Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Johtuuko yksinäisyys persoonallisuushäiriöstä tms?
kroonisesti yksinäinen
27.06.2018 |
Johtuuko yksinäisyys persoonallisuushäiriöstä tms? Kenties yksinäisyys ei ole varsinainen ongelma. Kenties ongelma on jokin ihan muu - esim persoonallisuushäiriö - ja yksinäisyys on siitä vain seurausta, vain oire. Tälläistä pohdin. Koska...
1. Normaalit ihmiset ovat kiinnostuneita asioista ja näin heillä on elämänsisältöä, keskusteltavaa, harrastuksia ym. Noin he sitten automaattisesti tapaavat muita ihmisiä joilla on samoja kiinnostuksia. Ensin on kiinnostus asioihin - sitä kautta tapaa ihmisiä. Yksinäisillä taas vaikuttaa olevan niin että he joutuvat ensin etsimään ihmisseuraa ja sitten keinotekoisesti keksimään jotain puhuttavaa vaikkei mikään kiinnostaisikaan. Normaaleilla ihmisillä on kiinnostuksia - persoonallisuushäiriöisillä ei ole kiinnostuksia.
2. Jos normaalilla ihmisellä väliaikaisesti on niukasti ihmisseuraa niin hän ei silti kärsi yksinäisyydestä koska hänellä on niitä kiinnostuksia. Hän opiskelee, työskentelee, keskittyy... ja kaiken keskittymisen ja harrastamisen ohella hän ei ehkä edes huomaa olevansa yksin. Kun taas persoonallisuushäiriöisen elämä on niin tyhjä että hänellä ei ole mitään mihin keskittyä joten hän huomaa ihmisten puuttumisen heti. Hän kärsii ihmisten puuttumisesta koska ei hänen elämässään mitään muutakaan ole, mitään sisäisiä ilon aiheita. Mitä vähemmän on sisäisiä ilonaiheita sitä enemmän tarvitsee ulkoisia ilonaiheita eli ihmisiä. Persoonallisuushäiriöisillä ei sisäisiä ilonaiheita ole.
3. Normaali-ihminen käyttäytyy mukavasti joten hänestä pidetään. Normaali-ihminen ei myöskään nirsoile joten hän pitää muista ihmisistä. Normaali-ihmisen on siis helppo saada mieluistaan seuraa. Persoonallisuushäiriöinen taas käyttäytyy skitsosti ja siksi ajaa luotaan pois paljon ihmisiä. Jotkut ihmiset jäävät persoonallisuushäiriöisen seuraan mutta hän ei pidä niistä ihmisistä koska hän on sairaalloisen nirso. Tietysti silloin on yksinäinen kun kenestäkään ympärillä saatavilla olevasta ihmisestä ei pidä.
...
Onhan niitä myös "lievästi yksinäisiä" ihmisiä jotka eivät todellakaan ole tuollaisia. Taisin juuri kuvailla vakavasti/kroonisesti yksinäisen ihmisen. En tarkoita tätä aloitusta loukkauksena. Tuollaista minä vain pohdin. Olen itse tuollainen. Mietin että ehkä joku muukin tahtoisi pohtia jotain. Mukavaa pohdittavaa. Loppujen lopuksihan sillä ei ole väliä miten asia on, koska nuo "pahimman laadun" yksinäiset jotka juuri kuvailin ovat toivottomia tapauksia - ei heidän tilannettaan voi mitenkään parantaa on heidän varsinainen ongelmansa sitten yksinäisyys tai persoonallisuushäiriö tai mikävainmuu.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yksinäisyys johdu persoonallisuushäiriöstä. Lopeta myös kyökkifilosofointi. Se on typerää.
Voi höpön löpön taas, mikä aloitus. Tiedätkö edes, mitä persoonallisuushäiriö tarkoittaa?
Olet masentunut. Hae apua. Persoonallisuushäiriöiden kanssa tuolla ei ole yhtään mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Voi höpön löpön taas, mikä aloitus. Tiedätkö edes, mitä persoonallisuushäiriö tarkoittaa?
Tulipas tästä keskustelusta mukava pohdiskelu. Lääkärin/psykiatrin mukaan minulla ei ole masennus vaan persoonallisuushäiriö. Vastaus kysymykseesi: ei, en tiedä mitä persoonallisuushäiriö tarkoittaa. Käytin aloituksessani paljon sanoja joiden merkitystä en tiedä. Mm. nämä sanat: persoona, kiinnostus, harrastus, kärsimys, ilo, mukava, jostain pitäminen (tykkääminen), mieluisa,...
Lähes aina kun jotain sanon niin lähes väistämättä tulen käyttäneeksi sanoja joiden merkitystä en tunne, yksinkertaisesti siksi että niin suuri osa sanoista on sellaisia. En myöskään ymmärrä sanaa "tunne/tunteet". Enkä myöskään nykyään taida ymmärtää sanaa "yksinäisyys". Nykyään ns. "yksinäisyyteni" on aikalailla väistynyt ja tilalla on silkka tyhjyys - ei mitään. Joten osittain aloituksessa taisin kirjoittaa pikemminkin menneisyydestäni kuin nykyisyydestäni.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on? Minulla on epävakaa, ja olen kiinnostunut monista asioista. Minulla on kuitenkin myös yksin ollessa tyhjä ja yksinäinen olo, joten siltä osin analyysisi pätee minuun, samoin kuin skitso käytös.
Kyllä tuossa ap:n pohdinnassa on paljon asiaakin, joten turha dissata. Ei todellakaan aina mene noin, mutta joskus voi mennäkin. Varsinkin tuo kohta 2. Ehkä kohta 3:kin. Persoonallisuushäiriöiset ovat usein jollain tavalla hankalia, joten monet helpot ihmiset eivät sellaista jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletusrvo näyttää aloittajalla olevan se että kaikkien pitäisi olla ns. normaaleita ja että yksilöllä olisi miltei velvollisuus olla sosiaalinen, muuten on persoonallisuushäiriöinen.
Ei jeesus sentään näitä juttuja taas.
Kohdat 1 ja 2: usein yksinäisenä, mutta kaikenlaista jännää harrastelevana ja puuhailevana sanoisin että nuo "normaalit" eivät todellakaan omaa välttämättä mitään suurempia harrastuksia tai kiinnekohtia elämässään; tasapaksua arkea vaan toisten samanlaisten seurassa. Ja huomaavat muuten seuran puutteen todella nopeasti eivätkä välttämättä osaa olla yhtään omassa seurassaan.
Tämä ihan huomiona kun tarkastelen omaa kaveripiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä voi olla vähän sukuvikaakin. Äitini eli vuosikymmeniä yksin, kuten minäkin nyt. Tyttärenikin on puhunut paljon siitä kuinka hän nauttii yksinolemisesta.
Tahdon nähdä sen päivän kun olet kipeä ja sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on? Minulla on epävakaa, ja olen kiinnostunut monista asioista. Minulla on kuitenkin myös yksin ollessa tyhjä ja yksinäinen olo, joten siltä osin analyysisi pätee minuun, samoin kuin skitso käytös.
Psykiatrini ei koskaan määrittänyt persoonallisuushäiriötäni tarkasti. Joten diagnoosi oli: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Psykiatrini mukaan tuo diagnoosi riitti minun kohdallani, niitä ei kuulemma aina tarkasti määritetä, tuolla lailla diagnosoiminen on kuulemma täysin normaalia - näin siis hän väitti minulle (mistään en mitään itse tiedä).
Eräässä toisessa keskustelussa joku kysyi minulta että saattaisiko minulla olla sellainen kuin "nepsypuolen dg (autismi)". En tiedä mitä tuo on, en ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Psykiatrini/hoitajani/psykologini eivät koskaan maininneet mitään mistään tuollaisesta. Ensin minulla arveltiin hetken aikaa masennusta ja sitten todettiin että "sinulla ei missään nimessä ole masennusta, sinulla on vuorenvarmasti persoonallisuushäiriö". Se oli siinä. Muita vaihtoehtoja ei pohdittu tai siis ei ainakaan minulle mainittu eikä Kanta-potilastietoihini kirjoitettu.
Jos minä jostain kumman syystä olen mielestänne aivan hurjan kiinnostava niin voitte käydä vilkaisemassa tuota toista keskustelua:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3204761/tapasin-tylsamiehen-toista-kert…
Siellä esim. viesti 53 jne. Mutta toivon kyllä että teillä on antoisampaa tekemistä ajallanne ja elämällänne. Tai siis toivoisin jos tietäisin tasan tarkkaan mitä "toivominen" tarkoittaa. Tai "antoisa".
Vierailija kirjoitti:
Tahdon nähdä sen päivän kun olet kipeä ja sairas.
Mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi joskus olla myös liian normaali. Kanssaihmiset haluavat luokitella muut ihmiset tiettyihin arkkityyppeihin kuten urheilullinen, boheemi taiteilija, nörtti, bilettäjä, bisnesnainen/mies. Jos et kuulu mihinkään jengiin et saa helposti ystäviä.
Tuo mainitsemasi tyhjyys taitaa olla silkkaa tylsyyttä. Tai siis mahtaa olla tosi tylsä elämä sulla.
Tietysti yksinäisyyden taustalla voi olla vaikka mitä, mutta ei välttämättä juuri tuollaista. Silti, jos niitä taustaongelmia saataisiin ratkottua niin ehkä sitten yksinäisyyskin hellittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo mainitsemasi tyhjyys taitaa olla silkkaa tylsyyttä. Tai siis mahtaa olla tosi tylsä elämä sulla.
Minä taas ajattelen, että se on monella sisäistä tyhjyyttä, jos on jotain ongelmaa taustalla. Esim. itse olen kiinnostunut monista jutuista, mutta silti koen tyhjyyttä. Elämäänsä tyytyväinen ihminen voi olla yksin, mutta ei koe tyhjyyttä tai tunne siltikään oloaan yksinäiseksi.
Useimmiten ei mene noin. Voihan sitä kaikenlaisia poikkeustapauksia olla. Voihan olla niinkin että joillain persoonallisuushäiriö suojelee yksinäisyydeltä. Jos nyt oikein lähdetään turhia spekuloimaan.
YKSIN viihtyminen vs yksinäisyys aina eri asia. TOiset valitsevat yksinolemisen, turhan lätinän sijaan. Varsinkin ns. luovat ihmiset, joilla on rikas sisäinen maailma - eivät jaksa ulkoista hälinää tai nuoruuden pakkososiaalista elämää. Paljon lukevat jne saavat seuraa varsinkin nyt internetaikana kska tahansa.
Parempi oma seura, kuin huono seura.
Alue: Aihe vapaa
En ole psykiatri, mutta eihän persoonallisuushäiriö tarkoita sitä, etteikö olisi kiinnostunut mistään. Ja kyllähän persoonallisuushäiriöisellä voi kai olla vaikka kuinka vilkas seuraelämä, mutta sen laatu voi sitten olla vähän niin ja näin -joko hän tai ne muut kärsii. Häiriöitä on myös eri tyyppisiä ja varmaan vakavuusastekin voi vaihdella.
Yksinäisyys voi varmasti johtua monesta asiasta. Mutta ei sen pysyvää tarvi olla, jos se vaivaa.