Raskauden jälkeisen vartalon hyväksyminen

Eli kaikki muuten on hyvin, mutta kiloja on viisi liikaa?

:D

Joo just näin. Kai tämä on jotaki hormoonipöllyä, koska en tosiaan uskoisi että olen näin turhamainen! Olen kyllä ankara itselleni ja vaadin itseltä asioita, esim. Terveellistä ruokavaliota, hyvää kuntoa jne koska ne tekee mulle hyvän olon. Menny vaan ihan överiksi nyt. Täysimetän eli dieetit ei käy nyt, enkä kyllä muutenkaan osaa oikein olla dieetillä

Ap

Sitä se äitiys on. Älä ole itsellesi liian ankara ja anna itsellesi aikaa, keskityt nyt siihen että vauva voi hyvin, ehdit hyvinkin kuntoilla myöhemminkin. Ja kyllä ne kilot lähtevät, ei heti sormia napsauttamalla, mutta mikä kiire sinulla on niiden suhteen? Vauvan hoitaminen vie muutenkin kaikki voimat, joten älä ihmeessä ala soimaamaan itseäsi siitä, että et ole kuntoillut tai että et ollu kuntoillut riittävästi. Minä annoin itselleni luvan syödä herkkuja, ja minulla oli myös 5 kg ylimääräistä, tiedän, että peilaat kuva ei imartele, mutta mitä muutakaan voi kun ollaarmollinen itsellen ja keskittyä vauvaan? Kyllä se siitä, ajan kanssa :)

Tuntuu ihan kauhealta olla paineessa muutamasta kilosta, kun joillaki oikeasti kroppa kärsii enemmän. Silti ne naiset kantaa arpensa ylpeydellä.

Minä annan tuon 5kg vaikuttaa jo mun itsetuntoon. Inhottaa kun vanhat farkut kiristää, joka kerta ku ne vetää jalkaan tuntuu ihan hirveältä. Eipä tuu käytettyä ku spesiaalitilanteissa farkkuja kun mitäpä sitä suotta tekemään itelle pahaa oloa.

Vauva on kyllä prioroteetti 1 ja maailman rakkain. Toivottavasti saan terveen minäkuvan luotua uudelleen, en todellakaan aio opettaa tytärtäni samanlaiseksi ku oon nyt

-ap

Pienet on joillain murheet.

Olisit miettinyt tuota ennenkuin hankkiuduit raskaaksi. Vaikutat todella turhamaiselta ihmiseltä. Minulle tuli hiukan reilu 10kg painoa viikossa raskauden lopulla kun jalkoihin tuli yhtäkkiä nestettä. Saan olla kiitollinen, että selvisin edes hengissä synnytyksestä ja saan olla lapseni kanssa.

Nyt minulla onkin aika urakka laihduttaa, kun se jäi kaiken jälkeen tekemättä ja painoa ehti kertyä ihan kiitettävästi parin vuoden aikana. Mutta se ei haittaa, koska tiedän pystyväni siihen, enkä ole lainkaan niin pinnallinen ihminen. Olisit kiitollinen, ettei sinulla ole oikeita ongelmia ja lopeta turhasta valittaminen.

Toisaalta hyvä, että pienet murheet :D lapsi on terve ja tyytyväinen, kasvaa hyvin. Ei tarvi murehtia sitä. Parisuhdekin voi ihan hyvin.

Välillä vaan tuntuu maailmanlopulta. Ja äidithän ei ilmeisesti saa valittaa tämmösistä asioista. Sitten kuitenki kytätään ja kritisoidaan ku äidit antaa itsensä lihoa ja kuinka käytetään raskautta tekosyynä syyä mitä sattuu

-ap

Vierailija kirjoitti:

Olisit miettinyt tuota ennenkuin hankkiuduit raskaaksi. Vaikutat todella turhamaiselta ihmiseltä. Minulle tuli hiukan reilu 10kg painoa viikossa raskauden lopulla kun jalkoihin tuli yhtäkkiä nestettä. Saan olla kiitollinen, että selvisin edes hengissä synnytyksestä ja saan olla lapseni kanssa.

Nyt minulla onkin aika urakka laihduttaa, kun se jäi kaiken jälkeen tekemättä ja painoa ehti kertyä ihan kiitettävästi parin vuoden aikana. Mutta se ei haittaa, koska tiedän pystyväni siihen, enkä ole lainkaan niin pinnallinen ihminen. Olisit kiitollinen, ettei sinulla ole oikeita ongelmia ja lopeta turhasta valittaminen.

Se jäi tekstistä, että vieläkin yli 2v synnytyksestä, minulla on kipuja ja kipukohtauksia alapäässä. Laittaa kyllä ärsyttämään pienistä asioista vinkuvat.

Tuota ihmettelenki, että miksi olen näin turhamainen! En todella ole kokenut olevani tämmönen ennen raskautta. Ja olen ennenki painanut tämän verran mitä nyt, eikä se silloin ollu maailmanloppu. Mutya tämä tosiaan taitaa olla mun ainoa murhe. Toisaalta tuli tosi hyvä olo tajuta tuo, kiitos teille siitä :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit miettinyt tuota ennenkuin hankkiuduit raskaaksi. Vaikutat todella turhamaiselta ihmiseltä. Minulle tuli hiukan reilu 10kg painoa viikossa raskauden lopulla kun jalkoihin tuli yhtäkkiä nestettä. Saan olla kiitollinen, että selvisin edes hengissä synnytyksestä ja saan olla lapseni kanssa.

Nyt minulla onkin aika urakka laihduttaa, kun se jäi kaiken jälkeen tekemättä ja painoa ehti kertyä ihan kiitettävästi parin vuoden aikana. Mutta se ei haittaa, koska tiedän pystyväni siihen, enkä ole lainkaan niin pinnallinen ihminen. Olisit kiitollinen, ettei sinulla ole oikeita ongelmia ja lopeta turhasta valittaminen.

Se jäi tekstistä, että vieläkin yli 2v synnytyksestä, minulla on kipuja ja kipukohtauksia alapäässä. Laittaa kyllä ärsyttämään pienistä asioista vinkuvat.

Oon tosi pahoillani, että oot joutunu kokemaan tuommosta ja kärsit yhä kivuista! Pistää kyllä omat ongelmat uuteen perspektiiviin

-ap

Minä olen vielä 8 kk jälkeen henkisesti ihan sekaisin synnytyksestä, vaikka mitään pahaa ei tapahtunut fyysisesti, kaikki meni periaatteessa hyvin. En vain pääse eroon siitä kokemuksesta. Koko vauva-aika on ollut yhtä suorittamista ja väsymystä. Parisuhde rakoilee ja mulle on ihan sama miltä näytän. Minuakin ahdistaa kriiseillä näin turhasta asiasta, koska joillain on oikeasti synnytyksessä tapahtunut jotain ikävää tai vartalo on pilalla. Silti jotenkin kateellisena mietin, että olisipa minulla ap:n ongelma, että olisin henkisesti hyvinvoiva, mutta se 5 kiloa ylimääräistä. Nyt on toisinpäin, olen hoikemmassa kunnossa kuin koskaan, mutta sekaisin kuin seinäkello.

Kuulehan, aloittaja. Mä ajattelin otsikosta, että raskaudestasi on jo niin kauan aikaa, että kehosi on jo palautunut, mutta sulla on jotain arpia tai vaivoja, jotka vaivaavat edelleen. Mutta kun luin avauksesi, kerrotkin, että synnytyksestä on vasta neljä kuukautta aikaa ja että sun pitäisi nyt alkaa sitten hyväksyilemään vartaloasi... En nyt tiedä, onko tämä avaus tehty sittenkin provosointimielessä, vai oletko sittenkin tosissasi. Joka tapauksessa nyt on niin, että kehosi on edelleen palautumisprosessissa, väliaikaisessa tilassa. Nyt on käsillä ihan muut prioriteetit kuin vaa'an tuijottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit miettinyt tuota ennenkuin hankkiuduit raskaaksi. Vaikutat todella turhamaiselta ihmiseltä. Minulle tuli hiukan reilu 10kg painoa viikossa raskauden lopulla kun jalkoihin tuli yhtäkkiä nestettä. Saan olla kiitollinen, että selvisin edes hengissä synnytyksestä ja saan olla lapseni kanssa.

Nyt minulla onkin aika urakka laihduttaa, kun se jäi kaiken jälkeen tekemättä ja painoa ehti kertyä ihan kiitettävästi parin vuoden aikana. Mutta se ei haittaa, koska tiedän pystyväni siihen, enkä ole lainkaan niin pinnallinen ihminen. Olisit kiitollinen, ettei sinulla ole oikeita ongelmia ja lopeta turhasta valittaminen.

Se jäi tekstistä, että vieläkin yli 2v synnytyksestä, minulla on kipuja ja kipukohtauksia alapäässä. Laittaa kyllä ärsyttämään pienistä asioista vinkuvat.

Sanos muuta. Mulla 3. Asteen repeämä pidätysvaikeksin, häntäluu murtui ja luutui väärin (kipuilee koko ajan), jättimäinen erkauma mikä ei jumpalla palautunut, alakerta arpikudosta sadan tikin jäljiltä, kakkaaminen sattuu, seksi sattuu... niin että kyllä se pari ylimääräistä kiloa on ihan first world problem.

Syyllistäkää nyt vielä tuoretta äitiä tuntemuksistaan, eipä suinkaan lisää riittämättömyyden tunnetta sellainen...

Sulla ap on ihan hyvä oivalluksia näissä sun vastauksissa; tiedät järjellä, et haluaisi olla pinnallinen, et halua opettaa tyttärelle jne. Se kuulostaa ihan hyvältä pohjalta jatkoon. Ota sama järkipohjainen suhtautuminen tilanteeseen: lapsi tulee nyt ensin (kuten sulla tuleekin), nämä tuntemukset on sallittuja ja saat märehtiä niitä, mutta niille ei tarvitse juuri nyt tehdä mitään. Tunteita tulee ja menee, kiloja tulee ja oletettavasti menee... Olet vasta toipumassa synnytyksestä, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia pyörii ja myllertää, kiitos myös hormonien, mutta kaikesta ei tarvitse suoriutua just nyt.

Onnea vauvasta ja lempeitä hetkiä hänen ja oman itsesi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vielä 8 kk jälkeen henkisesti ihan sekaisin synnytyksestä, vaikka mitään pahaa ei tapahtunut fyysisesti, kaikki meni periaatteessa hyvin. En vain pääse eroon siitä kokemuksesta. Koko vauva-aika on ollut yhtä suorittamista ja väsymystä. Parisuhde rakoilee ja mulle on ihan sama miltä näytän. Minuakin ahdistaa kriiseillä näin turhasta asiasta, koska joillain on oikeasti synnytyksessä tapahtunut jotain ikävää tai vartalo on pilalla. Silti jotenkin kateellisena mietin, että olisipa minulla ap:n ongelma, että olisin henkisesti hyvinvoiva, mutta se 5 kiloa ylimääräistä. Nyt on toisinpäin, olen hoikemmassa kunnossa kuin koskaan, mutta sekaisin kuin seinäkello.

Ymmärrän sua! Tuntuu että ei sais valittaa jos oli normisynnytys, vaikka sen jälkeen tunsin itseki olevani sekä henkisesti että fyysisesti loppuun rääkätty ja revitty. Kyllä äidit on uskomattomia kun kestää sen kaiken ja useimmat, minä poislukien, vielä valittamatta.

Ei tunnu mustakaan henkisesti hyvinvoivalta kun olen tehnyt 5kilosta itelleni oikeesti ison ongelman Mulla on kyllä perusasiat kunnossa, terve lapsi ja parisuhde kunnossa. Mutta samalla ruoskin ja kritisoin itseäni sen 5 kilon takia. Sitä samaa suorittamista tääläki. Vähän helpottanut kun ei enää yritä tehdä kaikkea. Esimerkiksi en enää siivoa kotona kun viikonloppuisin kun mieskin on paikalla. Pieniä juttuja mutta ne on auttanu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vielä 8 kk jälkeen henkisesti ihan sekaisin synnytyksestä, vaikka mitään pahaa ei tapahtunut fyysisesti, kaikki meni periaatteessa hyvin. En vain pääse eroon siitä kokemuksesta. Koko vauva-aika on ollut yhtä suorittamista ja väsymystä. Parisuhde rakoilee ja mulle on ihan sama miltä näytän. Minuakin ahdistaa kriiseillä näin turhasta asiasta, koska joillain on oikeasti synnytyksessä tapahtunut jotain ikävää tai vartalo on pilalla. Silti jotenkin kateellisena mietin, että olisipa minulla ap:n ongelma, että olisin henkisesti hyvinvoiva, mutta se 5 kiloa ylimääräistä. Nyt on toisinpäin, olen hoikemmassa kunnossa kuin koskaan, mutta sekaisin kuin seinäkello.

Ymmärrän sua! Tuntuu että ei sais valittaa jos oli normisynnytys, vaikka sen jälkeen tunsin itseki olevani sekä henkisesti että fyysisesti loppuun rääkätty ja revitty. Kyllä äidit on uskomattomia kun kestää sen kaiken ja useimmat, minä poislukien, vielä valittamatta.

Ei tunnu mustakaan henkisesti hyvinvoivalta kun olen tehnyt 5kilosta itelleni oikeesti ison ongelman Mulla on kyllä perusasiat kunnossa, terve lapsi ja parisuhde kunnossa. Mutta samalla ruoskin ja kritisoin itseäni sen 5 kilon takia. Sitä samaa suorittamista tääläki. Vähän helpottanut kun ei enää yritä tehdä kaikkea. Esimerkiksi en enää siivoa kotona kun viikonloppuisin kun mieskin on paikalla. Pieniä juttuja mutta ne on auttanu.

Ja tämä oli ap :)

Kiitos teille vastauksista. Ymmärrän kyllä miksi monet pitää tyhjän valittajana. Sitä se munkin mielestä on, en vain voi sille mitään että tunnen inhoa omaa peilikuvaa kohtaan. Haluaisin hyväksyä ja rakastaa kroppaa joka toi maailmaan ihanimman lapsen, mutta se on vaikeaa.

Mulla ei myöskään ole mitään käsitystä kauanko toipuminen kestää ja ilmeisesti olenkin vielä palautumassa raskaudesta ja synnytyksestä, vaikka pääasiassa kivuton ja vaivaton muuten olenkin.

-ap

Sulla meni 9kk kasvattaa se maha niin, jos antaisit itsellesi ainakin sen saman ajan palautua?

Ja on ihan sallittua tuntea noin. Raskaus on iso myllerrys, kroppa ei tunnu omalta ja jos ei isompia murheita ole, (onneksi) niin miksi ei saisi tuntea pahaa mieltä tuosta. Ei se lisää tai vähennä muiden kokemuksia. Tuskin ap tällä haluaa muiden kokemuksia mitenkään vähätellä. Tältä hänestä tuntuu ja se on hänelle tärkeää.

Jos omalle muijalle olis jääny +5 kilon keissi, niin olisin lähteny synnäriltä ilman emakkoa ja lasta.

M42

Kaikista kommenteistasi päätellen olet ihan hyvällä mallilla. Ymmärrän noita tuntemuksia, itsellä oli samoja. Oma kroppani ei koskaan palannut ennalleen, ekasta jäi pussimaha (arpinen lötkö iho ei todellakaan palautunut, vaikka olin nuori) ja toisesta kilot. Kyllä se peilikuva ällötti pitkään. Sitä on sulla lupa surra. Se on sun kroppa, ja siinä sä elät; totta kai se hatuttaa, kun se pyytämättä muuttuu eikä sitä saa noin vain takaisin.

Toisaalta sulta ne kilot voi vielä hyvinkin lähteä. Imetys vaatii vararavintoa, kyllä luonto sen verran osaa järjestää että vaadittavan lisäenergian kerää jo raskauden aikana. Mieti sitä "läskiä" vasta imetyksen jälkeen, ja siihen asti suhtaudu siihen vain imetyksen vaatimana lisänä. Ja jätä ne vanhat farkut käyttämättä suosiolla! Siirry löysiin vaatteisiin, hameisiin ym. Kesäaikaan ei farkkuja kaipaakaan. Tämä jo vähentää sitä ahdistusta, kun ei tartte joka päivä konkreettisesti tuntea niitä lisäkiloja.