Lue keskustelun säännöt.
Raskauden jälkeisen vartalon hyväksyminen
21.06.2018 |
Olin elämäni kunnossa ennen raskautumita. Bmi 22 ja lihasta oli. Nyt 4kk synnytyksestä ja vielä on 5kg matkaa entiseen.. raskaus vielä kohteli mua hyvin! Pystyin kuntoilla (toki loppua kohden vain kevyesti) koko raskauden, arpia ei juuri jäänyt, ainakaan niin että ne häirittis, erkauma palautui jälkitarkastukseen mennessä ja olen päässyt jo hyvin kuntoilun makuun synnytyksen jälkeen. Silti mua inhottaa ja oksettaa tämä uus vartalo ja ylimääräiset kilot. Varmaan osittain siksi että ne on kyllä syömällä hankittu. Koko raskauden oli jäätävä makeanhimo ja vaikka yritin himmailla niin tulihan sitä herkuteltua enempi ku normaalisti. Synnytyksen jälkeenki olen sortunu vetämään välillä kaapit tyhjäksi herkuista. Väsyneenä huutavan vauvan kans se tuntuu välillä välttämättömältä. Sit äkkiä ostaa uudet herkut tilalle ennenku mies huomaa... hävettää.. miehen mielestä oon edelleen täydellinen mutta ite koen olevani muumin vartalossa. Kuinka turhamainen täytyy olla ku muutama kilo häirittee näin paljon?! Etenki ku on jotain niin paljon tärkeämpää elämässä nyt hoidettavana. Oon yrittäny lukea niitä "kroppasi on tehnyt uskomattoman työn, ole sille armollinen" -juttuja, mutta en osaa suhtautua niin.
Vertaistukea?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Jos omalle muijalle olis jääny +5 kilon keissi, niin olisin lähteny synnäriltä ilman emakkoa ja lasta.
M42
Sanoo tuleva viikonloppuisä, joka tulee itkemään palstalle kuinka kamalia naiset on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No johan pitää jollain päteä täällä ja masentaa muita. Onko nyt hyvä olo kun toisilla,on koko elämä pilalla raskauden jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omalle muijalle olis jääny +5 kilon keissi, niin olisin lähteny synnäriltä ilman emakkoa ja lasta.
M42
Sanoo tuleva viikonloppuisä, joka tulee itkemään palstalle kuinka kamalia naiset on...
No ei ole kyllä tuleva viikonloppuisä, vaan palstalla asustava koneen ääressä elämäänsä viettävä henkilö, jonka lähin kosketus naisiin ei ole tältä vuosikymmeneltä.
Ymmärrän hyvin sinua ap, itse olen aina ollut pieni ja siro, mutta lihosin esikoisen raskausaikana 20kg ja synnärille jäi vain 4kg.
Inhosin peilikuvaani niin paljon että itkin usein kun piti lähteä ihmisten ilmoille, välillä jopa peruin jonkun lähdön koska minun oli niin huono olla kropassani ja häpesin niitä muhkuroita.
Vuosi meni että sain kaikki kilot pois, kovalla työllä, koska minullekin maistui herkut imettäessä, jotta saisin sitä huonoa pikaenergiaa väsymykseen.
Nyt toisessa raskaudessa olen opetellut olemaan armollisempi itselleni vaikka taas on tullut 16kg, koitan olla stressaamatta tulevia muhkuroita synnytyksen jälkeen, koska uskon että saan taas treenattua itseni kuntoon.
Pitäköön muut sitä pinnallisena, tärkeintä on se että viihtyy omassa kropassaan, koska äidin onnellisuus vaikuttaa myös siihen kuinka hyvin jaksaa toimia äitinä, puolisona, ystävänä jne..
Kyllä minäkin viitisen kiloa olen ollut aina painavampi synnytyksen jälkeen kuin mitä on normaalipaino.
Ihan oma vika tietysti. On syönyt liikaa. Mutta ihan parissa kuukaudessa on kuteinkin lähtenyt, kun imettää ja asiaa ei sen kummemmin ole tarvinnut pohtia.
Toisaalta voi ajatella, että tarvittiinkin se vararavinto imetykseen. Olen siis lähtömitoilta tosi hoikka.
Vaimon kannalta harmi, et ei näin käynyt. Unelmauros...