Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli syy, minkätakia itkit viimeksi?
22.06.2018 |
Ja milloin. Itse varmaan pari viikkoa sitten. Riitaa mieheni kanssa.
Kommentit (141)
Siitä on jo kauan aikaa,hädin tuskin enää muistankaan miltä tuntuu kyynel silmässä.
Olin 9 vuotias kun itkin vanhempieni hautajaisissa. He kuolivat kolarissa jossa minä olin ainoa hengissä selviytyjä.
Tuon jälkeen en ole päästänyt kyyneltäkään vaan olen itkenyt vain sisäänpäin. Tuolloin hautajaisten jälkeen minä ymmärsin, että minulta ei voi kukaan enää ottaa mitään pois sillä minulta oli otettu jo kaikki mitä minulla oli. Opin näkemään maailman eri tavalla kuin muut. Kun sinä näet keväällä lumen alta nousevan kukkasen, näen minä kuolleen jäniksen.
Se on se juttu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luopumisen tuskaa. Olen menettämässä vanhempani, ovat hauraita ja huonokuntoisia, toinen kotona ja toinen hoivakodissa. Minäkin jo 45, pahalta tuntuu silti.
Tuska on sinulle pikkupaskiaiselle ihan oikein 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luopumisen tuskaa. Olen menettämässä vanhempani, ovat hauraita ja huonokuntoisia, toinen kotona ja toinen hoivakodissa. Minäkin jo 45, pahalta tuntuu silti.
Tuska on sinulle pikkupaskiaiselle ihan oikein 👍
Toivottavasti sinäkin saat joskus mielenrauhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luopumisen tuskaa. Olen menettämässä vanhempani, ovat hauraita ja huonokuntoisia, toinen kotona ja toinen hoivakodissa. Minäkin jo 45, pahalta tuntuu silti.
Tuska on sinulle pikkupaskiaiselle ihan oikein 👍
Toisaalta hän on vain muutaman askeleen päässä perinnöstä ja hänestä tulee halveksittu ihminen joka on saanut omaisuutensa vanhemmiltaan perintönä.
Tälläkin hetkellä moni kadehtii heitä joiden vanhemmat ovat kuolleet ja nopeuttaaksern omien vanhempiensa kuolemaa he haluavat riistää vanhemmiltaan eläkkeet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luopumisen tuskaa. Olen menettämässä vanhempani, ovat hauraita ja huonokuntoisia, toinen kotona ja toinen hoivakodissa. Minäkin jo 45, pahalta tuntuu silti.
Tuska on sinulle pikkupaskiaiselle ihan oikein 👍
Sivusta. Voin sanoa että tällainen huonon energian välitys tulee lähettäjälleen takaisin. Toivot toiselle tuskaa, toivot itsellesi moninkertaisesti tuskaa. Sinuna siirtyisin paremmalle tielle. Luulet aiheuttavasi huonoa oloa ja pelkoa tuolle toiselle, mutta vaikka hän hätkähtäisi hetkellisesti, hän pääsee hyvään suojelukseen koska ei ole tehnyt väärää. Sanat eivät ole "mitään", sanat ovat osa todellisuutta ja sinuna kiinnittäisin huomiota ajatteluun, sanoihin siihen minkä kanssa olet tekemisessä. Hyvään päin.
Itku jotenkin vähenee iän myötä, vaikka surut kasaantuvat. Viimeksi olen itkenyt ikävöidessäni kuollutta vanhempaani ja miettiessäni ristiriitoja, joita välillemme jäi, mutta en nykyään itke edes joka vuosi, vaikka nuorena itkin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luopumisen tuskaa. Olen menettämässä vanhempani, ovat hauraita ja huonokuntoisia, toinen kotona ja toinen hoivakodissa. Minäkin jo 45, pahalta tuntuu silti.
Tuska on sinulle pikkupaskiaiselle ihan oikein 👍
Toivottavasti sinäkin saat joskus mielenrauhan.
Itseasiassa käyn aina silloin tällöin katsomassa kun näen ihmisten viettävän hautajaisia.hymyillen katson ihmisiä joiden kasvoilla virtaa kyyneleet ihmisen vuoksi joiden hyväksi he hänen eläessään tekivät hyvin vähän jos sitäkään. Vanhojen ihmisten kohdalla mietin, että jälleen on yksi eläkkeitä saanut riistäjä vähemmän ja jää meille nuoremmille enemmän sosiaalitukia.
* Vihreät 🍀 De gröna*
En muista. En ole itkenyt 30 vuoteen. M:46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkin tänään lapsuudenhaavoja, jokin kirvoitti muiston, ehkä menetykset.
Vierailija kirjoitti:
Itken juuri nyt, eikä kiinnosta kuka näkee. Olen bussissa matkalla töistä kotiin. Olen lähihoitaja, ja työpaikallani mitoitus on vedetty aivan minimiin niin ettei asukkaita voi enää hoitaa ihmisarvoisesti vaikka kuinka jättäisi omat tauot ja wc-käynnit pitämättä. Tekisi mieli kuolla pois.
Mitäs jos vaan vaihtaisi työpaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkin koska pelkään, että jaksaako vauva masussa riittävän isoksi kasvaa jotta pärjää maailmassa.
Tähän maailmaan vauva?
- Oletko järjiltäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luopumisen tuskaa. Olen menettämässä vanhempani, ovat hauraita ja huonokuntoisia, toinen kotona ja toinen hoivakodissa. Minäkin jo 45, pahalta tuntuu silti.
Tuska on sinulle pikkupaskiaiselle ihan oikein 👍
Sivusta. Voin sanoa että tällainen huonon energian välitys tulee lähettäjälleen takaisin. Toivot toiselle tuskaa, toivot itsellesi moninkertaisesti tuskaa. Sinuna siirtyisin paremmalle tielle. Luulet aiheuttavasi huonoa oloa ja pelkoa tuolle toiselle, mutta vaikka hän hätkähtäisi hetkellisesti, hän pääsee hyvään suojelukseen koska ei ole tehnyt väärää. Sanat eivät ole "mitään", sanat ovat osa todellisuutta ja sinuna kiinnittäisin huomiota ajatteluun, sanoihin siihen minkä kanssa olet tekemisessä. Hyvään päin.
Väärin. Täysin väärin. Tärkeintä ei ole toiset ihmiset vaan tärkeintä olet sinä itse. Sinä olet ainoa ihminen jonka elämä merkitsee. Sinä olet se henkilö jonka kanssa vietät elämäsi kohdusta hautaan asti. Muista! Sinä olet elämäsi tärkein ihminen ja tärkeintä on , että sinulla on hyvä olla. Minua ei häiritse lainkaan jos sinä itket, sillä se ei estä minua hymyilemästä. 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itken varmaan kerran viikossa, yleensä syynä oma luuserius siviilielämässä ja kavereiden puute. Rahaa ja kuntoa on, uralla etenee sekä työ mielenkiintoista, mutta mitä väliä kun ei ole elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itken juuri nyt, eikä kiinnosta kuka näkee. Olen bussissa matkalla töistä kotiin. Olen lähihoitaja, ja työpaikallani mitoitus on vedetty aivan minimiin niin ettei asukkaita voi enää hoitaa ihmisarvoisesti vaikka kuinka jättäisi omat tauot ja wc-käynnit pitämättä. Tekisi mieli kuolla pois.
Mitäs jos vaan vaihtaisi työpaikkaa?
Ei hän muiden vuoksi itke vaan itsensä. Hän tekee itsestään marttyyria kuten jokainen hoiva alan työntekijä tekee saadakseen arvostusta huonosti tehdystä työstään ja enemmän PALKKAA.
Sean Ricksin Sukuni salat toi kyyneleet silmiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itken juuri nyt, eikä kiinnosta kuka näkee. Olen bussissa matkalla töistä kotiin. Olen lähihoitaja, ja työpaikallani mitoitus on vedetty aivan minimiin niin ettei asukkaita voi enää hoitaa ihmisarvoisesti vaikka kuinka jättäisi omat tauot ja wc-käynnit pitämättä. Tekisi mieli kuolla pois.
Mitäs jos vaan vaihtaisi työpaikkaa?
Ei hän muiden vuoksi itke vaan itsensä. Hän tekee itsestään marttyyria kuten jokainen hoiva alan työntekijä tekee saadakseen arvostusta huonosti tehdystä työstään ja enemmän PALKKAA.
Tää.👍
Luopumisen tuskaa. Olen menettämässä vanhempani, ovat hauraita ja huonokuntoisia, toinen kotona ja toinen hoivakodissa. Minäkin jo 45, pahalta tuntuu silti.