Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun sanot työkaverille töistä lähtiessä ovella moi ja lähdettekin kävelemään samaan suuntaan
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Silloin mä äkillisesti unohdan jotain työhuoneeseeni ja palaan muka hakemaan sitä.
Ei yhtään läpinäkyvää? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin mä äkillisesti unohdan jotain työhuoneeseeni ja palaan muka hakemaan sitä.
Ei yhtään läpinäkyvää? :D
Miten niin? Kyllä siinä voi ruveta kaivelemaan esim taskujaan ja miettiä ääneen:” mihis mä sen yhden jutun jätinkään.....tais jäädä pukukaappiin. Pitääkin äkkiä käydä hakemassa. ” ja täyskäännös.
Sitten vain reippaasti sanoo, että. "Jaahas, meillä onkin näköjään sama matka." Ja sitten vielä esittää vähän huvittunutta. Tai noinhan se käytännössä menisi sujuvasti, mutta itsekin noissa tilanteissa usein vaivaantuneena jatkan matkaani katse maassa. Tai sitten epäsosiaalisuuden huippuna käytän "kännykkä kädessä harhailu" -kortin... Se on sitä siviilirohkeutta, että uskaltaa ottaa reilusti ja rohkeasti tilanteen haltuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin mä äkillisesti unohdan jotain työhuoneeseeni ja palaan muka hakemaan sitä.
Ei yhtään läpinäkyvää? :D
Miten niin? Kyllä siinä voi ruveta kaivelemaan esim taskujaan ja miettiä ääneen:” mihis mä sen yhden jutun jätinkään.....tais jäädä pukukaappiin. Pitääkin äkkiä käydä hakemassa. ” ja täyskäännös.
Noloa. Miksi noin pitäisi edes tehdä? Miten pärjäät elämässä, jos pitää paeta täysin normaaleja tilanteita?
Se tunne kun sanot toiselle "moikka" vaikka sinä et ole lähdössä eikä ole se toinenkaan.
Muistelen tuota vieläkin kauhulla.