Kolmaskymmenesviides Viikko

Kiitos hulvattomasta blogistasi! Täytyy myöntää etten ole koskaan lukenut yhtään blogia ja olen suhtautunut ajatukseenkin epäilevästi, mutta tähän jäin heti koukkuun. Yhdyn muiden kommentoijien mielipiteeseen siinä että kirjoitustyylisi on kerrassaan hulvatonta ja itseironista. Me miesystäväni kanssa olemme vasta aloittaneet vauvatehtailun. Toivottavasti pääsemme kokemaan kaiken sen ihanuuden ja kamaluuden mitä lapsen odotus tuo tullessaan..joo, yritämme saada ensimmäistämme ja olemme täysin vihreitä ja sinisilmäisiä kaikkeen siihen kamaluuteen ja kärsimykseen mitä on tulossa. :D

Mäkin pomppasin jumppapallolla suihkussa kerran huti. Ja olin ihan valaan kokoinen, joten se tömähdys kaakeliin oli melkoinen. Mut ei tullut vauva pihalle, vaikka oltiin jo yliajalla...

Mimmu: ihanaa kuulla etten ole ainoa jolle ilmeisesti tulee hiukan hassuja ideoita :D Ja ainoa joka kärsii hiukan hassuista ideoista...

Esmeralda: Onneksi se ei sentään ole aivan kamalaa koko ajan ;) Onnea yritykseen!

*Häpeää hieman* Meillä menossa vasta 21 viikko ja mies on hoitanut imuroinnin ja vessojen pesun jo monta, monta viikkoa. Itsellä alkoivat aivan järkyttävät selkäkivut viikon 11 tienoilla ja siitä asti mies on kiltisti siivonnut. Minä siis teen sen (vähän) mitä pystyn ja mies loput.

Voi kulta, taas repesin XD Olet ihan hassu! Ja masu on ihanasti kasvanut, ei vieläkään OIKEASTI kokoa maapallo, ei edes jumppapallo. Ehkä koripallo?



Kolme viikkoa la:an jäljellä, ja kuntosalitreeni luonnistuu yhä aika normaalisti vaikkei x-hyppyjä tai vatsarutistuksia uskalla edes ajatella. Mua on lähes hävettänyt olla niin hyvinvoiva kun kaikilla tuntuu olevan sitä sun tätä vaivaa, mutta ei enää kun kuulin kuinka muiden miehet ovat ryhtyneet hommiin. EI TÄÄLLÄ!!!! Ja mies ihmettelee missä vaiheessa alan rauhoittua ja käyn LEPÄÄMÄÄN! Murr...

Sulla sentään mies auttaa, eikös se ole hyvä, vai? Mulla ei ole mitään "tekosyytä" saada apua, ennenkuin pää napsahtaa! Tänään alkoi näköjään 36. viikko ja juhlistin sitä sit imuroimalla. Ja sekin sit jäi kesken ihan laiskuutta.. Tai ehkä se onkin mun kivuttoman raskauden syy, teen ihan vaan pakolliset hommat ja joskus en sitäkään. Potkut sentään tunnen, ensimmäistä ootellessa sai ultrasta tarkistaa, onko lapsi elossa. Jos toi kuva ei hirveesti vääristä, niin ei sitä voi mahan kokoa syyttää, kyllä mulla on ihan yhtä iso vatsa kun sulla, kenties suurempi.

Ehkäpä sua koetellaan nyt ja syntymän jälkeen meneekin sit kuin tanssi.



Tii: käske se mies hommiin, jotkut vaan ei tajua ruveta ite. Ei se aina ole ilkeyttä. Nimittäin parempi välillä ottaa rennosti, ennenkuin menee hermo totaalisesti (siinä voi olla astiastot ja mieskin vaarassa).

Tsemppiä loppurutistukseen. Itsellä kaksi hyvin mennyttä raskautta takana ja nuorempi nyt jo kohta kolme. Ajatuksissa risteilee vielä mahdollisuus kolmanteen lapseen mutta ei ehkä vielä ajankohtaisena. Voisi sen iltatähden kanssa viettää vielä niitä ainutlaatuisia hetkiä. Vaikka ehkä tunnet halua tirvaista minua lähimmällä kukkapurkilla kuonoon niin..... nauti raskaanaolostasi! Se on vain niitä muutamia kuukausia elämästäsi ja itse olen useasti kaivannut vauvanpotkuja kupeissani kun ajatus kiertää kehällä: ei ehkä koskaan enää.....

Ja nyt on sitten ne hetket jolloin on parasta suunnata parturiin , kylpylään, kasvo- tai jalkahoitoon yms. tai vain ojentautua sohvalle rentoutumaan. Itselläni oli ensimmäisen raskauden aikana lainassa levy jonka piti valmentaa ja rentouttaa synnytykseen(valaan laulua ja tätin puhetta) ja tämä teki asiansa. Olisinko kerran pääsyt levyn siihen asti kun piti kuvitella kohdunsuun avautumista.... muulloin nukahdin jo ensimmäisille teksteille :) joten rentoutti se!

Blogisi on kuin kirja jonka olisin halunnut lukea ollessani raskaana!!!Huumoria, itseironiaa, kaunistelematonta ja rehellistä!Olen totaalisen koukussa!Toivon, että Minin syntymän jälkeen, kun joskus jaksat, jaat meille myös vauva-arjen kommellukset iloineen ja suruineen.Sinulla on kirjoittamisen lahja hyppysissäsi, kiitos että jaat sen kanssamme :)

Lintunen: turha sitä on hävetä. Jossei pysty niin ei pysty, siksihän se ukko on olemassa ;)

Tii: Oih kun pääsiskin salille! Näin jo untakin yhtenä yönä että olin lenkillä, ja pettymys oli melkoinen herätessäni ;)

Reeta: juu, Isäntä on ollut aivan mieletön ja auttanut kaikessa koko sen ajan raskaudesta kun on ollut kotona. Mahan koko taas taitaa olla aika hankala mittari noin niinkuin raskauteen ja raskausvaivoihin liittyen. Kuvan ei pitäisi kamlasti vääristää, mutta olen tosiaan melkein 180 cm pitkä, joten ei se oikein millään voisikaan näyttää yhtä isolta kuin 8 kk maha esimerkiksi 165-senttisellä ihmisellä.

Hulvaton blogi sulla :D saanu nauraa ihan kunnolla kyllä :) kiitos :) itse synnytin kolmannen poikani 5.12.09 ja nyt ollaan kotona sit totuteltu ja tutustuttu toisiimme. muistan kyllä mitä helvettiä oli kun tuo pikku ukko potki kylkiluita ja palleaa...*huoh* ja närästykset voi elämä. lohduttaudu ajatukselle että pian tuo urakka on sullakin ohi ja saat nyytin rinnalle :) <3 voimia ja jaksamista ja oikein hyvää joulun odotusta joskin se ei välttämättä hyvältä tunnu olotilasta johtuen ;)

Oli pakko jättää kiitokset mahtavasta blogista! En ikinä lue blogeja, saati jätä kommentteja, mutta olit kirjoittanut kaiken, mitä omassa päässä on pyörinyt.



Meillä on pari viikkoa eroa raskaudessa ja harmittaa, etten törmännyt tähän blogiin aikaisemmin - olisi ollut hauskaa vertailla kokemuksia :)