Kunnon kohotus - onko hikirääkki välttämätöntä?

Hiljaa hyvä tulee. Tsemppiä!

Ei ole itsensä rääkkääminen oikea keino.

Ennemmin sinun kannattaa miettiä, mikä on sellaista liikuntaa, jota on kiva tehdä. Näetkö nyt oikeasti hyppimässä hyppynarulla joka päivä? Siis 365 päivää vuodessa? Pitemmän päälle se ei kehitä kuntoasi, vaikka nyt olisi sitä "rankkaa" liikuntaa.

Jos olet aloittelija, niin panostaisin nyt ennemmin siihen, että liikuntakertoja tulee ylipäänsä viikoille. Sitten kun olet jo muutaman viikon kävellyt reippaasti/käynyt uimassa/tehnyt kuminauhajumppaa, mutta fiilis on hyvä ja noita kiva tehdä, alkaisin katsoa uudestaan tavoitteita. Jos tavoitteesi on vaikka juosta 5 km, niin silloin tietysti pitää katsoa, kuinka siihen tavoitteeseen voisi päästä.

On tietysti totta, että jos haluaa kasvattaa aerobista kuntoa, niin kannattaa olla sellaista liikuntaa viikottain, joka myös hengästyttää reippaasti. Mutta myös kuntotason mukaan. Sinulle tarpeeksi rankkaa liikuntaa tässä vaiheessa - jos olet sohvanpohjalta juuri noussut - on jo mikä tahansa tunnin reipas kävelylenkki.

Tavoitteeni tällä hetkellä on saada painoa laskemaan ja liikkuminen säännölliseksi. Olen joskus hoikempana juossut, mutta minulta meni silloin akillesjänne ja se vihoittelee yhä. En usko, että juoksu tulee olemaan mikään tavoitelajini.

Tykkään liikkua ulkona. Minulla on muutaman kerran ollut jäsenyys kuntosalille, mutta ne ovat paikloina niin ankeita, että en tykännyt käydä niissä. Minun on myös vaikea motivoitua hetkuttamaan itseäni jossain kuntosalilaitteessa, se tuntuu jotenkin typerältä.

Tanssitunnit tms olisi kivoja, mutta koen hankalaksi sovittaa arkeen sitä, että kerran viikossa tiettyyn aikaan on jokin tunti jossain. Sama tunti pitäisi olla viikossa useampaan kertaan, että jollekin niistä pääsisi. Siksi siis päätin, että kokeilen erilaisia kotijumppia välineillä ja ilman.

Tavoite on siis totutella liikkumaan ja katsoa, mitä sitten. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä vaelluksia kävellen ja pyörällä.

Niin ja nuo hyppelyt siksi, että suvussa on osteoporoosia. Muistan joskus saaneeni ohjeen, että päivässä pitäisi tulla luille 100 tärähdystä, että ehkäisisi osteoporoosia.

Ei ole hikirääkki pakollista. Sulla on hyvät periaatteet jo nyt, jos ja kun haluat kohottaa rapakuntoasi ja pitää tämän uuden elämäntavan. 

Itse havahduin joitakin vuosia sitten omaan rapakuntooni, ja aloin tehdä päivittäin kävelylenkin. Aluksi hiki valui, mutta kunto kohosi ja pikkuhiljaa lenkkejä pystyi pidentämään eikä hikikään enää valunut päätä pitkin =) Olen aina inhonnut juoksua, mutta kun olin noin vuoden liikkunut päivittäin (kävelyn lisäksi kuntosalia+kotijumppaa 2-5 krt/vko) ystäväni sai houkuteltua minut juoksemaan kanssaan. Lähdettiin siis kävelylenkille, mutta hän yllytti minut kokeilemaan. En meinannut uskoa millään todeksi, että hölkkäsin samoin tein 4-5 km "pitää pystyä puhumaan"-tahtiin hänen kanssaan! Siitä innostuin hetkeksi juoksemisesta, kävin muutaman kympin juoksemassa eri tapahtumissa, mutta juoksu loppui rasitusvammaan. Summa summarum, myös kävely kohottaa kuntoa, kun lenkkimaastoa ja pituutta vaihtelee. 

Nykyään netissäkin on niin paljon saatavilla eri jumppa- ja tanssivideoita, ettei mikään pakko ole sitoutua mihinkään tiettyyn aikaan. Siksi itsekin valitsin salin ja kotijumpan, koska ahdisti ajatuskin ruuhkavuosissa yrittää vielä itse ehtiä johonkin tiettyyn aikaan jumppatunnille. 

Tsemppiä! Kyllä se siitä pikkuhiljaa! Muista, ettet aloita liian kovilla määrillä, niin säästyt rasitusvammoilta =)

Olen eri mieltä, ja mun mielestä hikoilu ja pieni rääkkikin on välttämätöntä jos oikeasti haluaa kohottaa kuntoa. Tuollaiset kevyet kotijumpat ja kilon käsipainon vemputtelut ei oikeasti auta kuin jotain 80-vuotiaita vanhuksia.

Kiitos vinkeistä ja rohkaisusta! Jo nyt olen huomannut, miten pienikin määrä liikuntaa vetreyttää. Varsinkin tuo aamujumppa vie lihassäryt selästä ja niskasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä, ja mun mielestä hikoilu ja pieni rääkkikin on välttämätöntä jos oikeasti haluaa kohottaa kuntoa. Tuollaiset kevyet kotijumpat ja kilon käsipainon vemputtelut ei oikeasti auta kuin jotain 80-vuotiaita vanhuksia.

Jostain kai täytyy aloittaa? Ja jos se rääkki johtaa sitten siihen, että ei tee mieli lähteä kuntoilemaan, niin eipä siitä parista rääkkikerrasta paljon iloa sitten ole.

Kehittyminen, eli kunnon kohoaminen vaatii epämukavuusalueelle menemistä, mutta kuinka pitkälle haluat sinne mennä, riippuu täysin itsestäsi. Aerobisen kunnon kohottaminen vaatii esimerkiksi hengästymistä, mutta mitään maksimaalista suoritusta ei ole pakko tehdä.

Kannattaa alottaa maltilla :) tehdä ensin jotain helppoa ja kivaa, kunhan tekee edes jotain. Sitten pikkuhiljaa voi lisätä vaikka yhden liikuntakerran lisää/pidentää 1-2 liikuntakerran kestoa/vaihtaa yhden treenin rankempaan.

Ei tarvitse mitään hirveitä rääkkejä harrastaa päästäkseen hyvään kuntoon. Itse olen nyt vuoden verran harrastanut kotijumppaa ja kävelyä. Ja tulokset huomaa sekä olossa että peilikuvassa. Puolen tunnin kahvakuula/käsipainoilla tehtävä treeni pari-kolme kertaa viikossa ja kävelyä noin joka toinen päivä. Kävelylenkkien pituus vaihtelee tunnista kolmeen, välillä pienemmillä poluilla mäkisessä maastossa ja välillä tasaisempia asfalttiteitä pitkin.

Kiloja on karissut mukavasti, päänsäryt on vähentyneet huimasti ja eilen huomasin, ettei kuudenteen kerrokseen käveleminen portaita pitkin juurikaan hengästyttänyt. Aion jatkaa samaan malliin.

Ei hikirääkki ole välttämätöntä, mutta nopeuttaa kunnon kohoamista oikein tehtynä.

Periaatteessa kyllä, jos kuntoa haluaa kohottaa, niin aina on mentävä ainakin hetkeksi sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Keho pyrkii aina säilyttämään nykytilanteen eikä mielellään ”tee muutoksia” jos ei sitä vähän piiskaa.

Pitkät kävelylenkit kohottaa aerobista kuntoa hölkkäikyä paremmin. (Aloittelijoilla ainakin.)

Eli reipasta vauhtia 50-60 minuuttia kerrallaan (jos on pidempi aika kuin tämä, silloin harjoitus muuttuu anaerobiseksi.)

Salitreeni on paras tapa saada lihaksia, mutta jos sali on ehdoton ei, suosittelen sitten etsimään netistä jumppavideoita ja seuraamaan niitä, muuten kotijumpat voi olla aika päämäärätöntä heilumista.

Rasva poistuu kehosta hengityksen kautta, eli liikunta mikä hengästyttää laihduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitkät kävelylenkit kohottaa aerobista kuntoa hölkkäikyä paremmin. (Aloittelijoilla ainakin.)

Eli reipasta vauhtia 50-60 minuuttia kerrallaan (jos on pidempi aika kuin tämä, silloin harjoitus muuttuu anaerobiseksi.)

Mihinkäs tämä perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Pitkät kävelylenkit kohottaa aerobista kuntoa hölkkäikyä paremmin. (Aloittelijoilla ainakin.)

Eli reipasta vauhtia 50-60 minuuttia kerrallaan (jos on pidempi aika kuin tämä, silloin harjoitus muuttuu anaerobiseksi.)

Haluaisin kuulla vähän perusteluita.

Varsinkin sille, että tunnin jälkeen kävely mystisesti muuttuu anaerobiseksi.

Kilot karisee keittiössä. _b Liikunta on hyväksi terveydelle muuten. Kävely on tosi pop. Hoitaa mieltä kans, etenkin kun lähtee betoniviidakosta vehreämmille vesille. Siellä vähän venyttelyä, kivien päälle hyppelyä, puunrungoilla tasapainoilua ja kehon kuuntelua siitä, mitä se haluaisi tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä, jos kuntoa haluaa kohottaa, niin aina on mentävä ainakin hetkeksi sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Keho pyrkii aina säilyttämään nykytilanteen eikä mielellään ”tee muutoksia” jos ei sitä vähän piiskaa.

Tämä "mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen" vaan usein tuppaa saamaan sen tulkinnan, että sohvaperunan pitäisi alkaa oman parhaansa vuoksi heti rääkkitreeniin, sellaiseen, että tuntuu pahalta ja hiki virtaa ja oksennus ja veren maku tuntuvat suussa. Todellisuudessa aloittelijaa ei sitten tuollaiset treenit motivoi jatkamaan. Ja mukavuusalueelta poistuminen kannattaa tehdä oman kuntotason mukaan. Jos nyt aerobinen kunto on huono, niin esimerkiksi reipas ylämäkikävely tai pyöräily, jossa syke kohoaa, on ihan tarpeeksi rankkaa liikuntaa.

 Kunto toki aloittelijalla kasvaa nopeasti eli kyllä jo muutaman viikon jälkeen kannattaa tietysti muuttaa treenit jo haastavammiksi eikä jäädä tekemään sitä täysin samaa, mitä alkoi tehdä, kun nousi sohvan pohjalta.

 Mutta ei, oikeasti treenin ei tarvitse tuntua pahalta ollakseen tehokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä, jos kuntoa haluaa kohottaa, niin aina on mentävä ainakin hetkeksi sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Keho pyrkii aina säilyttämään nykytilanteen eikä mielellään ”tee muutoksia” jos ei sitä vähän piiskaa.

Tämä "mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen" vaan usein tuppaa saamaan sen tulkinnan, että sohvaperunan pitäisi alkaa oman parhaansa vuoksi heti rääkkitreeniin, sellaiseen, että tuntuu pahalta ja hiki virtaa ja oksennus ja veren maku tuntuvat suussa. Todellisuudessa aloittelijaa ei sitten tuollaiset treenit motivoi jatkamaan. Ja mukavuusalueelta poistuminen kannattaa tehdä oman kuntotason mukaan. Jos nyt aerobinen kunto on huono, niin esimerkiksi reipas ylämäkikävely tai pyöräily, jossa syke kohoaa, on ihan tarpeeksi rankkaa liikuntaa.

 Kunto toki aloittelijalla kasvaa nopeasti eli kyllä jo muutaman viikon jälkeen kannattaa tietysti muuttaa treenit jo haastavammiksi eikä jäädä tekemään sitä täysin samaa, mitä alkoi tehdä, kun nousi sohvan pohjalta.

 Mutta ei, oikeasti treenin ei tarvitse tuntua pahalta ollakseen tehokasta.

No miten nyt kukakin sen tulkitsee. Ei tuloksia saa sillä, että pikkuisen kävelee kauppaa kohti ja heiluttelee jalkaa telkun edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä, jos kuntoa haluaa kohottaa, niin aina on mentävä ainakin hetkeksi sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Keho pyrkii aina säilyttämään nykytilanteen eikä mielellään ”tee muutoksia” jos ei sitä vähän piiskaa.

Tämä "mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen" vaan usein tuppaa saamaan sen tulkinnan, että sohvaperunan pitäisi alkaa oman parhaansa vuoksi heti rääkkitreeniin, sellaiseen, että tuntuu pahalta ja hiki virtaa ja oksennus ja veren maku tuntuvat suussa. Todellisuudessa aloittelijaa ei sitten tuollaiset treenit motivoi jatkamaan. Ja mukavuusalueelta poistuminen kannattaa tehdä oman kuntotason mukaan. Jos nyt aerobinen kunto on huono, niin esimerkiksi reipas ylämäkikävely tai pyöräily, jossa syke kohoaa, on ihan tarpeeksi rankkaa liikuntaa.

 Kunto toki aloittelijalla kasvaa nopeasti eli kyllä jo muutaman viikon jälkeen kannattaa tietysti muuttaa treenit jo haastavammiksi eikä jäädä tekemään sitä täysin samaa, mitä alkoi tehdä, kun nousi sohvan pohjalta.

 Mutta ei, oikeasti treenin ei tarvitse tuntua pahalta ollakseen tehokasta.

No miten nyt kukakin sen tulkitsee. Ei tuloksia saa sillä, että pikkuisen kävelee kauppaa kohti ja heiluttelee jalkaa telkun edessä.

Pointti olikin se, että rapakuntoinen hengästyy jo ihan tarpeeksi reippaasta kävelystä kauppaan.

Mutta tietysti joku voi olla sitä mieltä, että saa jo "rankkaa liikuntaa", koska ulkoiluttaa koiraa ja pysähdytään 50m välein tai jos on vaikka työssä, joka on seisomista ja kävelemistä.

Eli kriteeri kuntoa kohottavalle liikunnalle voisi olla se, että hengästyy jonkin verran.