Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko vaikean äidin kanssa pakko olla tekemisissä?
Eitoivottutytär
26.06.2018 |
Olen nyt yksin pohtinut äitisuhdettani niin pitkään, että haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä mitä tekisitte asemassani.
Olen kaksilapsisen perheen esikoistyttö. Lapsuudesta lähtien meitä kohdeltiin veljeni kanssa hyvin eriarvoisesti, vanhempani eivät itse sitä koskaan huomanneet tai ainakaan tunnustaneet kun asiasta huomautin. Esim. minut kasvatettiin niin että aina huomauteltiin etten tule kotoa saamaan mitään, kun lähdet olet omillas. Enkä ole koskaan latiakaan saanutkaan. Veljelleni tälläistä ei sanottu koskaan ja hän onkin saanut isolla kädellä kaikkea, mm. auton USEIN käyttöönsä vastikkeetta. Kun tulin ajokortti-ikään, mulle ilmoitettiin ettet tee kortilla mitään, kun ei me sulle autoa lainata. Yllättäen veljeni, joka oli jo kevarin kanssa täys tunari ja kolaroi usein, sai kuorma-autokortin....
Nyt otin äitini kanssa yhteen, hän huusi mulle törkeyksiä lasteni kuullen ja hakkasi ovea kun en suostunut aggressiivisesti käyttäytyvänä häntä päästämään sisälle meille. Ajattelin, että tämä oli nyt tässä, en jaksa enää. Surullisinta tässä on se että menetän samalla täysin tossun alla elävän isäni, ja nyt on käynyt ilmi että rakas äitini on mustamaalannut mua myös veljelleni ja hänen vaimolleen. Eli menetän tässä yhteensä 4 ihmistä elämästäni ja koko lapsuuden perheeni.
Tulee orpo olo. Mietin lapsiani, hekin menettävät nuo ihmiset elämästään. Toisaalta tuon viimeisimmän äitini raivarin jälkeen voisi olla vaikea rakentaa enää tasapainoista äiti-tytär ja mummo-lapsenlapsi suhdetta. Olen vaan niin loppu tohon arvaamattomaan energiasyöppöön elämässäni. Mutta mitä selittäisin sukulaisilleni lasten synttäreillä tai vaikka rippijuhlissa, missä isovanhemmat on? Oon ihan lopussa, auttakaa mitä te tekisitte??
Kommentit (17)
Hankkiudu vain eroon tuosta mielisairaasta ihmisestä. Voi olla, että lapsia surettaa mummon puute, mutta se on parempi vaihtoehto kuin se, että heillä on sekopäinen mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos nro 1, nyt ei tunnu arvokkaalle joten sanasi tuntuvat ihan mahtavilta.
Voimia. Hae vaikka keskusteluapua perheneuvolasta ym ja pohdi, mikä on parasta sinulle ja perheellesi. Jos on parasta olla pitämättä yhteyttä, niin tee se.
No joo, etpä sie tee tuollaisella äidillä mitään!
Eitoivottutytär kirjoitti:
Kiitos nro 1, nyt ei tunnu arvokkaalle joten sanasi tuntuvat ihan mahtavilta.
Kiitos "sisko". Olen käsitellyt vasta viime päivinä etten ollut toivottu tytär, olen ainoa lapsi. Mutta minä olen toivottu ihminen itselleni, rakkailleni ja muille kuin äidilleni tai isälleni.
Sinä Ap olet minulle Arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 4
Joo tuota perheneuvolaa mietin itsekin. Ironista tässä on se, että just pari kk sitten lopetin perheneuvolakäynnit, jossa kävin kun oli miehen kanssa ero tulossa. Tästähän riita äitini kanssa tulikin, hänellä on tapana käyttää tällaisia hyvin arkoja asioita aseena muita vastaan.
No nyt asiat on luojan kiitos miehen kanssa hyvin, saatiin sovittua ja jatketaan yhdessä, niin eikös nyt pimahda äiti. Tuntuu vaan vähän liian paljolta taas ja hävettää soitella TAAS sinne perheneuvolaan keskusteluaikaa :(
EI tarvitse suostua tuollaiseen! Hanki vaikka sellainen "varamummo" jos ei biologisesta mummosta ole mummoksi. Ei aikuisten lasten tarkoitus ole olla vanhempiensa kynnysmattona ja käskyläisinä. Ihan oikein teit ettet päästänyt sisälle. Rajat tuollaiselle ihmiselle tulee laittaa. Joskus se rajojen laittaminen vaatii tiukemman pesäeron.
Veljeesi saat ehkä sillan vielä rakennettua, ajan kanssa. Voimia, paljon.
Terveisin saman kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen etäännyttänyt välit aggressiiviseen äitiini. Vuosien työstön vaati, että kykenin siihen. Ja nykyään on vapautunut olo. Eivätkä lapset kärsi tästä päätöksestä yhtään.
Tee elämässäsi päätös, joka on juuri sinulle hyväksi. Joskus se voi olla tuskainen päätös, mutta asioista selviää kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Eitoivottutytär kirjoitti:
Kiitos nro 1, nyt ei tunnu arvokkaalle joten sanasi tuntuvat ihan mahtavilta.
Kiitos "sisko". Olen käsitellyt vasta viime päivinä etten ollut toivottu tytär, olen ainoa lapsi. Mutta minä olen toivottu ihminen itselleni, rakkailleni ja muille kuin äidilleni tai isälleni.
Sinä Ap olet minulle Arvokas.
Olen surullinen äidittömyydestäsi, mutta olet ihana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eitoivottutytär kirjoitti:
Nro 4
Joo tuota perheneuvolaa mietin itsekin. Ironista tässä on se, että just pari kk sitten lopetin perheneuvolakäynnit, jossa kävin kun oli miehen kanssa ero tulossa. Tästähän riita äitini kanssa tulikin, hänellä on tapana käyttää tällaisia hyvin arkoja asioita aseena muita vastaan.No nyt asiat on luojan kiitos miehen kanssa hyvin, saatiin sovittua ja jatketaan yhdessä, niin eikös nyt pimahda äiti. Tuntuu vaan vähän liian paljolta taas ja hävettää soitella TAAS sinne perheneuvolaan keskusteluaikaa :(
No tässä voit unohtaa häpeän. Ensinnäkään äitisi mielenterveys ei ole sinun vastuullasi, ja toiseksi, perheneuvolan työ on auttaa. Heille on varmasti palkitsevaa nähdä, että heidän avullaan perheenne voi paremmin, ja toivottavasti sinä äitisi suhteen myöhemmin voit myös paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Olen etäännyttänyt välit aggressiiviseen äitiini. Vuosien työstön vaati, että kykenin siihen. Ja nykyään on vapautunut olo. Eivätkä lapset kärsi tästä päätöksestä yhtään.
Tee elämässäsi päätös, joka on juuri sinulle hyväksi. Joskus se voi olla tuskainen päätös, mutta asioista selviää kyllä.
Pakko kysyä, miten niin lapset ei kärsi yhtään? Siis varmaan niin voi ollakin, mutta miten siihen pääsee? Tuntuu ahdistaville esim päiväkodin isovanhempien päivät, lapsi joutuu kavereille selittämään miksei hänellä ole isovanhemmat paikalla jne... ahdistavia tilanteita on varmasti luvassa useita :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse mitään rippijuhlia tai päiväkodin mummopäiviä miettiä. Ne on muutama päivä lapsen 18 vuoden lapsuudessa, muut päivät ratkaisee minkälainen lapsuus hänellä on. Eikä niissä isovanhempien päivissä läheskään kaikkien isovanhemmat käy, eikä siitä mitään kysytä.
Ei niitä välejä ole pakko katkaista dramaattisesti. Voi vain ottaa etäisyyttä, olla käymättä, ilmoittaa ettei sovi jos haluaisi tulla. Tavata häissä, hautajaisissa ja niissä rippijuhlissa, olla etäisen kohtelias.
Minunkin äitini joka on lähelle seitsemääkymppiä voi saada raivokohtauksen yhtäkkiä. Puhelimessa ei kai auta kuin katkaisu, jos lähtee häneltä lapasesta. Autosta on vaikeampi lähteä, joskin pihalla pysähdyksissä voi "pako" onnistua. Jokinlainen etäisyys ja rajat on yritettävä pitää. Vaikka olisit miten päin kauniisti tai sanoisit kuinka oikeanlaisesti, ei välttämättä yhteistä kieltä löydy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse mitään rippijuhlia tai päiväkodin mummopäiviä miettiä. Ne on muutama päivä lapsen 18 vuoden lapsuudessa, muut päivät ratkaisee minkälainen lapsuus hänellä on. Eikä niissä isovanhempien päivissä läheskään kaikkien isovanhemmat käy, eikä siitä mitään kysytä.
Ei niitä välejä ole pakko katkaista dramaattisesti. Voi vain ottaa etäisyyttä, olla käymättä, ilmoittaa ettei sovi jos haluaisi tulla. Tavata häissä, hautajaisissa ja niissä rippijuhlissa, olla etäisen kohtelias.
Päiväkodin isovanhempipäivä on lapselle tärkeä, mutta lastenlasteni tarhassa päivän saa tulkita omaisen päiväksi ja siellä onvoinut olla isää, äitiä, tätiä, enoa, kummia. Kun vain joku oma aikuinen pääsee tulemaan on lapselle kiva asia.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse mitään rippijuhlia tai päiväkodin mummopäiviä miettiä. Ne on muutama päivä lapsen 18 vuoden lapsuudessa, muut päivät ratkaisee minkälainen lapsuus hänellä on. Eikä niissä isovanhempien päivissä läheskään kaikkien isovanhemmat käy, eikä siitä mitään kysytä.
Ei niitä välejä ole pakko katkaista dramaattisesti. Voi vain ottaa etäisyyttä, olla käymättä, ilmoittaa ettei sovi jos haluaisi tulla. Tavata häissä, hautajaisissa ja niissä rippijuhlissa, olla etäisen kohtelias.
Hyvä pointti, ei tullut mieleenikään, kiitos siitä!
ei ole.
valitsevat yleensäesikoisensa kultalapsekseen varsinkin leskeydyttyäään ja sabotoivat nuorempaa, jos menettänyt esim isänsä varhain. mielisairasta menoa. eli ei tarvitse olla. Itse valitsevat tapansa kohdella.
Alue: Aihe vapaa
Jos joku ihmissuhde vain kuluttaa sinua etkä saa siitä mitään, ei tarvitse olla tekemisissä. Ihmiset, jotka haluavat olla elämässäsi, ottavat yhteyttä ja yrittävät parhaansa kanssasi kuten sinäkin heidän kanssaan. Muut saavat mennä. Olet arvokas ihminen