Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oletko saanut terapeutilta apua?

Vierailija
25.06.2018 |

Olen vuosikausia ollut masentunut ja surullinen. Tämä johtuu suurelta osin suhteestani mieheni kanssa. Tunnen olevani vankilassa. Hän on mukava ja asiat jotka teemme yhdessä on aina kivaa. Kunhan asiat menevät hänen mukaansa. Olen kuitenkin henkiseati avan rikki koska hänen kanssaan on raskasta elää. Hän on todella hallitseva ja mudtasukkainen. Kaikki hyvin kunhan en tee asioita poikkiteloin. Hän ei ole väkivaltainen, kai. Joskus nuorempana hän pari kertaa löi mustasukkaisuuttan. Silloin en tajunnut jättää häntä. Nyt väkivalta on enemmän henkistä. Syyllistämistä ja halventamista. Hän osoittaa palvovansa minua mutta kunhan teen asiat hänen haluamallaan tavalla. Kaiken vastuunoton hän jättää minulle ja syyttää kun jokin ei toimi. Raha-asioista ei halua ottaa minkäänlaista vastuuta. Ei hyvässä einä pahassa. Olen eron partaalla mutta. suhteessamme on hyvääkin. Olen harkinnut itselleni terapiaa, jospa se syyllinen olenkin minä? Annan hänen toimia niin? Miksi alistun? Muuten olen vahva ja itsenäinen mutta puolisoni saa minusta jonkin henkisen otteen. Pystymmekö muuttumaan? Unohtamaan?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
25.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedät kyllä että ei toi tuosta muutu. Kerää paperille ranskalaisin viivoin kaikki nuo negatiiviset asiat ja kysy itseltäsi haluatko elää tuollaisen kanssa? Ei se miehesi siitä muutu vaikka kuinka juoksisit terapiassa. Ylipääsemisessä ja rohkeuden saamisessa terapeutti voi sinua auttaa.

Vierailija
2/5 |
25.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen saanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
25.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terapiaa voisi sinulle suositella nimenomaan sen takia, että lopullisesti ymmärtäisit ettei vika ole sinussa eikä sinun pidä sietää tuollaista suhdetta. Sinun on parempi ilman häntä.

Vierailija
4/5 |
25.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos, taidan tietää itsekin että ero on paras ratkaisu mutta rohkeus puuttuu. Ja mitä jos?? Jos teenkin väärän ratkaisun? Ympärilläni eronneet läheiset ovat edelleen katkeria ja kantavat kaunaa. En halua lapsilleni sellaista. Mietinkin uhratako itseni vai koko perhe? Ap

Vierailija
5/5 |
25.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, taidan tietää itsekin että ero on paras ratkaisu mutta rohkeus puuttuu. Ja mitä jos?? Jos teenkin väärän ratkaisun? Ympärilläni eronneet läheiset ovat edelleen katkeria ja kantavat kaunaa. En halua lapsilleni sellaista. Mietinkin uhratako itseni vai koko perhe? Ap

Miksi haluat pojistasi tulevan samanlaisia kuin isänsä ja tyttöistäsi alistujia kuten sinä? Mallit opitaan perheissä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan yksi