lähihoitaja ja vannoin etten koskaan lähde sille alalle. Pakko se tietysti on jos en millään pääse muualle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joku liikuntaryhmän vetäjä?

Ei sillä elä, valitettavasti. Tai jos elää niin kädestä suuhun.

Ymmärrän ap mitä tarkoitat, itse samassa tilanteessa ja jotenkin ihan toivoton olo.

Osta tai perusta hautaustoimisto. Siltä alalta ei työt lopu koskaan.

Toi logopedia on jännä.

Paljon hakijoita, vähän sisään. Ilmeisesti hakijoiden taso ei niin korkea, koska sisään päässeet eivät mitään huippuja.

Tiedän kyllä vain kaksi.

Toinen aloitti 90-luvulla eikä ole vieläkään valmistunut. Semmoinen bimbo, akateemista hanttikeikkaa heittää kirjastoalalla.

Toinen pääsi viitisen vuotta sitten. Teki opesijaisuutta, haki muttei opekoulutukseen päässyt. Todella nihkeä tyyppi, lähes vastenmielistä olla kanssaan. Sikäli hyvä ettei päässyt opeksi.

Et sinä voi kahden ihmisen perusteella sanoa, että sisäänpäässeet eivät ole "huippuja", tiedän useamman "kympin tytön" jotka ovat hakeneet juurikin logopediaa opiskelemaan, osa pääsi, osa ei. 

Ap, jos haluat dippainssiksi tai lääkäriksi, jos se on todella unelmasi, niin sitten teet töitä näiden asioiden eteen. Lääkikseen pääsee tilastojen perusteella useimmin vasta 3. yrityskerralla, monet vasta paljon myöhemmin. Myös kaupunkien välillä on eroja, hae Ouluun tai Kuopioon niin sisäänpääsymahdollisuudet moninkertaistuu. Moni lähtee myös ulkomailla opiskelelaan, Latviaan on lähtenyt moni suomalainen (lääkikseen). 

Kyse on siitä, kuinka paljon töitä on valmis unelmansa eteen tekemään. Jos olet vasta 18-19-vuotias, sinulla on, herranjestas, vaikka kuinka monta vuotta aikaa hakea opiskelemaan! Etsit itsellesi osa-aikatöitä, asut kotona, ja samalla luet pääsykokeissa vaadittavia asioita. Menet vaikka ilta/etälukioon, alat lukemaan ne matikat, fysiikat, kemiat ja biologiat.  Sisäänpääsyssä älykkyys tai lahjakkuus on toissijainen asia, tärkein on motivaatio, sinnikkyys ja kestävät istumalihakset. Kerron tämän sinulle siksi, koska minä, lyhyen matikan huonosti lukenut, itseäni täysin matemaattisesti idioottina pitänyt ihminen, pääsi lääkikseen, kolmannella hakukerralla. Tein ihan pirusti töitä asian eteen. Mutta en luovuttanut enkä edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Oikeastaan matematiikkaa ei juuri edes tarvita, vaan kemiaa ja fysiikkaa, ja niiden ymmärtämiseen ei tarvita lahjakkuutta, vaan juurikin sitä sinnikkyyttä ja raudanlujaa motivaatiota.

Älä tyydy alaan jossa on varma työllisyys, mutta johon et koe paloa.

Sanot, että olet huono matematiikassa. Tuo on yleinen harhaluulo, että on olemassa niitä, jotka luonnostaan ovat hyviä tai huonoja matematiikassa. Asia ei ole niin mustavalkoinen kun kyseinen taito on mahdollista oppia. Pyri opiskelemaan sitä alaa mikä eniten kiinnostaa ja tee töitä kovasti sen eteen.

Itse kuvittelin aina olevani aivan susip*ska matematiikassa, mutta kas kummaa, opin kyllä siinä vaiheessa kun oli motivaatiota tarpeeksi ja tein töitä sen eteen. Tsemppiä!

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Toi logopedia on jännä.

Paljon hakijoita, vähän sisään. Ilmeisesti hakijoiden taso ei niin korkea, koska sisään päässeet eivät mitään huippuja.

Tiedän kyllä vain kaksi.

Toinen aloitti 90-luvulla eikä ole vieläkään valmistunut. Semmoinen bimbo, akateemista hanttikeikkaa heittää kirjastoalalla.

Toinen pääsi viitisen vuotta sitten. Teki opesijaisuutta, haki muttei opekoulutukseen päässyt. Todella nihkeä tyyppi, lähes vastenmielistä olla kanssaan. Sikäli hyvä ettei päässyt opeksi.

Joka alalla on ikuisia opiskelijoita, jotka heittävät keikkaa muilla aloilla. Virkaa ei voi saada, jos ei valmistu. Ja toisaalta joka alalla on niitä, jotka ovat kiinnostuneet alastaan, valmistuvat nopeasti ja pääsevät saman tien töihin. Puheterapeutit revitään töihin heti valmistuttua. Se on varma ala.

Ap voisi katsoa, jos verkko-opintoina tai avoimessa yliopistossa voisi suorittaa logopedian perusopintoja. Ainakin opettajapuolella voi tehdä kasvatustiedettä. Tällä hetkellä on yli 100 vakituista opettajan paikkaa, sijaisuuksia yli 300. Se on paljon, koska ensi lukuvuoden työntekijät valitaan tavallisesti jo keväällä. Ei se opettajan työkään siis mikään mahdoton ole työllistymisen kannalta. Toisaalta jos et kestä sosiaalialaa, et pärjää opettajanakaan. Opetushomma on puoliksi sosiaalityötä.

Vierailija kirjoitti:

Erityisopettajaksi. On töitä, välillä vähän raskasta. Tai sitten puheterapeutiksi.

Miksi näitä kahta tarvitaan niin kauheasti nykyään? Siis ihan tosissani kysyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisopettajaksi. On töitä, välillä vähän raskasta. Tai sitten puheterapeutiksi.

Miksi näitä kahta tarvitaan niin kauheasti nykyään? Siis ihan tosissani kysyn.

Tiedä häntä. Kävin lapsena yli vuoden säännöllisesti puheterapeutilla r-vian takia. Vieläkään en osaa sanoa ärrää. Erityisopettajia tarvitaan, koska ongelmalapsia on paljon jo pelkästään keskittymishäiriöiden takia. Olen itsekin harkinnut opintoja, mutta en usko, että pääsisin sinne asti.

Vierailija kirjoitti:

Osta tai perusta hautaustoimisto. Siltä alalta ei työt lopu koskaan.

Mutta maksajat loppuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisopettajaksi. On töitä, välillä vähän raskasta. Tai sitten puheterapeutiksi.

Miksi näitä kahta tarvitaan niin kauheasti nykyään? Siis ihan tosissani kysyn.

Valtion/kuntien tulee kustantaa lasten puheterapia entistä laajemmassa mittakaavassa, ja puheterapia myös aloitetaan jo paljon aiemmin kuin ennen, mieluiten jo päiväkoti-iässä. Tosin kunnat eivät halua maksaa puheterapiasta, joten se ulkoistetaan yksityisille firmoille, jotka lypsävät kelalta muhkeat palkkiot. Meidän kaupungissamme on 1-2 vuoden jono puheterapiaan, jota järjestää vain yksityiset, koska kaupunki maksaa niin kehnosti liksaa, että yhtäkään neljästä virasta ei ole saatu vuosiin täytettyä.

Erityisopettajia tarvitaan sen takia, että suurissa ryhmissä käytöshäiriöt lisääntyvät ja toisaalta inkluusion takia koko ikäluokka on normiluokissa, mikä lisää tarvetta eriyttämiseen. Tarkkiksia ei enää ole vaan pahimmat häiriköt laitetaan muutamaksi viikoksi erityisopettajan pienryhmään rauhoittumaan, ja sieltä he palaavat takaisin normiluokkaan taas hetkeksi.

Ei sellaista alaa olekaan enää. Ehkä se puheterapeutti voi olla lähimpänä.

Haluatko ihan ehdottomasti juuri yliopistopohjaisen ammatin/tutkinnon? Onko AMK täysin poissuljettu vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että kaikki alat mitkä kiinnostaisi ovat ihan tuhoon tuomittuja työllisyyden kannalta. Haluaisin yliopistoon, joko yhteiskuntatieteitä, opettajaksi tai sitten oikikseen. Lääkäriksi/dippainssiksi ei ole mitään mahdollisuuksia, vaikka halua olisi myös näihin. Olen surkea matikassa näiden alojen vaatimuksiin nähden, en ole opiskellut sen vuoksi fysiikkaakaan lukiossa.

Ei ole mitään järkeä opiskella alaa, jossa työllisyys on laskussa. Moni ammatti katoaa. Ahdistaa ajatuskin työttömäksi jäämisestä ja harmittaa kun olen liian tyhmä niille aloille joissa töitä on edes toistaiseksi. En halua sosiaalialalle, en usko että pääni kestäisi sitä hommaa.

En päässyt tänä vuonna opiskelemaan, harmittaa. Lisäksi kirjoitin surkeat paperit (7 ainetta, C paperit). En päässyt muuttamaan edes kotoa pois. Kaikki suunnitelmat kaatuvat aivan päälaelleen. Tiedän olen nuori, elämä edessä jne. En vain halua olla paikallani, en halua opiskella itseäni kortistoon ja haluan että minusta on hyötyä maailmalle ja ihmisille. Ihan kamala olo.

Suomesssa ei ole perusteltujaa järkeviä kehityskelpoisia mallwja missäänn oikei, ne on auttamista tai ketju juotttoloita joissa esimm tyyliin slkon pomon ksltsiset tyypiit keräävät potin ja muillla on vaiikeuksia itseensä kanssa. Nuorett yritttäjät jotkka nukkuvatt firmansa sohvilla ja valvovat jokaisen firmaaansa liityyvät liikkeen a sta ö hön niin he ovaat orjentoituuneita ja osaavia ihmisiä. Tääällä yrittäminen on varmaan aika mielisairasta hommaa.