Olen perheestä, jossa akateemiset vanhemmat, joiden vaatimustaso ollut korkea ja ajatus, että olemme ylempää luokkaa kuin muut. Nyt suuri ahdistus ja takaraivossa jyskyttää edelleen nuo opit. Piti harrastaa soittamista, kulttuuria, jne. Kaverit piti olla

Shit Ap. Teksti on kyllä huonoa...

Sivistynyt ja suvaitsevainen. Niin se menee.

Vierailija kirjoitti:

AP, ei täällä saa sanoa olevansa paremmasta perheestä, se aiheuttaa muille epämääräisiä kaunan tunteita.

Ei se itsessään aiheuta, vaan tuo käytös mitä ap kuvailee. Ja sekö on susta ihme ja väärin? Että on kaunaista jos ei tykkää itsensä (perusteettomasta) halventamisesta? Ok...

Haiskahtaa ihan Hyashintilta eli nousukasmaisuudelta.  Pitikö teidänkin piilotella deeku -sukulaisianne kun olitte niin hienoja.  Oikeasti vanhat 'hienot' suvut eivät korosta itseään eikä muutakaan.  Ja vaikka kuinka olisi koulujakäynyt niin  sitä samaa elämää eletään kuin muutkin  Meitä on moneksi ja joka lähtöön olipa käynyt kouluja tai ei.  Sitäpaitsi pianonsoitto ym. on ihanaa jos on musikaalinen.  Musiikkiopistoon ei pääsekään jos ei ole.  Täytyy ottaa yksityistunteja.  Ja äkkiä se mielenkiinto siihen musiikinopiskeluun lopahtaa jos ei ole kiinnostusta itsellä.

Ja kolunkäynti on hyvä juttu, lukionkin käy vissiin  olisiko jopa 60-70 % väestöstä.

Ap on pesunkestävä.wt, joka yrittää tällä avauksella uskotella olevansa parempi ihminen.

Meillä oli ihan samoin, paitsi että äiti ei tullut koululle ihmettelemään luokkakavereiden vaatteita. Sitä olisi pidetty kummallisena, joten hän ei tiennyt, oliko jollain liian pienet tai kuluneet vaatteet.

Minusta tuli tavallinen akateeminen hammaslääkäri, pidän työstäni ja työkavereista. Minulla on paljon ystäviä, kivoja harrastuksia, hyvä aviomies ja kaksi lasta. En ole koskaan ahdistunut siitä, että vaatteiden pitää olla siistit tai että en lapsena saanut kaveerata ns. syrjäytyneiden perheiden lasten kanssa. Ne lapset ovat aikaa sitten kuolleet tai päätyneet vankilaan, me tavallisten keskiluokkaisten perheiden jälkikasvu jatkamme mielestäsi nähtävästi tylsää ja merkityksetöntä elämää.

Olen onnellinen siitä, että vanhempani opettivat elämään tällä tavalla. Parhaan kaverini vanhemmat olivat paljon boheemimpia ja kaverini kuoli 19v iässä huumeisiin. Ns. hyvän perheen lapsi, jolla oli ihan kaikki soittotunneista villakangastakkiin, mutta ei vanhempia muistuttamassa, että elämä tehdään omilla valinnoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Itselläni on porvarillinen ja vanhoillinen kasvatus, tosin emme olleet rikkaita. Samaa jatkaa siskoni, joka arvostelee mielellään maahanmuuttajiamutiaisiksi ja muita vähempiarvoisia mustavalkoisin patavanhoillisin asentein. Itse olen täysin päinvastainen arvomaailmaltani.

Tämä on aika harvinaista. Yleensä korkeasti koulutetut eivät puhu mitään muukalaisvastausia juttuja, se on enemmän huonosti koulutettujen heiniä.

En usko, että on harvinaista, kun raaputetaan pintasivistys pois. Lisäksi on olevinaan uskovainen ( niinpä tietysti). Tärkeää on kaikki, miltä näyttää ja minkä kuvan antaa muille perheestään eli fasadi on oltava moitteeton. Selän takana paskan puhuja meistä muista sukulaisista.

No, vastauksista huomaa, että on sitten millainen tahansa, ei kelpaa muille. Lapsena piti vetää "fiksun perheen lapsen" roolia ja nyt kirjoitustyyli ei kelpaa. Milloinhan joku pitäisi toista ihmistä mukavana aidosti, ilman että tarvii esittä roolia.

Ap

Mulla just päinvastoin. Murot oli porvareille, harrastukset jotka maksoi oli porvareille, villakangastakki jonka olisin halunnut oli porvareille jne.

Vierailija kirjoitti:

No, vastauksista huomaa, että on sitten millainen tahansa, ei kelpaa muille. Lapsena piti vetää "fiksun perheen lapsen" roolia ja nyt kirjoitustyyli ei kelpaa. Milloinhan joku pitäisi toista ihmistä mukavana aidosti, ilman että tarvii esittä roolia.

Ap

Ihan sivusta täytyy sanoa että tähän ketjuun on tullut poikkeuksellisen paljon aivan pimeitä vastauksia...

Varmaan taas jatkumoa sille miten duunaritaustaiset opiskelijat yliopistossa kuin kala kuivalla maalla kun niin paljon sanatonta viestintää mitä osaa huomioida tai menee ohi ja hierarkia kelle kukin sukua tai varsinkin keitä tuntee ja on yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa jo mieltä painava asia. Kavereina ei saanut olla prole -perheiden lapsia, piti istua sievästi pitkillä illallisilla aikuisten seurassa, piti harrastaa kahden instrumentin soittamista, urheilujoullueisiin ei ollut asiaa, koulutusta arvostettiin eikä tullut kuuloonkaan, etten olisi mennyt lukioon, aina vertailtiin muihin, kuinka "ovat fiksujen perheiden lapsia, kun soittavat huilua ja pianoa, ovat kirjoittaneet L:n paperit, opiskekevat yliopistossa, ja xxxx meni naimisiin kemian tohtorin kanssa, xxx oli illallisella xxx suvun luona". Annettiin ymmärtää että muut ovat hyviä kun ovat tietynlaisia, harrastavat tiettyjä asioita ja minunkin kuuluu tehdä niin, jotta olisin "fiksun perheen lapsi". Ihmisiä arvostettiin sen mukaan, mitä tekevät työkseen, mitä sukua ovat ja mikä on koulutus. Merkitystä ei ollut ihmisten luonteella, vaan edellä mainituilla ulkoisilla tekijöillä. Vähävaraisuutta ei ymmärretty, ihmeteltiin luokallani olevia lapsia, jotka on "huonosti puettu", eli ehkä rikkinäisiä tai liian pieniä vaatteita. Äidilleni ei tullut mieleenkään, että ehkä vanhemmilla ei ole rahaa edes ruokaan, niin lapsilla ei siksi ole Lewiksiä jalassa. Lukiossa oli pakko pitää pitkää villakangastakkia, koska vyötärömittaiset toppatakit olivat alemnan yhteiskuntaluokan vaatteita.

Yritän päästä tuosta kaikesta eroon. Puen lapseni todella puhtaisiin ja silitettyihin vaatteisiin, kun on iskostunut ajatus, että ihmisiä arvioidaan vaatteiden perusteella. Haluan pois ajatuksen, että minun pitää olla fiksumpi, sivistyneempi ja kultturellimpi, kuin muut. Tuntuu hirveältä, miten lapsuuden opit on aivopesty mieleeni ja kuinka vaikea niistä on päästä eroon.

Kohtalotovereita?

Vähän kuulostaa tekaistulta jutulta, vaikka ainahan sitä yksittäisiä poikkeuksia joka asiaan mahtuu. Jos oikeasti jossain perheissä tuollaista esiintyy, niin kyseessä on yleensä kuitenkin enemmänkin alemman sosiaaliluokan nousukasperheet, jotka ovat vähemmän koulutettuja tai sukunsa ensimmäistä jollain tavalla kouluttautunutta aineista. Useimmiten kuitenkin ovat matalammin koulutettuja, mutta perinnön tai muun pikavoiton myötä äkkirikastuneita. Sitten halutaan nopeasti päivittää oma elämäntapa sellaiseksi, mitä omassa mielikuvituksessa ajatellaan korkeasti koulutettujan ja omalla työllään ja osaamisellaan korkean elintason hankkineiden elämän olevan. Omassa perheessä ja tuttavapiirissä ja suvussa on lähinnä vain hyvin korkeasti koulutettuja ja varakkaita ihmisiä. Kuvailemasi vanhempien määräämät harrastukset ja kiellot ym. seikat eivät kuulu asiaan ja lapset ovat hyvin kasvatettuja ja muut huomioon ottavia, kavereiksikin kelpaavat kaikkien taustojen lapset aivan yhtä lailla ketään syrjimättä. Jutun kuvaamat oikut kuuluvat enemmän elämänkoulun käyneiden tosielämän Hyacint Bucketien elämäntyyliin.

Asenteesi kuvastaa hyvin sitä muita alempiarvoisina pitävää asennetta ja pahimmillaan. Mikä sinä olet arvostelemaan muiden sukuja ja etenkin kuvittelemaan, mitä ap: n suku on?! Mutupaskaa koko vastaus. Ja olen se eka, joka ketjuun vastasi. Ehkä olen sitten se elämämkoululainen, olen FM ja vakituisessa virassa.

Minulla molemmat vanhemmat matalasti koulutettuja, toisella ei edes toisen asteen koulutusta. Minä ja serkkuni olemme sukumme ensimmäiset ylioppilaat. Kotona oli aina todella masentava ilmapiiri. Katkeruus ja kateus näkyi kaikessa. Silti vanhemmat eivät koskaan olleet valmiita tekemään itse mitään eikä heidän mielestään esim. korkeasti kouluttautunut naapuri vakaassa työssään olisi ansainnut korkeampaa palkkaansa. Hän oli "herra", jota vanhempani avoimesti halveksuvat. Meitä lapsia kyllä kylillä kehuttiin muille, mutta kotona mollattiin, miten minusta ei koskaan tule mitään ja näkisi vaan.

Kun menin yliopistoon, mollattiin ja sanottiin, että ihan turha opiskella, olisin mennyt amikseen niin kuin muutkin. Voinee arvata, että nykyään minua pidetään leuhkana, olen vanhempieni mukaan olevinani, kun olen akateeminen nainen hyväpalkkaisessa duunissa ja mies myös. Että mitä huonommin mulla menisi, sen tyytyväisempiä vanhempani tuntuisivat olevan.

Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Minulla molemmat vanhemmat matalasti koulutettuja, toisella ei edes toisen asteen koulutusta. Minä ja serkkuni olemme sukumme ensimmäiset ylioppilaat. Kotona oli aina todella masentava ilmapiiri. Katkeruus ja kateus näkyi kaikessa. Silti vanhemmat eivät koskaan olleet valmiita tekemään itse mitään eikä heidän mielestään esim. korkeasti kouluttautunut naapuri vakaassa työssään olisi ansainnut korkeampaa palkkaansa. Hän oli "herra", jota vanhempani avoimesti halveksuvat. Meitä lapsia kyllä kylillä kehuttiin muille, mutta kotona mollattiin, miten minusta ei koskaan tule mitään ja näkisi vaan.

Kun menin yliopistoon, mollattiin ja sanottiin, että ihan turha opiskella, olisin mennyt amikseen niin kuin muutkin. Voinee arvata, että nykyään minua pidetään leuhkana, olen vanhempieni mukaan olevinani, kun olen akateeminen nainen hyväpalkkaisessa duunissa ja mies myös. Että mitä huonommin mulla menisi, sen tyytyväisempiä vanhempani tuntuisivat olevan.

Huh huh.

Nämä on ihan käsittämättömiä tarinoita. Paljon pahempia kuin AP:n kertomus jossa vanhempien motiivi oli ennenkaikkea mahdollistaa lasten menestys tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla molemmat vanhemmat matalasti koulutettuja, toisella ei edes toisen asteen koulutusta. Minä ja serkkuni olemme sukumme ensimmäiset ylioppilaat. Kotona oli aina todella masentava ilmapiiri. Katkeruus ja kateus näkyi kaikessa. Silti vanhemmat eivät koskaan olleet valmiita tekemään itse mitään eikä heidän mielestään esim. korkeasti kouluttautunut naapuri vakaassa työssään olisi ansainnut korkeampaa palkkaansa. Hän oli "herra", jota vanhempani avoimesti halveksuvat. Meitä lapsia kyllä kylillä kehuttiin muille, mutta kotona mollattiin, miten minusta ei koskaan tule mitään ja näkisi vaan.

Kun menin yliopistoon, mollattiin ja sanottiin, että ihan turha opiskella, olisin mennyt amikseen niin kuin muutkin. Voinee arvata, että nykyään minua pidetään leuhkana, olen vanhempieni mukaan olevinani, kun olen akateeminen nainen hyväpalkkaisessa duunissa ja mies myös. Että mitä huonommin mulla menisi, sen tyytyväisempiä vanhempani tuntuisivat olevan.

Huh huh.

Nämä on ihan käsittämättömiä tarinoita. Paljon pahempia kuin AP:n kertomus jossa vanhempien motiivi oli ennenkaikkea mahdollistaa lasten menestys tulevaisuudessa.

Niinhän se on. Kyllä mä melkein olisin mieluummin kasvanut ap:n perheessä, jos olisin voinut valita. Onneksi kaikesta mollaamisesta huolimatta sain elämässäni kaiken pääpiirteissään, mistä haaveilinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Itselläni on porvarillinen ja vanhoillinen kasvatus, tosin emme olleet rikkaita. Samaa jatkaa siskoni, joka arvostelee mielellään maahanmuuttajiamutiaisiksi ja muita vähempiarvoisia mustavalkoisin patavanhoillisin asentein. Itse olen täysin päinvastainen arvomaailmaltani.

Tämä on aika harvinaista. Yleensä korkeasti koulutetut eivät puhu mitään muukalaisvastausia juttuja, se on enemmän huonosti koulutettujen heiniä.

Suurin osa tuntemistani korkeasti koulutetuista on rasisteja. Täsysin sama arvomaailma kuin Trumpilla.

Tarkennetaan niin, että kaikenlaisten humanististen huuhaa-alojen akateemisen (puhun teistä, "sukupuolentutkijat" ym.) ovat innokkaasti siirtämässä kaikki kehitysmaalaiset elämään länsimaisten veronmaksajien siivellä eivätkä näe asiassa pienintäkään ongelmaa. Hyvin avoimesti muukalaisvastaiset ja perusteettomasti aidosti rasistiset ihmiset taas tahtovat olla enimmäkseen matalasti koulutettuja tai elämänkoululaisia. Sen sijaan ne akateemiset, jotka ovat oikeasti kovien tieteiden alojen päteviä tutkijoita näkevät kyllä nykyisen maahanmuuttotouhun ongelmat, riskit ja todennäköisen lopputuloksen. Suomessa ja muissa länsimaissa vallitsevan ilmapiirin takia asiasta ei kuitenkaan voi keskustella avoimesti ja esittää edes hyvin tutkimuksella perustelua asiallista kritiikkiä, koska silloin saa rasistin leiman. Siksi suurin osa näistä ihmisistä uskaltaa keskustella asioista vain suljettujen ovien takana keskenään, mutta joutuu vaikenemaan julkisuudessa ja seuraamaan sivusta kun Titanic ajaa koko ajan kiihdyttäen jäävuorta kohti.

Sori ohis mutta ei ihme jos itseään parempina pitävät ihmiset ovat myös muukalaisvihamielisiä. En nyt tiedä, mitkä ovat mielestäsi oikeita tieteitä, ainakaan matemaattis-luonnontieteellisessä en ole havainnut tuollaista yleistä asennetta.

Mielestäni ne ihmiset, jotka pitävät muita tieteenaloja huuhaana - yleensä niistä mitään tietämättä, ovat sivistymättömiä juntteja, oli koulutusaste mikä vaan.

Minunkin vanhempani ovat ihan amistaustaisia duunareita köyhistä perheistä. Molempien suvuissa on mm. alkoholismia, aviottomia lapsia, mt-ongelmia ja kouluttamattomuutta.

Jostain syystä vanhempani päättivät, että meidän pitää olla parempia kuin ollaankaan, ja kulissien piti olla kunnossa. Miksi? Luoja tietää! Lapsilla piti olla harrastuksia, kuten taidetta, tanssia ja musiikkia. Ulkomuoto, käytös ja ne kulissit piti olla kunnossa.

Jos kaverin vanhemmat olivat perusduunareita (kuten he itsekin), se ei ihan riittänyt. Arvostettiin vain akateemisuutta, hienoja ammatteja ja rahaa. Jos joku poltti tai joi, se oli skandaali. Meidän lasten oli pakko mennä lukioon, vähempi ei olisi riittänyt. Oltiinkin ekoja valkolakkeja koko duunarisuvussa, kirjaimellisesti.

En tajunnut tätä kuin vasta isompana, enkä todellakaan halua vastaavaa painostusta omassa perheessäni. Toki arvostan korkeaa koulutusta ja työntekoa ym, mutta nauran pakotetuille kulisseille ja paremman feikkaamiselle.

Olisi kiva tietää, miksi vanhempieni piti yrittää olla muka niin hienoja, vaikka ihan peruspulliaisia ovat. Pokkuroivat sellaisten edessä, jotka kuuluvat muka-parempaan yhteiskuntaluokkaan. Mielistelevät rikkaita ja "parempia" ihmisiä ja haukkuvat pataluhaksi kaikki tavikset... osaisiko joku analysoida??

Minun omat vanhempani olivat työelämässä ihan kansakoulu- ja kansanopistopohjalta, tuohon aikaan ei maalla leskiäitoen lapsilla ollut paljoa opiskelumahdollisuuksia. Minua kannustettiin kuitenkin aina opiskelemaan "niin pitkälle kuin ikinä haluan" ja lähinnä kummasteltiin enon "meidän pojasta ei herraa tehdä" -asennetta ihan älykkään poikansa opintovalintoihin. Kavereita minulla ei rajoitettu millään tavalla, sai olla duunareitten ja herrojen lapsia kavereina.

No, minä sain akateemisen loppututkinnon, omilla lapsillani on kaverit olleet aina mielestäni hyvistä perheistä, vaikka niiden kavereitten vanhemmat ovat olleet työttömästä työssäkäyviin duunereihin ja professoreihin.

Se, onko joku "hyvästä perheestä" ei mielestäni riipu nimestä, suvusta tai koulutuksesta vaan siitä, miten elämää eletään. Aivan niin kuin joku edellä kertoi huumeisiin kuolleesta koulukaveristaan ja hänen perheestään.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pitävät kiinni lapsistaan aikuisuuteen asti ja vaativat heiltä mahdottomia jatkuvasti. Pakottavat, jos ei muuten tapahdu. Epäinhimillistä.

Mun äiti. Se on loukannut mua paljon. Mua helpotti, kun tajusin, että se oli meidän kodin teini, ja keskenkasvuinen epätypsä juntti, ja mun kehitys ei mahtunut siihen rinnalle, koska äiti piti huolen, etten saanut käyttäytyä yhtä huonosti ja lapsesllisesti kuin hän. Jos yritin, tuli heti huutoa ja sapiskaa. Vaikka mulla se ois kuulunut ihan lapsen kasvuun ja kehitykseen, hänellä ei vanhemmuuteen. Joudun nyt vielä aikuisena sitten kasvattamaan itse itseni, ihan v*tusti vituttaa. Sekä omat lapseni, joille en saakaan olla sitten se teini, eli en kellekään saanut olla.

t.kristallikissa

Minulla oli samanlainen lapsuudenperhe. Samoin monella ystävälläni. Luultavasti tuo oli hyvin tavallista niissä ympyröissä, ylemmän keskiluokan omassa kuplassa.