16v tytär paiskoo ovia. Halusi iphone X:n synttärilahjaksi...ostimme iphone 6
Sanoin jo hänelle aikaisemmin ettei meillä ole varaa niin kalliiseen puhelimeen. Nyt kiukkuaa. Hohhoijaa :(
Kommentit (121)
Miksi ostitte tuon? Olisit antanut budjetin ja tyttö olisi itse valinnut puhelimen. Ei mikään ole inhottavampaa kuin haluta jotain, ja sitten pilkataan ostamalla jotain sinne päin, mikä ei ole sitä mitä on halunnut.
Tyttö vois ruveta säästämään ja keräämään rahaa uuteen puhelimeen 👍
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostitte tuon? Olisit antanut budjetin ja tyttö olisi itse valinnut puhelimen. Ei mikään ole inhottavampaa kuin haluta jotain, ja sitten pilkataan ostamalla jotain sinne päin, mikä ei ole sitä mitä on halunnut.
Hei oikeasti! Maksaa yli tuhat euroa. Se on liikaa puhelimeen. Ainakin minun tuloilla.
AP-
Ihan oikein teitte. iPhone X on niiden puhelin, jotka ovat itse omalla työllään, ahkeruudellaan ja kyvyillään hankkineet kunnon koulutuksen ja sen myötä kunnon tulot. Ei se ole mikään vanhempien siivellä elävän teinihupakon laite. iPhone 6:kin oli jo liikaa.
Anna adoptiopaperit ens kerralla kouraan jos ei kelpaa.Lapsia saa aina lisää .
Onkohan tytölläsi joku ongelma? Tuo on hieman huolestuttavaa. Mistä asioista puhutte? Pystyttekö juttelemaan hänen elämästään ja ajatuksistaan? Miksi hänen oli niin vaikea käsitellä pientä pettymystä? Painostavatko hänen kaverit? Onko kiusaamista? Onko joku isompi ongelma, joka purkautuu noin? Miten hän yleensä kohtaa pettymykset (isot ja pienet)?
Kyllä, ensin ajattelin, että onpa hemmoteltu lapsi tai sitten provo, mutta eipä negatiivisuudesta ole hyötyä kenellekään.
Itse antaisin tytön rauhoittua ja sitten koittaisin jutella. Jos se ei onnistu, koittaisin saada apua kodin ulkopuolelta.
Voihan tämä tietty olla joku sukupolviasiakin. En vain ymmärrä, mutta en nyt osaa kuvitella, että tuo olisi normaalia nykypäivän 16-vuotiaalle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostitte tuon? Olisit antanut budjetin ja tyttö olisi itse valinnut puhelimen. Ei mikään ole inhottavampaa kuin haluta jotain, ja sitten pilkataan ostamalla jotain sinne päin, mikä ei ole sitä mitä on halunnut.
No ei se kyllä mitään pilkkaamista ole, kun ostetaan vanhempi malli koska ei ole varaa siihen uusimpaan. Toki olisi reilua sanoa etukäteen että sitä tonnin puhelinta ei osteta koska ei ole varaa. Oletan että näin on kyllä teinille kuitenkin sanottu. Sitä kyllä ihmettelen miten tuon ikäinen kehtaa vaatia tonnin puhelinta, missä on menty vikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostitte tuon? Olisit antanut budjetin ja tyttö olisi itse valinnut puhelimen. Ei mikään ole inhottavampaa kuin haluta jotain, ja sitten pilkataan ostamalla jotain sinne päin, mikä ei ole sitä mitä on halunnut.
Hei oikeasti! Maksaa yli tuhat euroa. Se on liikaa puhelimeen. Ainakin minun tuloilla.
AP-
Hei oikeasti! Etkö osaa lukea? Siinä sanottiin, että olisit antanut budjetin ja tyttö valitsee itse niissä rajoissa. Tai sitten tienaa itse loput. Opettele rajoja ja anna lapsen opetella tekemään itse valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostitte tuon? Olisit antanut budjetin ja tyttö olisi itse valinnut puhelimen. Ei mikään ole inhottavampaa kuin haluta jotain, ja sitten pilkataan ostamalla jotain sinne päin, mikä ei ole sitä mitä on halunnut.
Hei oikeasti! Maksaa yli tuhat euroa. Se on liikaa puhelimeen. Ainakin minun tuloilla.
AP-
Olisitte antaneet lahjakortin sen verran kun olette valmiita maksamaan ja sanoneet että avustusta siihen puhelimeen minkä haluat. Mieti jos itse haluat juuri jonkun vaikka nyt Marimekon paidan ja joku ostaa tokmannista vähän samanvärisen.. Olisi mieluummin ollut ostamatta kokonaan ja antanut ne rahat siihen minkä haluan.
Onhan ton ikänen pieni lapsi vielä, mut oikeesti... paiskoo ovia kun ei saanu iphone x.. lellitty kakara.
N18
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tytölläsi joku ongelma? Tuo on hieman huolestuttavaa. Mistä asioista puhutte? Pystyttekö juttelemaan hänen elämästään ja ajatuksistaan? Miksi hänen oli niin vaikea käsitellä pientä pettymystä? Painostavatko hänen kaverit? Onko kiusaamista? Onko joku isompi ongelma, joka purkautuu noin? Miten hän yleensä kohtaa pettymykset (isot ja pienet)?
Kyllä, ensin ajattelin, että onpa hemmoteltu lapsi tai sitten provo, mutta eipä negatiivisuudesta ole hyötyä kenellekään.
Itse antaisin tytön rauhoittua ja sitten koittaisin jutella. Jos se ei onnistu, koittaisin saada apua kodin ulkopuolelta.
Voihan tämä tietty olla joku sukupolviasiakin. En vain ymmärrä, mutta en nyt osaa kuvitella, että tuo olisi normaalia nykypäivän 16-vuotiaalle.
Ja lässyn lässyn. Olisit vain antanut sopivan budjetin kouraan ja tyttö itse puhelinkaupoille. Nyt olet vain ärsyttävä marttyyri ja tyttö saa tunteen, ettei saa koskaan sitä mitä itse haluaa, ei opi rajoja, omia valintoja ja vastuuta. Ei tässä nyt nyt mitään lässytyksiä, "kodin ulkopuolista apua", lastensuojelua ja vuosien perheterapioita tarvita puhelimen ostoon, oletteko ihan sekaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tytölläsi joku ongelma? Tuo on hieman huolestuttavaa. Mistä asioista puhutte? Pystyttekö juttelemaan hänen elämästään ja ajatuksistaan? Miksi hänen oli niin vaikea käsitellä pientä pettymystä? Painostavatko hänen kaverit? Onko kiusaamista? Onko joku isompi ongelma, joka purkautuu noin? Miten hän yleensä kohtaa pettymykset (isot ja pienet)?
Kyllä, ensin ajattelin, että onpa hemmoteltu lapsi tai sitten provo, mutta eipä negatiivisuudesta ole hyötyä kenellekään.
Itse antaisin tytön rauhoittua ja sitten koittaisin jutella. Jos se ei onnistu, koittaisin saada apua kodin ulkopuolelta.
Voihan tämä tietty olla joku sukupolviasiakin. En vain ymmärrä, mutta en nyt osaa kuvitella, että tuo olisi normaalia nykypäivän 16-vuotiaalle.
Ja lässyn lässyn. Olisit vain antanut sopivan budjetin kouraan ja tyttö itse puhelinkaupoille. Nyt olet vain ärsyttävä marttyyri ja tyttö saa tunteen, ettei saa koskaan sitä mitä itse haluaa, ei opi rajoja, omia valintoja ja vastuuta. Ei tässä nyt nyt mitään lässytyksiä, "kodin ulkopuolista apua", lastensuojelua ja vuosien perheterapioita tarvita puhelimen ostoon, oletteko ihan sekaisin?
En ole ap. Ehkäpä ap:n olisi pitänyt antaa tytön itse valita puhelin ja miettiä, mitä haluaa sillä budjetilla, mutta tytön reaktio on myös todella liioiteltu ap:n kuvailun perusteella.
Itse kuljin tuossa iässä rikkinäisissä vaatteissa ja tuossa iässä olin äidille todella kiitollinen kun kustansi lukiokirjani. Opin, ettei raha kasva puissa, ja omalla työllä saa sitten sen, minkä haluaa, jos saa.
Pettymyksiä on osattava käsitellä. Tuo puhelimen osto oli varmasti ap:lle iso asia. Ap ei ymmärrä tyttöä, eikä tyttö varmasti ap:ta. Tilanne vaatii kommunikaatiota ja asioiden laittoa perspektiiviin.
Vie puhelin takaisin, ja palautusrahoilla tyttö valitsee itse mieleisemmän puhelimen tai pitää sen pesämunana ja säästää itse loput. Problem solved.
Ota luuri veks ja palauta se kauppaan. Teini tulkoon toimeen vanhalla luurilla. Niin mä tekisin kiukuttelevalle teinille jotta se oppii ettei aina saa mitä vaatii, varsinkin jos ei tarvitse sitä mitä vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Ota luuri veks ja palauta se kauppaan. Teini tulkoon toimeen vanhalla luurilla. Niin mä tekisin kiukuttelevalle teinille jotta se oppii ettei aina saa mitä vaatii, varsinkin jos ei tarvitse sitä mitä vaatii.
Väärin meni. Mistäs sinä tiedät, mitä kukakin tarvitsee? Ja miksi pitää opettaa, ettei saa sitä, mitä haluaa, vaan pitää tyytyä siihen, mitä joku muu, omasta mielestään paremmin tietävä, luulee sinun haluavan tai tarvitsevan? Ei siinä mitään pahaa ole, vaan siinä, miten vanhempi tuon tilanteen hoiti (ei asettanut budjettia eikä antanut itse valita). Sinä ehdotat virheitä virheiden perään, kohtuutonta rangaistusta äidin omasta mokasta (virheostos) ja "minä tiedän paremmin"-asennetta. Että ärsyttää tuollaiset ihmiset ja miten "kasvattavat".
Lähetä Afrikkaan tai pakolaisleirille hakemaan näkökantaa! Jäätäviä first world promblem-vastauksia kasvatusneuvoineen. Tulispa sota!
Kaikkia aikaisempia kommentteja lukematta: ovien paiskominen on tietenkin huonoa käytöstä ihan minkä ikäiseltä tahansa ja eritoten jo 16-vuotiaalta, mutta tavallaan ymmärrän tyttöäkin. Itse sain lapsena ja nuorena paljon lahjoja, jotka olivat "vähän sinne päin". Jos halusin jonkun pelin 3. osan, saatoin saada lahjaksi ensimmäisen. Halusin mustat farkut, sain siniset. Toivoin Nokian puhelinta, sain Samsungin.
Omalla kohdallani asia oli ja on edelleenkin niin, että mieluummin en saa koko juttua ollenkaan, kuin saan jotain "vähän sinne päin, muttei kuitenkaan". Ärsytti/ärsyttää itseni lisäksi lahjan antajankin puolesta, kun on mennyt käyttämään rahaa "turhuuteen". Mieluummin olisin ottanut esim. tuon puhelinrahan talteen ja säästänyt itse puuttuvan osan, kuin saanut "väärän" (jonka kanssa olisin kuitenkin sitten jumissa siihen asti kunnes säästäisin itse koko summan).
Huh, miten kukaan kehtaa pyytää reilusti yli tonnin puhelinta? Laittaisin tollasen teinin jonnekin kasvatuslaitokseen :|
Vie se uusi puhelin takaisin, kun ei kerran kelpaa. Ostakoot itse kun on varaa. Siinähän raivoaa, tässä vaiheessa viimeistään olisi jo hyvä oppia ettei kaikki tule ilmaiseksi.