Mites Sun Väliliha?
Kommentit (25)
Hei,
täällä tällainen ekaa lasta vasta suunnitteleva nuorehko akateeminen nainen (kyllä: milloin pillerit pois, milloin 2-tutkinnosta tulee paperit, milloin työstä alkaa muutenkin suunniteltu ansiosidonnainen, milloin on tutkimukseen liittyvä ulkomaanmatka, kuinka nopeasti raskaaksi voi tulla että ehtii saada lapen ennen x ajankohtaa (ja jos tulee babyblues, niin montako kuukautta siihen menee ennen kuin pääsee takas työelämään), eli KAIKKI on suunnitelmallista täällä meillä, kuinkas muuten:).
Hyvä kirjoitus! Mitä vxxxxa se muille kuuluisikaan miltä sun keho näyttää? Lapsihan on sinun vartalosi tuote, ei kenenkään naapurin tädin, ja sellaisena pysyy. Jotkut lääkärit sanovat että myös miehellä on osuutensa asiassa mutta heitä ei kannata kuunnella. On varmasti ärsyttävää kuulla jatkuvaa kommentointia kun ei sitä tähänkään asti ole kuullut. Pitäisi vaan ottaa kaikki hölmöt kysymykset ihan asiallisesti! Hyvä vitsi.
Olen miettinyt miten itse tulen suhtautumaan noihin uteluihin aroista aiheista. Jo nyt on kriisiä päällä kun ahteri leviää ihan ilman raskautta, työelämän vaikutuksesta, ja stressistä leviän aina. Olisi pitänyt varmaan valita se toinen geenityyppi. C-kokoiset kupitkin varmaan voi heittää pois siinä vaiheessa koska äidilläni on kolmen lapsen sektion jäljiltä ja 0 päivän imetyksen tuloksena FF-kuppi. Niin. Onkohan myös niin että äidit ovat jotenkin herkempiä ottamaan kritiikkiä? Kun eihän sitä tarvitse itseensä kait ottaa, erimuotoisia ja -laisia naisia on maailma pullollaan. Vai tarvitseeko?
Toiseen asiaan haluaisin sun kommentin. En aio nimittäin synnyttää ollenkaan (sektio), en myöskään ajatellut imettää (korvike). Mitähän on odotettavissa? En päässyt pelkopolille VIELä koska EN OLE RASKAANA. En päässyt perhesuunnitteluun äitiysneuvolaan koska EN OLE RASKAANA; VIELÄ. Loogista!
Mutta - kuinkas sitä sitten tullaan raskaaksi, jos mistään ei pääse puhumaan ennen kuin uskaltaa edes harkita pillerien pois jättämistä? Kysynpähän vaan.
Pikky Myy: Ihan sillä perinteisellä tavallahan se onnistuu ;) Ei kamalasti kannata kyllä suunnitella sitä raskautta etukäteen, koska hyvätkin suunnitelmat saattavat lentää aika nopeasti ikkunasta ulos jos jotain yllättävää tapahtuu. Äläkä murehdi, kyllä ne siellä neuvolassa kattavasti kävivät kaiken läpi sitten omalla ajallaan, mekin pärjättiin loppuun asti vaikkei ollut mitään kokemusta :) Onnea yrittämiseen sitten kun pääsette siihen kohtia!
Sinä Myy, joka kirjoitit niin kovin tietävästi imettämisestä. Joopa-joo. Mä ainakin olen ihan kurkkua myöten itse täynnä niitä omassa paremmuudessaan paistattelevia ihmisiä, jotka jaksaa luoda toisille huonoa omaatuntoa väittämällä kivenkovaan maitoa tulevan jokaiselta. Se on aivan häränkukkua, se on sitä ihanaa propagandaa, jota kaikille koitetaan syöttää. Jos maitoa ei kaikista "faktoista" ja "väittämistä" huolimatta tule, niin se on aina vika äidissä. Huono äiti, laiskakin vielä, varmaan jotain näitä silikonibimboja, jotka pelkää tissiensä menevän pilalle.
Get real. Kautta aikojen on ollut äitejä, joilta ei maitoa tule. Varmaan jo kivikaudelta lähtien. No niiden muksut on annettu imetettäväksi sellaisille, joilta maitoa tulee tai vaihtoehtoisesti annettu vuohen, lampaan tai lehmän maitoa. Niin simppeliä se on ollut! On aivan tuikiturhaa syyllistää yhtään ainutta äitiä sen vuoksi, että tämä ei imetä, oli kyse sitten omasta valinnasta tai siitä, ettei maitoa vain tule. Kukaan ei ole siitä syystä millään lailla epäpätevämpi tai huonompi äiti eikä vastaavasti kenenkään kasvattajan ja vanhemman taidot siitä nouse ylempiin sfääreihin pelkästään imetyksen autuudesta. Jos hyvien äitien rankinglistalla kohoaisi korkeuksiin vain maidontuotantonsa ansiosta, niin hyvinhän täällä Suomessa sitten asiat pitäisi olla, imetyksen kärkimaassa!
Imetyksen kuuluu olla kohtuullisen helppo toimenpide. Tissi suuhun ja sieltä se maito tulee. Ja jollei järkevällä yrittämisellä tule, niin sitten pullomaitoa, ei tähän sen ihmeempää mystifiointia tarvitse. Henkilökohtaisesti en ole itse ikinä ymmärtänyt, että mihinkä ihmeeseen tarvitaan jotakin imetyksen tukiryhmää. Siis toimenpiteeseen, jossa vauva ottaa nisän suuhunsa ja imee. Maidon kuuluu tulla sieltä ihan luonnostaan. Ja edelleen, jollei sitä maitoa tule lainkaan tai tulee ihan liian vähän, tuttelit kehiin vaan ilman syyllisyyden häivääkään. On sitä tärkeämpiäkin kohteita surulle ja murheelle kuin rintamaito tai sen puute.
Itsellä maitoa on tullut ku osuusmeijeristä konsanaan, päivästä kolme lähtien olen voinut lypsää suunnilleen litrakaupalla. Siltikään en voi väittää koskaan nauttineeni imettämisestä erityisemmin, minulle se edusti vain ruokintatoimenpidettä. Ensimmäisen muksumme imetin tunnollisesti yhden vuoden ikään asti, toisen imetys lakkasi kuukauden jälkeen oman vakavan sairastumisen vuoksi. Lääkityksen vuoksi siirryimme pulloruokintaan enkä huomannut mitään eroa keskinäisessä suhteessamme verrattuna vuoden ikään tissiä saaneeseen esikoiseen. Ainoa ero oli se, että isäkin pääsi pullon kautta osalliseksi syöttämisestä, enkä mitenkään voi sanoa asian olevan negatiivinen.
Vielä sen verran jatkona edelliseen, että kuulin synnärillä niin absurdeja juttuja imettämisestä kuin olla voi. Ihan kävi sääliksi niitä äitejä, joita nämä jutut koski. Yksikin sanoi, että hän istui tuntikaupalla synnärillä pumppaamassa maitoa niillä tehokkailla vehkeillä, mitä siellä on. Hän itki ja lypsi, itki ja lypsi, itki ja lypsi eikä sitä maitoa tullut tippaa enempää. Ei päivänä yksi, kaksi, kolme eikä neljä. Mutta nännit hän kyllä sai verelle.
Ja joka päivä hänelle jankattiin ja tankattiin, että kyllä j_o_k_a_i_s_e_l_t_a naiselta tulee maitoa, hän nyt ei vaan YRITÄ tarpeeksi. Johan tuollaisella väkisin yrittämisellä menee koko ilo siitä, että on saanut ihanan ja terveen, maailman suloisimman vauvan. Eikö ihan oikeasti olisi reilumpaa todeta, että joo, sulta tota maitoa ei oikein tule. Haluatko vielä yrittää lypsämistä vai vaihdetaanko suosiolla pulloon?
Miksi sälyttää kauhea syyllisyyden taakka kenenkään niskoille niin naurettavasta asiasta kuin maidontuotanto? Suomessa on maailman tutkituimmat ja takuusti terveelliset korvikkeet just sitä varten, jos ei itse syystä tai toisesta kykene imettämään. Enkä mä tarkota olla mikään korvikkeiden PR-henkilö. Imettäminen on hieno asia ja rintamaito pienelle lapselle varmasti terveellisin ravinto. Mutta toteanpa vain, että järki ja kohtuus silti mukaan, kun vaahtoatte siitä imettämisestä. Faktaa on, että se ei kaikilta suju ja sillä siisti!
*reps* Joskus ajattelemattomuus on niin yllättävää että ei osaa vastata mitään nasevaa...
kiitos hykerryttävästä postauksesta & paljon huumoria mukaan - kommentit eivät ainakaan vähene lapsen kasvaessa ;D