Minkä ikäisenä olette onnistuneet saavuttamaan ns. luksuselämän?
Tuntuu, ettei ns. tavikselle kyseisenlaisen elämän saavuttaminen ole mahdollista esim. parikymppisenä, ellei satu olemaan todella rikkaasta perheestä.
Mutta jos oletetaan, että menestyisi hyvin elämässään ja hoitaisi asiansa verrattain hyvin, niin missä iässä tuollainen elintaso olisi saavutettavissa? Tarkoitan tällä keskimääräistä huomattavasti hulppeampaa elämää, niin materiaalisesti, elämyksellisesti kuin sosiaalisestikin.
Kommentit (34)
Avioero toi kivan omaisuuden.
- nainen
Hölömö oot, et tollasta saavuta mitenkään milloinkaan.
Olen 39v ja itselläni on melko hyvä taloudellinen tilanne, olettaen että työpaikka pysyy. Asuntolainaa pari vuotta vielä, matkustelemme, voimme syödä huoletta ulkona, tavaraakin voi vähän suunnittelemalla aika huoletta hankkia. Säästöjä alkaa myös olla ihan kivasti.
Ei tässä nyt vielä taloudellisesti vapaa ole tms, töitä on pakko tehdä, mutta sitä kohti.
Olen 45. On työllä hankittua ja perittyä omaisuutta, hyvä töpaikka ja perhe. Mitäpä enää kaipaisi.
Mitä se keskitasoa hulppeampi elämä sinulle on?
Minä saavutus 35-vuotiaana oman ”huippuni” eli hyväpalkkaisen työn jossa viihdyn. Talo ja farmariauto on, sen suurempaa luksusta en ole osannut kaivata.
Toinen 39: velaton, osittanut työajan, lapsi aikuistumassa. Mulle vapaa-aika on luksusta. Loput työt jätän perinnön jälkeen.
Samoilla linjoilla eli vajaa nelikymppisenä.
En ymmärrä miksi kukaan esittää luksuselämää jossain suomessa. Eihän täällä kukaan edes tienaa niin paljoa että olisi varaa luksustaloon tai autoon, kuten vaikka ferrariin tai bentleyyn.
Vajaa nelikymppisemä muutettuamme pois Suomesta.
Mitä on luksuselämä? Kun katson, kuinka Suomen rikkain mies, Antti Herlin, elää, niin ei minusta hänen elämänsä niin ihmeen luksusta ole. Työpäivän päätteeksi vetää haalarin niskaan ja lähtee pelto-tai navettahommiin.
No varsinainen luksus Suomessa on aika harvinaista. Mutta jos on hyvätuloinen ja sijoittaa järkevästi, varmaankin siinä 35+ alkaa kohtuullinen omaisuus olla kasassa. Toki mahdolliset perinnöt tai muutoin vanhemman sukupolven tuki helpottaa.
Tietysti isotkin tulot on helppo tuhlata, kun haaveilee "luksuksesta".
Vierailija kirjoitti:
Mitä on luksuselämä? Kun katson, kuinka Suomen rikkain mies, Antti Herlin, elää, niin ei minusta hänen elämänsä niin ihmeen luksusta ole. Työpäivän päätteeksi vetää haalarin niskaan ja lähtee pelto-tai navettahommiin.
Tässä haen siis lähinnä sellaista elämää, johon kuuluvat luksusasunnot, autot, matkat, vaatteet, tuotteet ym. tavalliselle ihmiselle saavutettavissa olevaa, ei mitään vanha raha pihtailu karjanlaidunta kartano meinikiä.
ap
Vierailija kirjoitti:
No varsinainen luksus Suomessa on aika harvinaista. Mutta jos on hyvätuloinen ja sijoittaa järkevästi, varmaankin siinä 35+ alkaa kohtuullinen omaisuus olla kasassa. Toki mahdolliset perinnöt tai muutoin vanhemman sukupolven tuki helpottaa.
Tietysti isotkin tulot on helppo tuhlata, kun haaveilee "luksuksesta".
Joku puoli miltsiäkin on kevyttä kauraa kun aletaan puhumaan luksuselämästä. Tuollaisen nyt tuhlaa jo vuodessa, mutta jos sitä töillä yrittää saada kasaan niin melkein yhden työuran saa säästellä. Täällä voi valita vain (jonkin asteisen) varakkuuden, tai "tili tyhjä"-luksuselämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on luksuselämä? Kun katson, kuinka Suomen rikkain mies, Antti Herlin, elää, niin ei minusta hänen elämänsä niin ihmeen luksusta ole. Työpäivän päätteeksi vetää haalarin niskaan ja lähtee pelto-tai navettahommiin.
Tässä haen siis lähinnä sellaista elämää, johon kuuluvat luksusasunnot, autot, matkat, vaatteet, tuotteet ym. tavalliselle ihmiselle saavutettavissa olevaa, ei mitään vanha raha pihtailu karjanlaidunta kartano meinikiä.
ap
En näe mitään järkeä tuollaisen yltiömaterialismin tavoittelussa. En luultavasti tule siis ikinä "saavuttamaan" sitä
Kysyin mieheltä, onko meillä luksuselämä. Kyllä kuulemma on, kun pääsee taas perjantaina maalle halkoja hakkaamaan. Meillä siis on kiva keskusta-asunto Helsingissä ja "huvila" Raaseporissa, osakkeita, rahastosijoituksia ja muutama sijoitusasuntokin. Palkatkin ovat hyvät ja säästöön jää väkisin suuria summia.
Arki on ihan tavallista työntekoa ja viikonloput vietetään yleensä maalla. Lapset ovat jo muuttaneet omilleen. Ei kyllä olla koskaan käytetty rahaa mihinkään turhaan tai kalliisiin tavaroihin, jos aloittaja pitää sellaista luksuksena. Illallisia kyllä harrastetaan ja meillä on Oopperan ja Kaupunginorkesterin kausikortit.
Vierailija kirjoitti:
Typerä aloitus.
Miten niin? Mielenkiintoinenhan se on. Paitsi ehkä sellaiselle, joka on jo vanhemmiltaan saanut kaiken ja yltäkylläisen elintson, eikä ole kiinnostunut muiden tilanteista.
Niinno. Parikymppisenä ollaan ehkä ensimmäisessä työpaikassa, yleensä vielä opiskellaan. Joten mitä oletat?