Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan katunut lisääntymistäsi?
25.06.2018 |
Milloin helpotti ja hyväksyit sen mitä tuli tehtyä?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä katunut.
Poikani on elämäni.
Järkyttävää. Kuten joku muu jo sanoi, ahdistavaa ja takertuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä katunut.
Poikani on elämäni.
Järkyttävää. Kuten joku muu jo sanoi, ahdistavaa ja takertuvaa.
Miksi tulkitset tahallasi väärin. On ihme että saimme lapsen, siksi rakastan häntä niin paljon.
Ja harras toiveeni on että hän saa aikanaan kokea saman onnen.
En todellakaan takerru vaan kannustan ELÄMÄÄN TÄYSILLÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä katunut.
Poikani on elämäni.
Järkyttävää. Kuten joku muu jo sanoi, ahdistavaa ja takertuvaa.
Miksi tulkitset tahallasi väärin. On ihme että saimme lapsen, siksi rakastan häntä niin paljon.
Ja harras toiveeni on että hän saa aikanaan kokea saman onnen.
En todellakaan takerru vaan kannustan ELÄMÄÄN TÄYSILLÄ!
Ihanasti ajattelet, olet hyvä äiti.
Lasketaanko sitä, jos kadun päivittäin syntymistäni. Oli huono peliliike.
En.
Heidän puolesta antaisin vaikka henkeni, vaikka on päiviä joina pelkään heidän vievän henkeni. :)
Mutta en kadu enkä päivääkään vaihtaisi pois, joka päivä kasvattaa myös minua. Huonon päivän jälkeen huokaan että huomenna on parempi päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitakin asioita on tullut kaduttua, mutta lisääntymistä ei ikinä! Lapset ovat paras asia, mitä olen koskaan saanut - olivat vauvana ja vielä parikymppisinä nuorina aikuisina. Tulevat epäilemättä olemaan aina.
Vierailija kirjoitti:
Kaduin (tai häpesin) raskauttani silloin kun mies lähti. Abortti oli jo liian myöhäistä ja suunnittelin tosissani vauvan antamista adoptioon. Olen itse yh-äidin lapsi ja vihasin ajatusta siitä, että minun lapseni joutuisi käydä läpi saman elämän kuin minä lapseni kanssa :( kadutti koko suhde, raskaus, kaikki.
Olin vielä synnytyksessä sitä mieltä, että annan lapsen pois. Kunnes näin hänet, oman tyttäreni. Siinä hetkessä kaikki kipu, huoli ja epäily kaikkosivat ja ikään kuin "heräsin äitinä". Tyttäreni täyttää syksyllä 5v ja on aivan ihana tapaus. En ole koskaan ikinä raskastanut ketään tällä tavalla.
Huvittaa kuinka äidit hehkuttavat omaa lastaan ”aivan ihana”, ”en ole koskaan rakastanut ketään maailmassa näin paljon, suorastaan pakahdun ihastuksesta joka päivä lapsen nähdessäni” ym. soopaa.
Eivät näe, kuinka lapsi ehkä kiusaa muita päiväkodissa tai koulussa, tai kuinka se omaa ihan samoja itsekkäitä tai muita huonoja piirteitä kuin vaikka isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ovat onnellisempia kuin perheelliset. Tämä pitäisi kertoa kouluissa. Pitäisi myös kehottaa miettimään vanhuutta, jolloin saisi lapsettomana olla rauhassa eikä tarvitsisi hoitaa lapsia, kuten perheellisten. Perheellisyys on hirveä taakka, joka tulee ihmisille vain siksi, että he ajattelevat vain sitä ihanaa vauvavuotta eivätkä tiedä, mitä tuleman pitää.
Lapsettomat ovat onnellisempia 20-30v omien arvioidensa mukaan. Onnettomampia ovat lapsettomat 30-90v ja onnellisimpia ovat perheelliset 30-90v.
Ei päde ainakaan minuun.
T. Onnellinen lapseton 41 v
Jää tauolle? Ei oma elämäsi jää tauolle, vaan se päättyy siihen paikkaan kun saat lapsen. Kun saa lapsen, saa heittää hyvästit entiselle itselleen ja koko elämälleen loppuiäksi. Menetät kaiken.