Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ihmiset viihtyvät kotona lasten kanssa vuosia?
26.06.2018 |
Millaisia ovat persoonallisuudeltaan ne ihmiset, jotka kokevat mukavana ja luontevana vuosien kotona olemisen yhdessä lasten kanssa?
Kommentit (64)
Muista en tiedä, mutta itse en koe olevani mikään muu, kuin tavallinen ihminen. Ehkä se minussa on, että olen kova puuhaamaan ja tekemään töitä. Siinä mielin levoton luonne, että aina pitää olla jokin homma meneillään. Olen vuosien aikana ollut mukana paikallispolitiikassa, koulun vanhempaintoimikunnassa, vetänyt harrasteryhmiä lapsille ja monessa muussa. Kotona olin 6 vuotta, kun tein kolme lasta ja olin kotihoidontuella nuorimman aikana hänen täytettyä 3 vuotta.
Kotivuodet oli siinä mielin mukavia, että oli aikaa enemmän yhdistystoimintaan ja sai osallistua juuri esim. lasten harrastustoimintojen vetämiseen, kun aikaa oli enemmän, kuin töissä ollessa.
Toki nautin siitä, että koti oli ihan eri tavalla siisti, kun oli kotona ja piha hoidettu. Ja kaiken kruunasi se, että sai puuhata kolmen alle kouluikäisen kanssa itse, eikä tarvinnut viedä heitä hoitoon vasta kun nuorin oli 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti varmaan kaikenlaiset, luonteesta ja elämäntilanteesta se taitaa olla kiinni.
Mulle tulee kuitenkin mieleen muutamia "äitityyppejä":
- Vähän vanhemmat äidit, jotka ovat jo tehneet uraa ja suunnitelleet vuosikymmenen verran, milloin on otollinen aika lapsille. Sitten kun lasten aika viimen tulee, siitä otetaan kaikki irti. Vakituinen työpaikka odottaa, joten eivät pelkää työnsaannin vaikeutumista.
- Suorittajaäidit, jotka ovat kotona, koska ajattelevat sen olevan lapselle parasta. Haluavat esim. tehdä ruuat alusta asti itse ja pitää kodin tiptop kunnossa, aikaa ei riitä palkkatöille. Eivät välttämättä viihdy kotiäitinä, mutta ovat silti, koska se on lapsen etu.
-Oheistoimintaäidit, jotka vaikuttavat siltä, että ovat vain kotona, mutta todellisuudessa tekevät kaikenlaista. Pienimuotoista yritystoimintaa, etäopintoja, aktiivista harrastus- tai luottamustoimintaa jne.
- Hieman hmmm... heikompaan ainekseen kuuluvat äidit. Ei ole koulutusta, tai niin huono ammatti, ettei työnteko maistu. Näiden elämä on yhtä säätämistä, eikä mistään tule mitään, joten on vain helpompi olla lasten kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle kotona olo lasten kanssa sopii paremmin: introvertille vai ekstrovertille?
Ekstrovertille varmaan. Lastenhoito on helpompaa jollei tarvitse omaa aikaa kovinkaan paljon.
Ekstrovertille kotiäitiys ei kyllä sovi ollenkaan. Ei minkäänlaisia aikuiskontakteja.
Ei introvertillekaan! Ei yhtään omaa aikaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle kotona olo lasten kanssa sopii paremmin: introvertille vai ekstrovertille?
Ekstrovertille varmaan. Lastenhoito on helpompaa jollei tarvitse omaa aikaa kovinkaan paljon.
Ekstrovertille kotiäitiys ei kyllä sovi ollenkaan. Ei minkäänlaisia aikuiskontakteja.
Mä ehdin nähdä kavereita mamma-aikoina paljon enemmän kuin nykyään töissä. Jos ei sopinut treffejä kaverin kans, tartti vaan lähteä lähipuistoon, jossa lähes aina oli joku tuttu. Kotiaika oli ihanaa! Ehti leipoa ja kokkailla, jaksoi liikkua, näki lapsia muutenkin kuin iltahärdellissä.. Mun lapset on kivoja. Kotonaolo luettiin mun osuudeksi töistä (tein lähes kaikki kotityöt lasten tuulesta riippuen) ja oli miehen kans tasapuolisesti omaa aikaa liikkumiseen ja lepäämiseen.
Minäkään en voi puhua kuin omasta puolestani. Olin 8 vuotta kotona 4 lapsen kanssa. Menin töihin kun nuorin täytti 3 vuotta.
Olen erittäin ekstrovertti ja sosiaalinen. Aika harvoin elämämme oli "vain" kotonaoloa. Kutsuimme kaveriperheitä meille, kävimme itse kylässä, uimassa, puistoissa ja perhekerhoissa. Esikoiskaksoset ehtivät toki käydä eskarin ja ekaluokan mun kotiaikana.
Mulla on akateeminen koulutus, mutta työpaikkaa ei ollut valmiina. Aluksi tein pätkiä ja hanttihommia pari vuotta ennen oman alan vakipaikkaa. Mieheni on keskituloinen tai jopa pienituloinen. Asuinpaikka, menot ja harrastukset valittiin sen mukaan, mihin oli varaa kun olin kotona lasten kanssa.
Edelleen elämäni paras ratkaisu olla pitkään kotona omien lasten kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 2 perustervettä ja rauhallista lasta joten heidän kanssaan oli todella helppo olla kotona.
Päivät oli kiireettömiä, koti oli aina siisti ja oli kiva puuhailla kaikkea lasten kanssa ilman pakkoa tai aikataulua. Toki kerhot, jumpat ja muskarit oli tiettyyn aikaan mutta ei niitä joka päivä ollut.
Joskus notkuttiin sadepäivinä pyjamassa puoli päivää ja luettiin vaikka satuja peiton alla ja syötiin picnic-aamiainen olkkarin lattialla. Omaa aikaa oli riittävästi kun mies on myös lapsirakas ja perhekeskeinen ihminen. Ja oli vielä 2 osallistuvaa mummiakin auttamassa tarvittaessa.
Ihan parhaita vuosia elämässäni. Kaiholla muistelen aikaa kun lapset oli pieniä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle kotona olo lasten kanssa sopii paremmin: introvertille vai ekstrovertille?
Ekstrovertille varmaan. Lastenhoito on helpompaa jollei tarvitse omaa aikaa kovinkaan paljon.
Ekstrovertille kotiäitiys ei kyllä sovi ollenkaan. Ei minkäänlaisia aikuiskontakteja.
Mä ehdin nähdä kavereita mamma-aikoina paljon enemmän kuin nykyään töissä. Jos ei sopinut treffejä kaverin kans, tartti vaan lähteä lähipuistoon, jossa lähes aina oli joku tuttu. Kotiaika oli ihanaa! Ehti leipoa ja kokkailla, jaksoi liikkua, näki lapsia muutenkin kuin iltahärdellissä.. Mun lapset on kivoja. Kotonaolo luettiin mun osuudeksi töistä (tein lähes kaikki kotityöt lasten tuulesta riippuen) ja oli miehen kans tasapuolisesti omaa aikaa liikkumiseen ja lepäämiseen.
Kaikki ei yksinkertaisesi jaksa jauhaa diipadaapaa jonkun satunnaisen puolitutun kanssa leikkipuistossa. En edelleenkään voi sietää sitä hiekkalaatikon äärellä kykkimistä.
Ja kai ne työssäkäyvät järkiäidit on töissä päiväaikaan ja iltaisin lastensa kanssa. Ei heitä kiinnosta viihdyttää kotiäitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse viihdyn kotona.
Nytkin olen taas kotona, ihanaa!
En ole kovinkaan kunnianhimoinen ja arvot ovat enemmän perheessä kuin urassa.Äitini oli myös kotiäiti ja oli ihanaa kun hän oli kotona ja haluan antaa lapsilleni saman fiiliksen.
En myöskään ole löytänyt paikkaani työelämässä ja olen kouluttautunut väärille aloille. Sijaisuuksia vain ja työtä joka ei vastaa koulutusta ja jota inhoaa.
Lähden seuraavaksi opiskelemaan alaa jossa viihdyn ja se on asiakaspalvelutyötä. Olen myös aika sosiaalinen mutta viihdynnpaljon omassa rauhassa ja perheen kanssa.Ilmeisesti et koe hyvin tiiviistä vuorovaikutusta lasten kanssa lähes vuorokauden ympäri raskaaksi? Vai miten saat otettua omaa aikaa?
Kukaan ei ole vastannut tähän? Ainoastaan alapeukutuksia on tullut. Ilmeisesti teillä on ollut helpommat lapset?
Ai kotiäiti ei voi olla järkevä ;)
Minulla ainakin oli monta "äitikaveria" ja yksikään heistä ei ollut samanlainen ja ihan keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Työssäkäyviä ystäviä näin kyllä iltaisin tai viikonloppuisin ja sukulaisiakin tuli nähtyä useammin. Jopa naapureihin... vauvasta vaariin... tuli tutustuttua paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä viihdyin todella hyvin kotona kahden lapseni kanssa n. 3 vuotta. Se on ollut elämäni parasta aikaa, ehdottomasti :) Kyllä täällä typerässä työpaikassa on sen jälkeen saanut kökkiä ihan tarpeeksi. En kaipaa mitään työyhteisöä enkä typerien ihmisten kahvipöytä lätinöitä. Kotona oli paljon kivempaa lasten kanssa, en kadu noita vuosia yhtään! Jos olisi mahdollista, jäisin heti kotirouvaksi vaikka lapset ovatkin jo muuttaneet kotoa pois :D Kotirouva, unelma ammattini!
Eikö ammatti tarkoita sitä, että joku maksaa tekemästäsi työstä palkkaa? Kotiäiti saa kotihoidontukea, mutta mistä palkka kotirouvalle?
Usein "kotilapset" ovat rauhallisia eivätkä roiku pultussa 24/7 tai ainakin näin oli meillä ja omassa kaveripiirissä. Kiireetön ilmapiiri luo rauhaa ja hyvää mieltä koko perheelle.
Lapsilla oli/on myös osallistuva ja hyvä isä ja kivat isovanhemmat. Hyvin oli siis myös omaa aikaa.
Ja minulle kotiäitiys oli oma valinta ja olin välillä niin onnellinen lasten kanssa kotona että ihan tuli onnenkyyneleet silmiin kun katselin lasten leikkejä. Sellainen rauha ja onni sielussa ettei sitä oikein osaa selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse viihdyn kotona.
Nytkin olen taas kotona, ihanaa!
En ole kovinkaan kunnianhimoinen ja arvot ovat enemmän perheessä kuin urassa.Äitini oli myös kotiäiti ja oli ihanaa kun hän oli kotona ja haluan antaa lapsilleni saman fiiliksen.
En myöskään ole löytänyt paikkaani työelämässä ja olen kouluttautunut väärille aloille. Sijaisuuksia vain ja työtä joka ei vastaa koulutusta ja jota inhoaa.
Lähden seuraavaksi opiskelemaan alaa jossa viihdyn ja se on asiakaspalvelutyötä. Olen myös aika sosiaalinen mutta viihdynnpaljon omassa rauhassa ja perheen kanssa.Ilmeisesti et koe hyvin tiiviistä vuorovaikutusta lasten kanssa lähes vuorokauden ympäri raskaaksi? Vai miten saat otettua omaa aikaa?
Kukaan ei ole vastannut tähän? Ainoastaan alapeukutuksia on tullut. Ilmeisesti teillä on ollut helpommat lapset?
Minä ainakaan en lasten kanssa oloa raskaaksi. Sehän on superrentoa oikeisiin töihin verrattuna. Pienempi kantoliinassa, rauhallista puuhailua isomman kanssa, ei kiire mihinkään. Aivan ihanaa!
24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse viihdyn kotona.
Nytkin olen taas kotona, ihanaa!
En ole kovinkaan kunnianhimoinen ja arvot ovat enemmän perheessä kuin urassa.Äitini oli myös kotiäiti ja oli ihanaa kun hän oli kotona ja haluan antaa lapsilleni saman fiiliksen.
En myöskään ole löytänyt paikkaani työelämässä ja olen kouluttautunut väärille aloille. Sijaisuuksia vain ja työtä joka ei vastaa koulutusta ja jota inhoaa.
Lähden seuraavaksi opiskelemaan alaa jossa viihdyn ja se on asiakaspalvelutyötä. Olen myös aika sosiaalinen mutta viihdynnpaljon omassa rauhassa ja perheen kanssa.Ilmeisesti et koe hyvin tiiviistä vuorovaikutusta lasten kanssa lähes vuorokauden ympäri raskaaksi? Vai miten saat otettua omaa aikaa?
Kukaan ei ole vastannut tähän? Ainoastaan alapeukutuksia on tullut. Ilmeisesti teillä on ollut helpommat lapset?
Minä ainakaan en lasten kanssa oloa raskaaksi. Sehän on superrentoa oikeisiin töihin verrattuna. Pienempi kantoliinassa, rauhallista puuhailua isomman kanssa, ei kiire mihinkään. Aivan ihanaa!
24
Lisätäänpä vielä, että vaikeat hetket (kuten kuopuksen uhmaikä) otin haasteina, joissa testasin kasvatusoppaiden neuvoja. Kun neuvot toimivat, tunsin onnistuneeni.
24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai kotiäiti ei voi olla järkevä ;)
Minulla ainakin oli monta "äitikaveria" ja yksikään heistä ei ollut samanlainen ja ihan keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Työssäkäyviä ystäviä näin kyllä iltaisin tai viikonloppuisin ja sukulaisiakin tuli nähtyä useammin. Jopa naapureihin... vauvasta vaariin... tuli tutustuttua paremmin.
No pakosta se kotiäidin maailma pyörii siinä lapsissa ja kodissa. Eikä ainakaan meillä ollut edes yhtä ainutta lähelläkään saman alan edustajaa. Ihan kamalasti ei myöskään kyllä löydy puhumista, jos toinen on käynyt peruskoulun ja toinen on tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kotiäiti ei voi olla järkevä ;)
Minulla ainakin oli monta "äitikaveria" ja yksikään heistä ei ollut samanlainen ja ihan keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Työssäkäyviä ystäviä näin kyllä iltaisin tai viikonloppuisin ja sukulaisiakin tuli nähtyä useammin. Jopa naapureihin... vauvasta vaariin... tuli tutustuttua paremmin.
No pakosta se kotiäidin maailma pyörii siinä lapsissa ja kodissa. Eikä ainakaan meillä ollut edes yhtä ainutta lähelläkään saman alan edustajaa. Ihan kamalasti ei myöskään kyllä löydy puhumista, jos toinen on käynyt peruskoulun ja toinen on tohtori.
Veikkaan, että sulla ei tohtorin papereita vielä ole, sen verran on suppea maailmankuva! Tunnen useita ison osan väikkäristään kotivuosina ja välissä tehneitä, ja ainakin keskustan leikkipuistoissa on koulutettua, maailmasta kiinnostunutta porukkaa, akateemisia enimmäkseen (sikäli kuin se on jokin meriitti, sama kai tuo). Ei aivoja oo pakko jättää synnärille!
Toki jos maailma pyörii niissä töissä niin, että vapaallakin on keskusteltava vain saman alan ihmisten kanssa, on työpaikka varmasti se oikea paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kotiäiti ei voi olla järkevä ;)
Minulla ainakin oli monta "äitikaveria" ja yksikään heistä ei ollut samanlainen ja ihan keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Työssäkäyviä ystäviä näin kyllä iltaisin tai viikonloppuisin ja sukulaisiakin tuli nähtyä useammin. Jopa naapureihin... vauvasta vaariin... tuli tutustuttua paremmin.
No pakosta se kotiäidin maailma pyörii siinä lapsissa ja kodissa. Eikä ainakaan meillä ollut edes yhtä ainutta lähelläkään saman alan edustajaa. Ihan kamalasti ei myöskään kyllä löydy puhumista, jos toinen on käynyt peruskoulun ja toinen on tohtori.
Veikkaan, että sulla ei tohtorin papereita vielä ole, sen verran on suppea maailmankuva! Tunnen useita ison osan väikkäristään kotivuosina ja välissä tehneitä, ja ainakin keskustan leikkipuistoissa on koulutettua, maailmasta kiinnostunutta porukkaa, akateemisia enimmäkseen (sikäli kuin se on jokin meriitti, sama kai tuo). Ei aivoja oo pakko jättää synnärille!
Toki jos maailma pyörii niissä töissä niin, että vapaallakin on keskusteltava vain saman alan ihmisten kanssa, on työpaikka varmasti se oikea paikka.
Asun alueella jolla asuu lääkäreitä, pankki-ihmisiä ja muita todella varakkaita uratykkejä ja toisaalta leikkipuistossa käy täysin kouluttamattomia naisia jotka ei ole koskaan päässeet edes töihin.
Kummankaan ryhmän kanssa itselläni ei ole yhtikäs mitään yhteistä. En jaksa jauhaa isovanhempien Portugalin villasta, en purjeveneistä, enkä toisaalta taas jaksaisi avautumisia viidennen erityislapsen tuomista haasteista.
Yritin käydä naapurissa kerrostaloalueen puistossa, mutta siellä on sitten näitä viherpiipertäjä/lastenvaatefanaatikkoja, joiden juttuja jaksan vielä vähemmän.
Onneksi nykyään ei tarvitse kuin lyhyesti tervehtiä teinien kavereita ja kavereiden vanhempia satunnaisesti koulun tiimoilta.
En kokenut vuorovaikutusta lapsikatraani kanssa koskaan raskaaksi, vaan nautin kovasti lähes kymmenestä kotiäitivuodesta. Minulla on hyvä koulutus, itse asiassa useampikin. Kotona olo oli taloudellisesti kannattamatonta, mutta lapset ovat upeita! Olivat lapsina ja nyt aikuisinakin oikeita ilonaiheita. Omien rakkaiden kanssa on ihan parasta olla. Viihdyin kotona, en halunnut käydä juuri missään ilman lapsia. Jotkut vaan on tällaisia! En halunnut lapsia yleisen paineen takia, halusin perheen ja onneksi sain sen.
Eihän kukaan viihdy lasten kanssa kotona. Kuka tahansa olisi mieluummin töissä. Mutta joskus on pakko olla kotona lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan viihdy lasten kanssa kotona. Kuka tahansa olisi mieluummin töissä. Mutta joskus on pakko olla kotona lasten kanssa.
Millaisen ihmisen mielipide tämä on?
Sama! Taloudellisesti on mahdollista olla kotona niin miksi vaihtaisin rennot ja mukavat päivät hirveän kiireeseen ja siihen ettei omia lapsiaan edes nää, kotitöistä tapellaan ja kaikilla on hermo kireällä. Ei kiitos.