Väkivaltaisista lapsista... sekopäistä!

Tyttäreni soitti tänään puistoruokailusta puolihysteerisenä kertoen, että
-Äiti, arvaa mitä??! Se X on täällä!  Mitä mä teen???

-No, syöt, totesin muka vitsikkäänä kysyen, mitä on ruokana.

..

X on lapseni ikäinen henkilö, josta ei ole tarvinnut sitten eskarivuoden jälkeen kärsiä.

-X aikoo kuulema jatkossakin käydä täällä!

Onneksi meitä lähellä on toinenkin leikkipuisto, josta tarvittaessa saa ravintoa.

Voi olla outo ajatus varoa/väistää kiusaajaa, mutta tässä tapauksessa mielestäni viisaampi väistää.

X tahallaan teloi tytärtäni tarhassa pari vuotta; sotki vaatteita, kaatoi, töni.

En ole mikään "mun kullannuppu ja muitten penikat" -ihminen ja kesti n. kuukauden, ennen kuin uskoin todella sen, että X käy kiinni, jolloin kerroin asiasta "tädeille".

Lapseni hyvä ystävä vaihtoi muuton vuoksi koulua ja tämä sama X on nyt hänen luokallaan.

On edelleen väkivaltainen.

Ei kuulema kauniista pyynöissätäkään huolimatta lopeta kiusaamista, esim. väkisin uima-altaaseen työntämistä, vaikka työnnettävä osaakin uida hyvin, muttei halua tulla työnnetyksi veteen altaan reunalta.

..

Lapsi on sekopää.

Eivätkä vanhemmat käsitä sitä!