Miksi kiusaajien annetaan kiusata?

Minua yläasteella kiusasi rinnakkaisluokalla oleva poika. Kaikki alkoi siitä,että yksi kavereista otti sen kaveri piiriin. Poika varasti minulta 20euroa silloin ja sanoi; heh rahaahan se on et olisi jättänyt lompakkoa luokkaan.

Viimeisemmällä vuodella pojalla oli kaikki kaverini ja eristänyt minut täysin muista ja sai muut vainoamaan minua, kun tämä kierosti käänsi minut pahaan asemaan. Hän potki minua jalkaan. Vei paikkoihin, mitä en tuntenut ja kulutti aikaa pelottelemalla minua. Kertoi opettajille minun uhkailleen.

Opoa teki mieli lyödä, koska kertoi kiusaajalle, minne hain tettiin. Niinpä koko tet ajan vietin kiusaajan kanssa ja kuuntelin, kuinka hän ylpeili saavutuksillaan.

Lopulta jouduin puhutteluun, kun yhtenä päivänä päätin hieman kurittaa kiusaajaa. Sain pahoinpitely merkinnän. Vanhempani joutuivat ongelmiin. Minut vietiin psykologille. Kaikin keinoin yritettiin leipoa minusta kiusaajaa.

En mennyt kiusaajan ansoihin, kun valmistuin sanoin opolle et haistakoot paskat en kerro mitä teen valmistumisen jälkeen ja opettajani autosta renkaat puhkoin ja tein rehtorista rikosilmoituksen virkavallan väärästä käytöstä ja monesta muusta opettajasta.

lyhyesti: opettajani,tukiopettajani, koulun terveyden hoitaja, psykologi ja kaikki kiusaajan puolella olleet oppilaat olivat minua vastaan. Kukaan ei kuunnellut minua ja joka päivä voin pahoin. Kiusaaja vielä palkittiin lopuksi erinäisillä stipendeillä. Minä en saanut mitään. Monta kertaa teki mieli kostaa, en tehnyt mitään jatkoin elämää.

Poistuttuani koulusta rehtori erotettiin tämän takia. Tämä tapahtui aikaa sitten peltolan koulussa.

Kiusaaja on nykyään töissä hyvässä ammatissa ja jatkaa vittuilujaan. Luokkalaiset töissä suomessa ja ulkomailla tienaa hyvin.  Minä jäin työttömäksi, koska en halunnut jatkaa elämää enään. Katkeroidun kolme vuotta jatkuneesta kiusaamisesta. Elin huonommin kuin vanki.

hiljainen_säveltäjä kirjoitti:

lyhyesti: opettajani,tukiopettajani, koulun terveyden hoitaja, psykologi ja kaikki kiusaajan puolella olleet oppilaat olivat minua vastaan. Kukaan ei kuunnellut minua ja joka päivä voin pahoin. Kiusaaja vielä palkittiin lopuksi erinäisillä stipendeillä. Minä en saanut mitään. Monta kertaa teki mieli kostaa, en tehnyt mitään jatkoin elämää.

Minulla on myös kokemusta siitä, kuinka kuraattorit, opettajat ja opot ymmärtävät kiusaajaa mutteivät yritä ymmärtää minua. Kiusaaja oli parka jota ei saa eristää muista koska hänellä on vaikeaa, viis minun vaikeuksistani. Ja opo oli myös kunnon lörppö joka kertoi koko luokalle asioita joita minusta oletti, totta ne eivät olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä viesteissä näkee ihmisten tyhmyyden. Ajatellaan että on paha kiusaaja ja reppana hyvä kiusattu. Todellisuudessa yleensä tilanteet on molemminpuoleisia jollain tavalla. Useimmiten näin. Ehkä 10% on todella yksisuuntaista kiusaamista.

No jos kiusaaja on 190cm "urheilija" ja kiusattu 150cm luikku, niin siinä on sen lyhyemmän aika hankalaa "kiusata takaisin".

Opettajana olen nähnyt esimerkiksi, että lapset naureskelevat esimerkiksi touretten syndroomasta kärsivän lapsen pakko-oireille. Kun sitten tämä lapsi antaa takaisin, on nämä naureskelijat itkemässä ja vanhemmat huutamassa, että ”meidän lasta kiusataan”.

Tai että näsäviisas hyvän perheen tyttö brassailee harrastuksillaan ja kommentoi ikävästi muiden asioita. Kun muut hylkäävät hänet, alkaa tytön äiti kääntämään asiaa päälaelleen, että hänen kilttiä tyttöä kiusataan, vaikka todellisuudessa tytön oma käytös on aiheuttanut seurauksia, tätä äiti ei pysty käsittämään vaan kieltää kaiken. Koviten huutava vanhempi voittaa. Todellisuudessa harvemmin on selkeää uhria ja kiusaajaa.

itse muistan tarhassa että meillä oli kuulovammaisia lapsia ryhmässä. ihailin heitäkin, he olivat jotenkin niin viileitä kuulolaitteineen. kunnioitin myös, koska ymmärsin ettei heillä ole helppoa kun ei kuule toisia ja täytyy viittoa toisilleen ja lastenhoitajalle. mutta hienoa että ryhmässä oli erilaisia lapsia. nykyään olen iloinen että on eri kulttuureista tulevia lapsia lastenryhmissä. on hyviä oppia pienestä pitäen että kaikki ovat uniikilla tavallaan samanalaisia ja samanarvoisia.

Hienoa olisi, jos opettaja keskustelisi tunneilla tästä aiheesta lasten kanssa, niin sitä ei kiusaamalla tarvitisisi heidän käsitellä

Opettaja ei voi kertoa oppilaiden diagnooseja koko ryhmälle. Kiusaamisesta puhutaan paljon ja tilanteita selvitellään viikottain. Siitä huolimatta tuota tapahtuu. Ja kuten sanoin, niin vanhemmat herkästi lähtee sotajalalle väittämään, että heidän lapsi on uhri, eivätkä usko, jos kerrotaan heidän lapsensa käytöksestä.

Itselläni ei ole omia lapsia, joten vaikea ottaa kantaa asiaan omakohtaisesti. Olisi hienoa, jos yhteiskunnassa tuettaisi enemmän kaikkia, jolloin myös vajavaisuuksien ja ongelmien käsittelyä kuten oman lapsen kiusaamista ei nähtäisiä häpeällisen tai epäonnistumisena vaan elämään kuuluvana asiana. kaikilla on vaikeutensa. kaikilla on myös paljon hyvää ja voimavaroja

Olisihan se hienoa. Tästä kyllä yleisellä tasolla puhutaan, mutta vaitiolovelvollisuuden takia emme voi kertoa diagnooseja tai perheasioita.

Mutta toisin kuin tässä ketjussa pääosin väitetään, niin kaikissa lapsissa asuu hyvyyttä ja pahuutta.

Mulle tekee vaikeaa hyväksyä viimeistä lausettasi. olen nähnyt aina lapsen pyhänä ja täydellisenä. Mutta tottahan se on, että lapsikin on ihminen ,eikä kukaan ihminen ole täydellinen. Kaikissa on myös huono puoli ja jopa pahuutta. tai en tiedä onko kaikissa pahuutta. ehkei ole. 

Itsellä on runsaasti kokemusta alakouluikäisistä lapsista. Yleensä lapsi onkin vanhemmilleen ”pyhä ja täydellinen”. Todellisuudessa lapsen empatiakyky on vielä kehittymässä, erilaisuus naurattaa/pelottaa/ihmetyttää, elämänkokemusta ei vielä ole, kyky säädellä omia tunteita on vielä rajallinen jne... useimmilla tarve olla suosittu, vaikka sitten toisten kustannuksilla. Ja tämä näkyy siellä ryhmässä. Esim osataan olla empaattisia sille kiltille tytölle, mutta omituisesti nykivälle ja huudahduksia päästelevälle pojalle sitä empatiaa ei riitäkään, vaan voi tirskua toisten kivojen tyttöjen kanssa ja nauraa toisen erikoisuudelle.

On siinä sitäkin, että oman lapsen näkee pyhänä ja täydellisenä lähtökohtaisesti, mutta tarkoitin sitä että näen naiivisti toki lapsen ylipäätään pyhänä ja täydellisenä. tiedän, että se on epärealistisesti ajateltu. 

Koska kiusaaja on alffa muiden silmissä. Apina kokeissa kiusaaja apina kiusasi pientä ja heikompaa apinaa. Muut apinat eivät yrittäneet estää tätä vaan liittyivät tämän vahvemman apinan kanssa kiusaamaan heikompaa apinaa.

Nämä vahvat apinat on niitä ketä te naiset ihailette. Niitä kovia poikia mitkä saa tussun märkimään.

Juuri edellä mainitun rakenteellisen kiusaamisen takia on hyvin tärkeää että tästä puhutaan. lapsi joka saa vapaasti kiusata toisia voi kasvaa psykopaatiksi. myös hänen uhristaan voi tulla sellainen. Osanottoni kiusaamisen uhreille. Olette jaksaneet upeasti ja selviytyneet hienosti elämässänne

Vierailija kirjoitti:

Koska kiusaaja on alffa muiden silmissä. Apina kokeissa kiusaaja apina kiusasi pientä ja heikompaa apinaa. Muut apinat eivät yrittäneet estää tätä vaan liittyivät tämän vahvemman apinan kanssa kiusaamaan heikompaa apinaa.

Nämä vahvat apinat on niitä ketä te naiset ihailette. Niitä kovia poikia mitkä saa tussun märkimään.

Kiusaamisessa ei ole mitään kovaa eikä seksikästä. Hyvä huumorintaju on vetoavaa, terve nöyryys, se on itselle miehekkyyttää, hyvä asenne elämään. Pullistelu ja toisen vahingoittaminen on hirveää sekä miehillä että naisilla. Kiltit miehet on niitä parhaimpia, muistakaa arvostaa myös itseänne. Ansaitsette kultaa927

Ja mies osoittamassa puolisolleen rakkautensa julkisestikin on kauneinta mitä nainen tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Koska kiusaaja on alffa muiden silmissä. Apina kokeissa kiusaaja apina kiusasi pientä ja heikompaa apinaa. Muut apinat eivät yrittäneet estää tätä vaan liittyivät tämän vahvemman apinan kanssa kiusaamaan heikompaa apinaa.

Nämä vahvat apinat on niitä ketä te naiset ihailette. Niitä kovia poikia mitkä saa tussun märkimään.

Ihmiset eivät ole täysiä apinoita. Minä olen naispuolinen ja minua kiusasivat pojat, jotka eivät olleet mitään alfoja, yksi oikeastaan täysi vastakohta, mutta joilla oli kuitenkin kavereita. 

Voitko ymmärtää että tyttöjäkin kiusataan ja olla aina kääntämättä asioita jonnekin alfat, naiset ja tussut -uhriosastoon?

Vierailija kirjoitti:

Koska koulukiusaajat ovat hyvin usein ns. hyvistä perheistä ja heillä on (erittäin) hyvä koulumenestys.

Opettajat eivät uskalla puuttua asiaan, koska kiusaajan äiti on kansanedustaja ja/tai kaupunginvaltuutettu, isä kansainvälisen suuryrityksen johtaja, karroikoidusti sanoen.

Itse olen eri mieltä. Minun koulussani olleet kiusaajat ja myös lähikoulujen ongelmalapset olivat ns. ikävien vanhempien lapsia (elämämkoulu). Vanhemmat itse olivat todella ilkeiltä ja ylimielisiä, inhosivat jos opettaja joutui laittamaan kotiin viestiä heidän lapsensa käytöksestä. Lähinnä vihasivat opettajaa, koska eihän heidän Taavi-Eevertti ole mikään kiusaaja, opettaja on vain ottanut Taavi-Eevertin silmätikukseen. 

Kiusaajien vanhemmat eivät olleet koskaan halukkaita tulemaan koululle selvittämään kiusaamistilanteita, tekivät usein ohareita näihin tapaamisiin eivätkä ilmoittaneet siitä mitenkään. Jos sitten ilmestyivät paikalle, niin keskustelu eteni suurinpiirtein näin:

"Kiva että Liisan äiti pääsi paikalle, meillä on ollut tyttöjen kanssa vähän ongelm-"

"Meidän Liisa ei kiusaa."

"Tässä viimeisimmässä tilanteessa on ollut aika monta silminnäkijää, kun Liisa rikkoi Maijan repun ja penaalissa olevat kynät."

"Meidän Liisa ei kiusaa. Liisa on maailman kiltein lapsi."

Toisaalta niistä vanhemmista näki, miksi se luokkakaveri käyttäytyi niinkuin käyttäytyi. Jotkut kiusaajat olivat pilalle hemmoteltuja, saivat aina tahtonsa läpi kotona. Toisille ei koskaan annettu huomiota, hakivat sitä koulusta riehumalla ja kiusaamalla muita. Sitten lähes kaikissa tapauksissa lapsi matki vanhemman käytöstä, pojat saattoivat olla suoria kopioita kännisestä, "n***eriä" vihaavasta isästään, tai tytöt haukkuivat avoimesti muita tyttöjä rumiksi, koska äiti teki sitä samaa muille naisille.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska koulukiusaajat ovat hyvin usein ns. hyvistä perheistä ja heillä on (erittäin) hyvä koulumenestys.

Opettajat eivät uskalla puuttua asiaan, koska kiusaajan äiti on kansanedustaja ja/tai kaupunginvaltuutettu, isä kansainvälisen suuryrityksen johtaja, karroikoidusti sanoen.

Itse olen eri mieltä. Minun koulussani olleet kiusaajat ja myös lähikoulujen ongelmalapset olivat ns. ikävien vanhempien lapsia (elämämkoulu). Vanhemmat itse olivat todella ilkeiltä ja ylimielisiä, inhosivat jos opettaja joutui laittamaan kotiin viestiä heidän lapsensa käytöksestä. Lähinnä vihasivat opettajaa, koska eihän heidän Taavi-Eevertti ole mikään kiusaaja, opettaja on vain ottanut Taavi-Eevertin silmätikukseen. 

Kiusaajien vanhemmat eivät olleet koskaan halukkaita tulemaan koululle selvittämään kiusaamistilanteita, tekivät usein ohareita näihin tapaamisiin eivätkä ilmoittaneet siitä mitenkään. Jos sitten ilmestyivät paikalle, niin keskustelu eteni suurinpiirtein näin:

"Kiva että Liisan äiti pääsi paikalle, meillä on ollut tyttöjen kanssa vähän ongelm-"

"Meidän Liisa ei kiusaa."

"Tässä viimeisimmässä tilanteessa on ollut aika monta silminnäkijää, kun Liisa rikkoi Maijan repun ja penaalissa olevat kynät."

"Meidän Liisa ei kiusaa. Liisa on maailman kiltein lapsi."

Toisaalta niistä vanhemmista näki, miksi se luokkakaveri käyttäytyi niinkuin käyttäytyi. Jotkut kiusaajat olivat pilalle hemmoteltuja, saivat aina tahtonsa läpi kotona. Toisille ei koskaan annettu huomiota, hakivat sitä koulusta riehumalla ja kiusaamalla muita. Sitten lähes kaikissa tapauksissa lapsi matki vanhemman käytöstä, pojat saattoivat olla suoria kopioita kännisestä, "n***eriä" vihaavasta isästään, tai tytöt haukkuivat avoimesti muita tyttöjä rumiksi, koska äiti teki sitä samaa muille naisille.   

Niin ja tähän vielä lisä, että kiusaajat ei oikeasti olleet hyviä koulussa. Moni meinasi jäädä luokalle, mutta meidän koulussa ei edes haluttu antaa nelosia oppilaille. Kaikki pääsivät läpi ja numeroita liioiteltiin. Nythän on onneksi ollut paljon keskustelua siitä, kuinka eriarvoisia koulujen arvostelukriteerit ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska koulukiusaajat ovat hyvin usein ns. hyvistä perheistä ja heillä on (erittäin) hyvä koulumenestys.

Opettajat eivät uskalla puuttua asiaan, koska kiusaajan äiti on kansanedustaja ja/tai kaupunginvaltuutettu, isä kansainvälisen suuryrityksen johtaja, karroikoidusti sanoen.

Sitten lähes kaikissa tapauksissa lapsi matki vanhemman käytöstä, pojat saattoivat olla suoria kopioita kännisestä, "n***eriä" vihaavasta isästään, tai tytöt haukkuivat avoimesti muita tyttöjä rumiksi, koska äiti teki sitä samaa muille naisille.   

Muistan lapsensa kauhistelleeni, kun vähän nuorempi, ei vielä koulussa ollut poika sanoi ihaillen, että aikoo isona ruveta juomaan viinaa niin kuin isänsä. Tosin kaikkien kiusaajien roolimallit eivät ole noin huonoja, mutta eivät ehkä aktiivisesti opettaneet hyviäkään tapoja.

Olen yrittänyt aina puuttua avoimeen kiusaamiseen kun sitä näen. Paremmalla ja huonommalla onnella. Yritys tehdä omalta osalta selväksi ettei se ole hyväksyttävää on tärkeää. 

Lähinnä lasten kohdalla omat keinot vieressä toista lasta kiusaavaan lapsijoukkoon on rajoittuneet äänen korottamiseen ja tiukasti kieltämiseen. Loppuu ainakin sillä hetkellä. Tietysti jää vaivaamaan miten tilanteet jatkuvat. Kerran huusin lapsilaumalle takapenkillä joka kiusasi yksinäistä poikaa bussissa Nyt loppui toi apinointi hiljaa joka iikka!!! Hiljaiseksi menivät. Nenäkkäin rupesi väittelemään ja sanoin kyllä takasin niin että jupinat loppui siihen. 

Aikuisten kohdalla yritän tukea kiusattua ja voimistaa häntä ja kertoa että olen hänen puolellaan.

Puutu kiusaamiseen Älä vaikene!

Koska punavihreän maailmankuvan mukaan kiusaajat ja rikolliset ovat uhreja joita pitää paapoa ja vastaavasti kiusattu on varmasti tehnyt jotain ansaitakseen kiusaamisen. Tämä tietenkin kääntyy toisin päin jos uhri kuuluu johonkin vähemmistöön, vaikka sitten olisikin itse tehnyt ensin jotain mikä on saanut muut puolustamaan itseään tai omaisuuttaan.

Kiusaajia tulee kyllä kaikista yhteiskuntaluokista ja kaikenlaisista perheoloista. Samoin kiusattuja. Kiusaamisen voi laukaista jokin hyvin pieni mitätön tekijä, kuten omalla luokallani yhtä tyttöä kiusattiin pienen fyysisen vamman vuoksi. Ihan kiva tyttö, mutta pienikin erilaisuus kun on joillekin liikaa. Kiusaajille yhteistä on kuitenkin se, että he hakevat huomiota kiusaamalla.

Jonkinlainen perusturvan puute tuntuukin olevan kiusaamisen taustalla, tuli kiusaaja sitten alkoholistiperheestä, vähävaraisesta perheestä, keskiluokkaisesta perheestä tai kylän rikkaimmasta perheestä. Kotona ei saa hyvän käyttäytymisen mallia ja todellinen rakkaus ja välittäminen puuttuu. Kiusaaja etsii tyyppejä, joita alistaa. Jos ei löydä alistettavia ihmisistä, sitten kiusataan vaikka eläimiä. Miten vaikka joku siili on ansainnut tulevansa kiusatuksi, selittäkääpä se te, joiden mielestä kiusattu on aina ansainnut kiusaamisensa?

Ennen oli lasten ja nuorten suhteen paljon sosiaalidarwinistista ajattelua, eli heikot sortuu elon tiellä, vahvat jää jäljelle ja se on ihan oikein. Nykyään asiaan on sotkettu psykologit, jotka ovat tehneet siitä niin monimutkaisen että sille on vaikea tehdä mitään. Kun niin moni asia on kiusaamista, niin kaikki ovat kiusaajia ja kiusaamisesta ei voi rangaista. Muutenkin ilmapiiri on sellainen että mistään ei voi rangaista.

Nykyään tutkimuksessa yleensä erotetaan reaktiivinen ja proaktiivinen kiusaaminen toisistaan. Reaktiivinen heijastaa sitä aika syvälle juurtunutta ajatusta, jossa kiusaaja vain oireilee omaa pahaa oloaan, tai raivostuu, kun häntä itseään on ensin tarpeeksi härnätty. Tällaistakin on, mutta lisäksi esiintyy proaktiivista kiusaamista, jossa sen kiusaamisen tarkoitus on oman statuksen kasvattaminen ja johonkin tavoitteeseen pääseminen. Nämä lapset ovat yleensä ihan tyytyväisiä elämäänsä, itsetunnoltaan vahvoja ja suosittuja.

Proaktiivista kiusaamista selittää se, että aggressiivisuus ON usein tehokkain tapa haluamansa saamiseen. Jos ajattelet olevasi taapero hiekkalaatikolla, ja haluat kaverilta punaisen lapion, niin hiton paljon nopeamminhan asia sujuu, kun otat sen lapion toisen kädestä, kuin jos alat neuvotella asiasta. Tästä aggressiivisuudestahan vanhemmat nimenomaan opettavat lapsiaan pois, koska yhteiskunnan näkökulmasta se on huono toimintatapa.

Lisäksi esim. Keltinkangas-Järvisen tutkimuksessa on tullut esiin se, että yläasteikäiset nuoret eivät oikeastaan hirveästi arvosta niitä hyvän kaverin ominaisuuksia (tasapuolisuus, mukautuvaisuus, rehellisyys tms), joita vanhemmat pitävät tärkeinä. Valta, status, karisma ovat tärkeämpiä, ja vaikka joku olisi tyyppinä aika ikävä useimpienkin mielestä, voi hän olla todella suosittu. Suosio tai epäsuosio ei siis ole sidoksissa siihen, onko luonteeltaan kiva.