Mites Sun Väliliha?

Odota vain, sitten kun synnytys ja imetys on kulunut puheenaihe, niin sama linja jatkuu edelleen. Omituista, miten kaikki lasten kasvatukseen liittyvät asiat herättävät niin paljon intohimoja ja tarvetta kommentoida. Tuntuu typerältä, että joudun kaikille kertomaan miten meillä toimitaan (syödäänkö tuttia, missä nukutaan, kuinka usein syödään...) ja lisäksi selittelemään tekemisiäni. MIKSI annan sen syödä tuttia?! MIKSI nukutan sitä meidän vieressä??? No just siks. piste.

Täytyy sanoa että taas herahti kyynel silmään ;) ja toinen housuun.Sain juuri muutaman elin vuoden lisää ja mahtavat naurut.Sulla on kyllä huumoria,jatka samaan malliin. :D

"Vihoviimeisiä suolenkappaleita ja veripisaroita myöten."



Suolenkappaleita!? :S

Heh :)

Vapaata riistaa totta tosiaan!

Mutta usko tai älä, ne kaalinlehdet todella auttoivat ainakin meikäläistä.

Mutta hulluinta on kyllä tuo taistelu, imetätkö/annatko korviketta, miksi et imetä/miksi et anna korviketta?

Hitto kun mihinkään ei olla tyytyväisiä. Koittaisivat päättää!

Vieras : Saattaa olla mahdollista että lisäilen parit suolenkappaleet tarinaan ihan efektin vuoksi. Mitäs kysyvät ;)

Olen lukenut blogiasi alusta asti ja nyt ekaa kertaa innostuin kommentoimaan. Monesti ennenkin jutut on tuntuneet tutuilta, mutta nyt kuulosti kyllä niin samalta mitä täällä on koettu!



Samaistun niin noihin kyselyihin. Se on todella raivostuttavaa, että omia tekemisiään ja valintojaan oman lapsen kohdalla pitää selittää jokaiselle kysyvälle. Oletteko vielä törmänneet näihin vesipullo-kyselyihin?? Meillä sitä alettiin kyselemään kun vauva oli 1kk. Omat isovanhempani kyselivät ihmeissään, että missä vauvan vesipullo? Kylllähän lapselle pitää vettä antaa.. Joo.

Niin ja piti vielä kommentoida Taikalle, että me ollaan jouduttu vastailemaan MIKSI ETTE anna vauvalle tuttia, kun se huutaa?? Jep, yritetty on. Kyselijät varmaan vaihtavat leiriä, kun vauva tuntuu tänään hoksanneen tutin syönnin (ekoilla hampailla sitä on kiva jäystää.. ;), ja alkavat seuraavaksi tivaamaan MIKSI sillä nyt ON tutti?

Itse olen ainakin EDELLEEN hyvin loukkaantunut parin ihmisen kommentteihin mun masun koosta! No joo sanottakoon, etten ole ollut mikään kovin pieni ennen raskaaksi tuloa, mutten nyt mikään jätti-isokaan. Vatsa nyt kumminkin alkoi kasvaa melko "aikaisin". Mutta kuitenkin neuvolassa menee aina ihan käyrillä, ettei mikään jättivauva ole siis tulossa! Saati sitten kaksosia niinkuin eräät henkilöt epäili! Kai minä nyt hitto vie itse tiedän tuleeko niitä 1 vai 2. Olisi tälle toiselle henkilölle tehnyt mieli kommentoidakin, että monennellako kuulla itse on raskaana, kun sen verran isoluinen nainen on kyseessä! Ja voin muuten todeta, että painoa ei tähän mennessä (RV 36+2) ole tullut kuin kymmenisen kiloa. Toinen kommentoija oli opettajani joka kovaan ääneen kailotti, että minun ON SYÖTÄVÄ väh. joka toinen tunti ja raskaana oleva tarvitsee energiaa ja sen semmoista! Sitten vielä kysyi etten nyt vain odottaisi tosiaan kaksosia! Ja nämä kyseiset ihmiset eivät muuten ole mitään hirmuisen tuttuja eivätkä tiedä miltä olen näyttänyt ennen raskautta! Onneksi ei ole kuitenkaan viime aikoina tullut mitään vastaavaa, olisin takuulla valmiudessa töksäyttää jotain mukavaa takaisin ;)

hih..tuosta tutin syömisestä tuli mieleen, että itselläni ei lapsi suostunut syömään tuttia/tuttipulloa ollenkaan, ikinä, nii sekös vasta on kyselyjä aiheuttanut ja imetin 11 kk ikäiseksi niin sekin kauhistutti ihmisiä, VIELÄKÖ SÄ IMETÄT?! joo vielä..EIKÖ SE SYÖ TUTTIA!? joo ei.. :D että laidasta laitaan on näitä kommentoijia.. Pienenä lapsi ei tykännyt nukkua pysähtyneissä vaunuissa, niin olin kuulemma nuori, TIETÄMÄTÖN, äiti, joka ei osannut etes lastaan nukuttaa. Nice..

Ja maha ei mullakaan ollu raskaana ollessa edes kovin iso, 110 cm oli suurimmillaan ympärysmitta. Niin silti kaikki kauhisteli ja päivitteli, että kaksosiako se odottaa..x)

Minulle oli myös ensikertalaisena hienoinen järkytys kuinka puolituntemattoma (varsinkin nais)ihmiset kyselevät asioista. Ja sitten niitä vastauksia analysoitiin oikein kunnolla.. :/ Oma keho tuntui kieltämättä jonkinlaiselta tuotantolaitokselta, ensin lapsi ja nyt sitten lapsen ruokapuoli...



Nyt kirpun ollessa 4 kk alkoivat ihmiset kysellä hilloista ja velleistä ja kiinteistä ruoista...joko saa sitä tätä ja tuota ja kyllä SE hillo oli sitten hyvää meidän lasten mielestä...sitä kannattaa antaa tällekin.



Jaksamista kyselijöiden kanssa :) Ne eivät ihan heti kyllästy...aiheet vaan vaihtuu :)

milvin: Ollaan sen verta törmätty että pari kertaa on suositeltu antamaan vettä yöllä ettei lapsi totu yösyömiseen. Haluaisin nähdä sen kerran kun se ruokahuuto lakkaa veden nassuttamiseen :D Plus että kun me kerran pidimme poikaa tahattomasti nälässä sen ensimmäiset kaksi viikkoa niin eiköhän se riitä ;)

Neuvoja satelee ihan missä vaan on asiaan kuin asiaan tutuilta ja tuntemattomilta. Kaupan kassajonossakin kysellään, että onkohan vauvalla nälkä, kun itkee rattaissa kuumuutta.

"Milloin annat velliä - miksi annat velliä? anna puuroa, miksi annat puuroa?" Varmaan itsekin joskus vahingossa "neuvoo" hienolla 5 kk vauvanhoitokokemuksella, mutta rasittavaa kuulla joka asiaan neuvoja, etenkin kun noudattamalla yhtä neuvoa, homma menee toisen mielestä ihan pieleen. MUR! Ja 2 pv synnytyksestä jo kysyttiin, että milloin uutta putkeen.



Mun äiti erehtyi neuvomaan mua vedenantamisesta yöllä. Eiköhän 5 kk iässäkin herätä ihan nälkään, yösyötöt lopetetaan sitten vähän myöhemmin sitten kun ooon varma, että herää huvikseen.



Kyllä äiti osaa :)



Niin, ja tärkeintähän on että vauva syö ja kasvaa - ei se, mistä maito tulee :) Kukaan muista 1 v synnäreillä, oliko tissi vai pullovaavi.

Toi neuvomis- ja kyselyjuttu tuntuu niin tutulta! Paha kyllä huomasin myös itse syyllistyväni typerien neuvojen antamiseen kun törmäsin puolituttuun perheenisään junassa. Hän kysyi miten minulla menee vauvan kanssa ja sanoi sitten että hänen kokemuksensa mukaan murrosikä on sitten se seuraava vaikea aika. Koska en oikein mitään muutakaan puhuttavaa keksinyt, päätin sitten antaa hänelle "asiantuntevia neuvoja" murrosikäisten kasvattamisesta o_0. Kotona nolotti.

Minäpä hieman poikkean tästä yleisestä virrasta.... toiset oikeasti ymmärtävät kyselyn kiinnostuksena, toisilla on tarve kertoa asioista, jos vaikka joku on mennyt huonosti tms, on kiva löytää vertaistukea. Miksi me otetaan neuvoista nokkiin niin kovin, miksi asioihin, jotka puuttumista vaatii, ei saisi puuttua..... miksi pitää todistella pullomaidon tasavertaisuutta.... miksei imetyksestä saa olla mielipiteitä jne. Onko painon saaminen entisiin lukemiin vauvan syntymän jälkeen prioriteetti nro 1 ?? Mitä syytä on välittää ihmisten mielipiteistä siitä onko painoa tullut raskausaikana 5 vai20 kg



Esikoista en imettänyt kuin muutaman kuukauden, paino ei noussut, vauvalla oli nälkä, "ei tullut maitoa" ja uskoin siihen itsekin. Jos ihmisillä ei tulisi maitoa niin kuin me uskotaan, oltais me oikeasti jo kuoltu sukupuuttoon. Imettäminen on aluksi helvetin hankalaa ja sitä on tehtävä KOKO AJAN, on juotava ja syötävä ja pää on saatava hommaan mukaan, muuten ei maitoa varmasti tulekkaan. Yli kuukausi meni ennenkuin se alkoi oikeasti sujumaan ja toimimaan ja hommasta alkoi päästä jyvälle.

Minä en ole mikään imetys spesialisti, mutta kun imetystä arvostellaan ja imetyksen arvostelijoita arvostellaan ja imettämättömyyttä arvostellaan ...... mikä on sitten sellaista oikeanlaista hyväntahtoista neuvomista ? Minä olisin ainakin aikanaan kaivannut ihan oikeaa tietoa, miten se koko "imetys" toimii.

Ja se olennainen, ei sitä tarvitse millään selitellä, että maitoa ei tule, jos ei imetä, ei imetä ja . Ihmisiä joilla maitoa ei OIKEASTI tule on varsin harvassa. Ja se tieto on joillekin, jotka haluaisivat kaikesta huolimatta imettää, mutta luulevat että maitoa ei tule, kovinkin tärkeä.

Myy, ymmärrän pointtisi. Imetyksen onnistuminen vaatii joskus aika paljonkin töitä ja ehkä joskus joku heittää hanskat tiskiin vaikka jotain olisikin vielä tehtävissä. En silti kuitenkaan menisi "neuvomaan" ketään, jollei henkilö itse kysyisi. Imetys on kuitenkin tosi herkkä kohta monelle, varsinkin jos siinä on jotain ongelmia. Silloin hyväntahtoiseksikin tarkoitetut neuvot voivat loukata.

Toi kaalinlehdet rintoihin on oikeasti toimiva asia, mutta mielestäni toimii nesteeen poistamiseen. Ystävälläni oli 3 rintatulehdusta peräjälkeen ja kolmas lääkäri sanoi, että käy kaupasta ostamassa kaalia..kyllä kaalinlehdet ne poistavat nestettä...ja niin loppuivat rintatulehdukset. Tosin eihän se kauhean sexyä ole kulkea kaalinlehdet rinnoissa, mutta mielummin niin kuin kuumessa ja rintatulehduksessa! Nyt ystäväni sai toisen lapsen ja laittoi saman tien kaalinlehdet rintaliiveihin jotta rintatulehdusputki ei toistu...

Tasapuolisuuden nimissä totean kyllä - mitenkään blogaajan pointtia kiistämättä - että osa tuoreista äideistä ottaa myös loukkauksena jos ei kysele ja siten osoita kiinnostustaan. Pari kertaa olen yrittänyt juuri edellisissä kommenteissa mainituista syistä olla hienotunteinen ja keskustella yleisistä aiheista, ja saanut perästä kuulla kommentteja miten ikävää onkaan kun ei ystävää kiinnosta. Myös se että ei kysele toisen voinnista ja lapsesta voidaan ottaa loukkauksena ja epäkohteliaisuutena, vaikka taustalla on vain yritys olla utelematta toisen yksityisasioita liikaa.

Ode: olet ehdottoman oikeassa, on hankalaa tietää paljonko ihmiset haluavat neuvoja tai kyselyitä. Itse esimerkiksi otan paljon selvää asioista ja jos kaipaan apua niin pyydän sitä. Olen aina ollut erittäin huono vastaanottamaan neuvoja joita en ole halunnut :) Tämän kirjoituksen pointti ehkä ennemmin oli että mielestäni on erittäin suuri ero kysyä "miten sinä voit" kuin "miten sinun alapääsi voi". Ensimmäinen kysymys on jopa tervetullut, toinen... nojaa... Mutta hienoa että asia herättää keskustelua! Monta erittäin hyvää pointtia on jo tullut näissä kommenteissa. Niitä on aina yhtä mukava lukea :)

Myy: Jutun pointti ei kai ollut se, ettei neuvoja saisi antaa. Itse en ainakaan kaipaa neuvoja asiaan, mihin en ole pyytänyt apua. Olet varmasti ihan oikeassa siinä, että imetys on vaikeaa ja vaatii työtä, mutten itse ymmärrä sitä, mitä pahaa on antaa eri äitien tehdä ITSE omat valintansa ilman jatkuvaa tuomitsemista. Tuomitsemissa ja neuvomisessakin näet on eronsa. Imetyksen kanssa kuukausia tahinut äiti saattaa olla aika rikki, kun lapsi siirtyy pullomaidolle. Äiti hyvin todennäköisesti kokee tehneensä kaiken, jotta olisi saanut imetyksen onnistumaan (vaikkei se fanaatikojen mielestä ikinä tarpeeksi olekaa, aina löytyy vielä jokin vinkki) ja kaipaa asian suhteen hyväksyntää, ei neuvoja tai tuomitsemista. Kun päätös on jo tehty ja toteutettu, miksi on pakko jakaa vielä viimeisetkin vinkit? Varsinkaan, kun ei niitä kukaan ole pyytänyt?

Oivoi, nyt on joku toinen Myykinkin käynyt täällä, no minä olen se joka synnytti oman ihmeen samana päivänä..:)



Anyway, mua oltiin varoiteltu mahdollisista kyselyistä, mutta silti se tuntui välillä epämukavalta, nyt ehkä jo tottunut. Hienoa, että sinäkin otat asian huumorilla. Näissä hormoonimyrskyissä ilman huumoria vois tulla itku silmään. Yksi yleinen kysymys koski nännejä, no tietysti "mites sun nännit voi?" ...kiitos kysymästä, hyvinhän ne tilanteeseen nähden (eli kun joku pieni piraija imee niitä taukoamatta...) Yksi juttu pääsi yllättämään...appiukkoni sanoi, että mieheni pitäisi muistaa hieroa rintojani, se edesauttaa maidontuloa...OMG! Silloin en kyllä tiennyt mihinkä silmäni pistäisin... Väliliha-kysymykset jääpi multa väliin, kun poika tuli sektiolla...joten kysymykset koskevatkin leikkauskohdan arpea...suolenpätkillä retostelun jätän siis sulle...:D



Ja onnea teillekin - 1 kk on täynnä!!!