Yksin Latinalaiseen Amerikkaan

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä mua siellä kiinnostaa myös Kazakhstan ja Uzbekistan, mutta reissut on tosi kalliita.

Kazakstaniin menopaluulento Suomesta maksaa alle 300 €, Uzbekistaniin vähän enemmän. Hotellihuone omalla kylpyhuoneella on noin 10-15 €/yö, ruoat, linja-autoliput yms. paljon halvempia kuin Suomessa.

Machu Picchuun tai siis Aguas Calientesiin pääsee tosiaan junalla. Jos haluaa välttää massoja, kannattaa mennä Aguas Calientesiin yöksi ennen ja jälkeen ja ottaa sitten vähemmän ruuhkaisa juna takaisin, jos suinkaan on pari päivää aikaa. Tiukalla aikataululla ei kannata harkita, koska AC:ssa itsessään ei ole mitään nähtävää. Suurin osa jengistä tulee siinä klo 10-16 välillä, jolloin junat Cuscosta ja takaisin kulkevat. Toinen peak time on auringonnousu, jota katsomaan menin itsekin (ekoilla busseilla ylös), mutta sen jälkeen saikin kierrellä pari tuntia aika rauhassa, kun jengi levittäytyi ympäri aluetta. Aguas Calientes ei ole mikään hieno paikka muuten, mutta kun viettää auringonnoususta auringonlaskuun Machu Picchussa, väsyttää illalla jo sen verran, että ainakin allekirjoittanut painuu mielummin pehkuihin kuin istuu ruuhkajunassa turistiryhmien keskellä.

Suosittelen Bucaramangaa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bucaramanga

Ihana lämpöinen kaupunki viidakon ympäröimänä. Ihmiset on todella mukavia ja se on Kolumbian turvallisinta seutua. Ruoka on myös edullista ja hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään Meksikoon tehdään 22 miljoonaa matkaa vuodessa, että on ehkä hieman liioiteltua sanoa, että ryöstön uhriksi joutuminen jopa todennäköistä.

Hotellit Etelä-Amerikassa ovat todella hyvätasoisia ja edullisia. 

Mielestäni vähättelet Meksikon vaarallisuutta. Kai tajuat, että aika moni Meksikon-matkaaja ryöstetään? Turistikohteiden ulkopuolella on vielä vaarallisempaa, ja sinnehän ap ilmeisesti oli menossa.

Aseellisia yhteenottoja on tosin ollut myös hotellialueilla.

Vierailija kirjoitti:

Nicaragua on kuulemma rauhallinen koska siellã laitettiin kuolemantuomio voimaan.

Mitenkäs nyt noin? Av-papat ovat aina väittäneet, ettei kuolemantuomio vähennä rikollisuutta.

Etelä-Amerikan espanja on todella helppoa ja selkeää verrattuna espanjan espanjaan.

Vierailija kirjoitti:

Etelä-Amerikan espanja on todella helppoa ja selkeää verrattuna espanjan espanjaan.

Riippuu maasta. Esimerkiksi Ecuadorissa ja Kolumbiassa puhutaan varsin selkeää espanjaa mutta esim. Argentiinan espanja voi olla melkoista koodikieltä italialaisvaikutteineen ja omituisine slangisanoineen. Kaikissa Etelä-Amerikan maissa kuitenkin äännetään s kuten meilläkin eikä sössöttämällä kuten Espanjan espanjassa. Mitä portugalin kieleen tulee, niin mielestäni Brasiliassa puhuttava portugali on monin verroin selkeämpää ja helpommin ymmärrettävää, kun vertaa Portugalin portugaliin.

Multa moneen otteeseen yritettiin huijata rahaa (ei kuitenkaan onnistunut), mutta muuten meni todella hyvin. Vältä isojen kaupunkien pienkujia ja "oppaita".

Pelko pois!

Kolumbiassa ja yleensä Etelä-Amerikassa kannattaa tutustua turvallisuusasioihin jonkun ajantasaisen opaskirjan/netin kautta. Isoissa kaupungeissa on aina omat ongelmansa, mutta vaarallisimmat alueet on yleensä hyvin tiedossa eli ainakin voi pienentää riskejä. Samoin jos matkustat bussilla, kannattaa varsinkin rajanylitykset ja jotkin muutkin bussimatkat tehdä päiväsaikaan, jolloin on turvallisempaa, vaikka yöbussi houkuttaisikin. Eli paikallinen tietämys on hyväksi tässä, eli älä vain buukkaa jotain bussia vaan suunnittele etukäteen ja ota selvää, missä voi mennä yölläkin bussilla ja missä ei. Bussiasemilla on monissa paikoissa öisin jotain härdelliä, joten kannattaa ottaa sellaisia busseja, jotka on perillä valoisaan aikaan.

Suurimmassa osassa paikoista voi ihan hyvin mennä yöbussilla ja nehän ovat tosiaan parhaimmillaan ihan luksusreissuja viinitarjoiluineen. Pahimmillaan tulee tuulta ja viimaa seinistä läpi ja varpaat ovat jäässä koko matkan ja sitä miettii tosissaan, jäätyykö ennen kuin pääsee perille (köh Bolivia :D)

Kiitos jälleen! Pitää tutkia noita ehdotuksia tarkemmin, mm. tuota Kolumbian kohdetta. Jäin kattelemaan noita yhden vastaajan mainitsemia Wild Watch Perun reissuja ja löysin Trip Advisorista kaikkia muitakin upeita retkiä. Kiva kun ihmiset jakaa omakohtaisia kokemuksia :)

Mitä tulee mun matikkapäähän, niin en sillä tosiaankaan lähtis kehuskelemaan. Tarkotin tuolla yhellä kommentilla että Euroopassa on turvallisempaa reissata, ainoa suurempi uhka vois olla terrori-isku (ei sekään mikään kovin korkean tason riski), mutta niitä iskuja ei Latinalaisessa Amerikassa juurikaan tapahdu. Tietenkin Meksikossa ja siitä alaspäin on sit ne omat väkivallan riskinsä. Harvemmin siellä kuitenkaan turisteja suoranaisesti murhataan, perusryöstöt on toki todennäköisempiä.

Olen ollut vaan Mexico Cityssä kahdesti, ja se on mielestäni (ja luetun perusteella) turvallisempi kuin joku Veracruz, Tijuana + muu Pohjois-Meksiko tai eteläpään osavaltiot Oaxaca ja Chiapas. Tiedän kyllä että nykyisin myös turistialueilla mm. Acapulcossa ja Jukatanin niemimaan lomakohteissa on muutama turisti valtettavasti joutunut satunnaisen ammuskelun kohteeks. Suurempi riski kuitenkin on, jos sekaantuu jengihommiin tai pyörii väärissä piireissä.

Ihan mihinkään syrjäkyliin tai turistialueiden ulkopuolelle en ajatellut reissullani matkustaa, vaan pysytellä tuolla "beaten pathilla" ihan jo senkin takia, että sen varrella on yleensä palveluita paremmin tarjolla. Eikä mulla ole ajokorttia, niin en voi vuokrata autoakaan. Onneks tässä nyt on vielä jokunen kuukaus aikaa, niin ehtii tutustua kunnolla eri kohdevaihtoehtoihin :)

-ap

Ja mitä, miten oon löytänyt vaan jotain yli tonnin maksavia viikon reissuja Uzbekistaniin :O Täytyy tutkia tarkemmin tuotakin.. Olen kyllä kattonut vaan jostain eBookersista.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kolumbiassa ja yleensä Etelä-Amerikassa kannattaa tutustua turvallisuusasioihin jonkun ajantasaisen opaskirjan/netin kautta. Isoissa kaupungeissa on aina omat ongelmansa, mutta vaarallisimmat alueet on yleensä hyvin tiedossa eli ainakin voi pienentää riskejä. Samoin jos matkustat bussilla, kannattaa varsinkin rajanylitykset ja jotkin muutkin bussimatkat tehdä päiväsaikaan, jolloin on turvallisempaa, vaikka yöbussi houkuttaisikin. Eli paikallinen tietämys on hyväksi tässä, eli älä vain buukkaa jotain bussia vaan suunnittele etukäteen ja ota selvää, missä voi mennä yölläkin bussilla ja missä ei. Bussiasemilla on monissa paikoissa öisin jotain härdelliä, joten kannattaa ottaa sellaisia busseja, jotka on perillä valoisaan aikaan.

Suurimmassa osassa paikoista voi ihan hyvin mennä yöbussilla ja nehän ovat tosiaan parhaimmillaan ihan luksusreissuja viinitarjoiluineen. Pahimmillaan tulee tuulta ja viimaa seinistä läpi ja varpaat ovat jäässä koko matkan ja sitä miettii tosissaan, jäätyykö ennen kuin pääsee perille (köh Bolivia :D)

Hyvä perussääntö on päästä pari tuntia maan rajasta eteenpäin valoisan aikaan. Noudata ainakin tätä, jos muuten laiskottaa.

Suosittelen, mutta jätä suosiolla väliin El Salvador, Nicaragua, Venezuela ja se Meksiko jossa olitkin jo käynyt. Eivät ole turvallisia yksin matkustavalle varsinkaan turistin näköiselle ja kielitaidottomalle naiselle.

Jos intiaanien elämään haluat tutustua niin googleta Panama ja San Blas. Antoisaa reissua!

Näin alkuun suosittelisin Argentiinaa ja Chileä. Molemmissa maissa on huikeasti nähtävää ja todella vaihtelevia maisemia pohjoisen kuivista ylätasangoista ja Iguassun lähes trooppisista olosuhteista (Argentiina) etelän jäätiköihin ja vuoristoihin sekä upeaan järviseutuun maiden rajalla Patagoniassa.

Isoja ongelmia ei ole ollut. Argentiinalaiset miehet tosin ovat erittäin "machoja", ja huomion kohteeksi joutuu taatusti. Muuten molemmissa maissa on ystävällisiä ihmisiä, joiden kanssa pääsee tutustumaankin (enkä nyt puhu pelkästään miehistä).

Espanjan taito, edes auttava sellainen, on tarpeen jopa suurimmissa kaupungeissa ja etenkin metropolien ulkopuolella. Pitkät etäisyydet taittuvat lentäen tai busseilla, joita ei ole turhaan kehuttu (vuodeistuimet, ateriat, viinit ym).

Uruguay on ihan OK, mutta pienessä maassa ei ole niin paljon nähtävää kuin isommissa naapureissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään Meksikoon tehdään 22 miljoonaa matkaa vuodessa, että on ehkä hieman liioiteltua sanoa, että ryöstön uhriksi joutuminen jopa todennäköistä.

Hotellit Etelä-Amerikassa ovat todella hyvätasoisia ja edullisia. 

Mielestäni vähättelet Meksikon vaarallisuutta. Kai tajuat, että aika moni Meksikon-matkaaja ryöstetään? Turistikohteiden ulkopuolella on vielä vaarallisempaa, ja sinnehän ap ilmeisesti oli menossa.

Aseellisia yhteenottoja on tosin ollut myös hotellialueilla.

Kovin tuoreita tilastoja en tähän hätään löytänyt mutta, jos nyt käytetään näitä, mitä käytettävissä on. Jos ihan puhtaasti ryöstöistä puhutaan niin niitä tapahtuu tuon Wikipediasta löytyvän tilaston mukaan 490 per 100 000 asukasta (vuonna 2005), joka tarkoittaa 0,5% mahdollisuutta joutua ryöstetyksi. Turistilla tämä mahdollisuus lienee pienempi? Vuotta aiemmin (2004) mahdollisuus oli 0,15%, joka on itse asiassa täsmälleen sama todennäköisyys kuin joutua ryöstetyksi USA:ssa vuonna 2005. 

Mahdollisuus, että pahoja asioita tapahtuu on olemassa mutta ei niitä vaaroja kannata liioitella ja sen takia olla matkustamatta. Meksiko on yksi maailman eniten vierailluista maista. 

Jos haluat viidakkoon, kannattaa miettiä vuodenaikaa ja ajoittaa reissu sen mukaan. Et halua viidakkoon sadekaudella, vaikka sademetsässä tietysti sataa vuoden ympäri jonkun verran. Itselle toimi hyvin kuivan kauden loppupuoli, jolloin joki virtasi pienempänä, mikä ajoi eläimet esiin puiden suojista veden lähelle ja bongaus oli helppoa.

Itse aloittaisin selvittämällä juuri sitä, että minkälainen ilmasto missäkin maassa on ja mikä on paras aika matkustaa.

Varaudu myös ottamalla mukaan joka säälle vaatteita tai suunnittele reissu myös korkeuserojen mukaan. 4000 metrissä on öisin aivan järkyttävän kylmä kun taas seuraavana päivänä saatat olla tropiikissa viidakossa. Eli itse tekisin vaikka ensin kaikki korkean paikan hommat, jonka jälkeen lahjoittaisin köyhille tai lähettäisin kotiin kaikki paksummat vaatteet ja siirtyisin kesävarusteisiin, tai tosin päin, ettei tarvitse kantaa ihan kaikkea mukana koko reissua.

Muutenkin nuo korkeuserot ovat sellaisia, että kannattaa suunnitella. Älä lennä suoraan La Paziin, vaan aloita jostain muualta. Joku 2500m on hyvä aloituspaikka, koska siinä voi vuoristotauti oireilla jo lievästi, mutta viikossa parissa helpottaa ja voi hiljalleen kiivetä eteenpäin korkeammalle kun päänsärkyä ja heikkoutta ei enää ole pariin päivään.

Törmäsin moneen hälläväliä-asenteella olevaan tyyppiin, jotka saivat sitten vuoristotaudin Salar de Uyunin reissulla, koska menivät sinne käytännössä suoraan, vaikka tiesivät kyllä mahdollisuudesta, eivät vain välittäneet. Ne reissut päättyivät sairaalaan,kun korkeimmillaan nukuttiin 4400 metrissä ja ihmetytti kyllä miten huolimatonta jengi oli. Eihän sitä aina tiedä, miten oma kroppa reagoi, mutta parin viikon totuttamisella voi kyllä minimoida riskit aika hyvin. Muistan kun muutama elämöivästä poikaporukasta päätyi oksentamaan bussissa Argentiinasta Chileen kun käytiin leimaamassa passit rajalla jossain 4000 metrin paikkeilla. Onneksi se bussi laskeutui sitten takaisin pariin tonniin, että varmaan heilläkin olo helpottui sitten. Itsellekin tuli jotenkin yllätyksenä, että miten korkealla sitä onkaan, vaikka maisemat näyttää siltä, että vuorenhuippuja on vielä paljon korkeammalla ympärillä ja istuu kuitenkin ihan vaan mukavasti bussissa, eikä ole missään kiipeilemässä :D

Ja muuten monessa bussissa paras paikka on kuskin yläpuolella eturivissä. Usein saa valita itse paikan ja suosittelen varsinkin noissa kahden kerroksen busseissa sitä ekaa paikkaa! Siinä on yleensä iso ikkuna suoraan edessä ja saa kyllä bussin parhaat maisemat samaan hintaan. Että kannattaa varataa ajoissa lippu, hyvällä tuurilla saa tuon itselleen.

Kiitos vielä uusille vastanneille! Olen lueskellut tuosta vuoristotaudista aika paljon. Siihen voi ilmeisesti saada Suomesta jonkun lääkityksen ja toivoa että se toimii edes jollain tasolla. 

Onko mitään vinkkejä miten rahan kanssa kannattaa toimia? Onko järkevää vaihtaa rahaa pelkästään aina kohdemaan lentokentällä ja pärjätä sillä? Majoituksen voi yleensä maksaa netin kautta varauksen yhteydessä, joten käteistä tarvitsee lähinnä ruokaan ja muuhun pieneen. Entä toimiiko Visa Electron maksuvälineenä kaupungeissa (Guatemala City, Costa Rican San Jose, Lima, Cusco)? Olen lukenut vähän ristiriitaista tietoa pankkiautomaateista ja niiden toimivuudesta. 

Meksikossa olen maksanut Electronilla, mutta rahaa en ole joutunut koskaan nostamaan, käteiset vaihdoin jo Euroopassa lentokentällä. Kuljetin mukana vain pientä määrää ja loput säilöin hotellihuoneessa. Missään muualla en ole törmännyt ongemiin, mutta Mongoliassa en jostain syystä saanut rahaa automaatista. Kortilla kyllä pystyi maksamaan kaupoissa normaalisti.

-ap

Olen reissanut kaikissa lattarimaissa, en sentään yhdellä kerralla vaan useammalla matkalla. Yksi matka kulki bussilla läpi koko Väli-Amerikan Meksikosta Panamaan ja lentomatkan jälkeen taas Venezuelaan, Kolumbiaan ja Brasiliaan.

Tällä matkalla oli mies mukana, mutta yksin olen ollut mm. Costa Ricassa, Equadorissa ja Perussa, jossa olin kielikurssilla. (Erittäin hyvä tapa tutustua maihin ja kulttuuriin!)

Oma kokemukseni on, että paikalliset miehet eivät ole erityisen machoja, Italiassa on paljon pahempaa. Päinvastoin, koin että yksin matkustavana naisena sain nimenomaan hurjasti sympatiaa ja apua paikallisilta. Koskaan en jäänyt mihinkään bussipysäkille yksin, en ollut ilman ruokaa tai majapaikkaa. Kaikki järjestyi aina ja paikalliset olivat hyvin ystävällisiä.

Sanoisin, että kaikkialla lattareissa on nähtävää, siitä vaan valitsemaan, mistä aloittaa. Kaikissa paikoissa suurimmat riskit turistille on paikallinen liikenne ja mahdolliset turistiripulit. En ole herkkävatsainen ja olen reissannut ympäri maailmaa mutta Andeilla iski paha vuoristotauti. Sekin hoidettiin paikallisen lääkärin ohjeilla kuntoon.

Kaikki maat siellä on ihania - ainoastaan jotkut suurkaupungit varsinkin Väli-Amerikassa saattavat oikeasti olla vähän vaarallisia, mutta yleensä matkailijat eivät niissä aikaansa vietäkään, koska siellä ei ole mitään nähtävää. Niihin joutuu vain siksi, että pitää vaihtaa bussia. Siellä ei kannata tuhlata aikaansa.

Paitsi Rio de Janeiro on kyllä mielestäni ihan huikea paikka. Suosittelen kyllä menemään sinne.

Katsele karttaa, osta Lonely Planet ja alat suunnitella, mihin ja milloin haluat matkustaa. LP:stä saa riittävät neuvot siihen, mihin kannattaa matkustaa (ja mihin ei), miten missäkin toimitaan (esim. valuutan kanssa tai rajamuodollisuudet ym.), millä kulkuneuvolla kannattaa mikäkin etappi kulkea, missä on majoitusta ym.

Machhupicchut, amazonit ym. on megasuosittuja kohteita, jonne järjestetään paikan päältä retkiä. Esim. Cuscossa on vaikka kuinka paljon paikallisia retkijärjestäjiä, jotka hoitavat sinut mihin haluat mennä. Et ole ainoa matkailija siellä!

Kielitaidosta sen verran, että ekalla reissulla en puhunut espanjaa, seuraavilla reissuilla jo vähän paremmin. Portugalia en osaa yhtään. Tämänkään kanssa ei ole tullut ongelmia. Totta kai kaikesta saa enemmän irti, kun osaa paikallista kieltä, mutta kielitaidottomuus ei estä menemästä. Miten sitä ihminen muka selviäisi muuten jossain Japanissa? Ihan mahdoton ajatus, että voisi matkustaa vain maissa, joiden kieltä osaa.

Kaikkialla maailmassa puhutaan sen verran auttavaa englantia, että just do it! Go girl!

(Sori, että tuli vähän pitkästi!)

Moikka! Tuli mieleen tää mun vanha ketju. Palasin nyt sit toissaviikolla Suomeen tuolta 2½ kuukauden reppureissulta. Päädyin kiertelemään pelkästään Keski-Amerikkaa. Kaikki meni hyvin eikä mitään suurempia vastoinkäymisiä sattunu matkalla. Kerran jouduin hetkeks sairaalaan ja maksoin siitä melkein 500€ ja sit loppuvaiheessa joku yritti nyysiä mun tavarat käsilaukusta, mutta huomasin asian hyvissä ajoin eikä mitään ehtiny hävitä. Meksikossa jouduttiin tiesulkuun, mutta sekin oli vaan poliittinen mielenosoitus eikä mikään ryöstö. 

Rakastuin täysin Guatemalaan ja rakkaus Meksikoa kohtaan syveni myös. Ihmiset on todella ihania, ruoka hyvää, luonto kaunista ja joka paikassa soi musiikki. Intiaanirauniot ja sademetsät oli parhaita kokemuksia. Belize ja Costa Rica oli ok, mutta Panama Citystä en tykänny ollenkaan. Skippasin El Salvadorin, Hondurasin ja Nicaraguan, koska pelkäsin niiden olevan liian vaarallisia. Todennäköisesti olisin selvinny niistäkin ilman kummempia ongelmia. Ens kerralla sit. 

Huvittaa nyt noi mun aiemmat kysymykset. Ihan turhaan kuumottelin monia asioita etukäteen. En mä nyt sentään missään täysin takapajulassa ollu, sain ostettua kaiken tarpeellisen matkan varrelta, Revolutin pankkikortti toimi joka paikassa, apteekeista sai lääkkeitä, en saanu ruokamyrkytystä, en eksyny, taksit ja uberit toimi normaalisti, bussit oli hyväkuntoisia, pärjäsin pelkillä espanjan alkeilla, tapasin matkalla lukemattomia muita matkalaisia, myös yksin matkustavia naisia ja osan kanssa reissattiin välillä yhtä matkaa jne. Toivoin vaan, että reissu olis kestäny pidempään. 

Kiitos vielä kaikille omista reissukokemuksista! Niitä on aina kiva lukea :) 

AP