Kolmaskymmenesneljäs Viikko

Joulun odotus on todellakin vuoden parasta aikaa. Harmonista ja antoisaa, kaikki ihanat tuoksut ja valot ja koristeet ja.... Ihanaa. Ehkä saadaan joulu ryhmätreffeille?

Tosin olen huomannut, että kun on viikolla 27 ei oikein jaksa keskittyä muuhun kuin nukkumiseen ja lepäilyyn, äitiyslomaan kun on vielä kaksi kuukautta aikaa.. Työpäivän jälkeen sohvalta vessaan menokin tuntuu välillä ylitsepääsemättömän vaikealta.

Onneksi seitsemän vuotias esikoinen pitää kovasti ajassa mukana; seitsemää (!) (niitä tulee aina vaan niin monta...) kalenteria avataan joka aamu kasvavalla innolla. On joulujuhlaa, itsenäisyyspäivää ja lucia-juhla. Lapsen innokaa joulunodotus tarttuu aikuiseenkin, vaikka olisi kuinka väsynyt.

Joulu on ihanaa aikaa, glögit ja piparkakut on mun mieleen. Keskellä kaikkein pimeintä vuodenaikaa saa laitaa koristeita ja valoja ja polttaa kynttilöitä. Kivaa!



Tänä vuonna en kyllä tiedä jaksanko niin kauheasti mitään laittaa. Olen tänään viimeistä päivää töissä - viikolla 35 mennään. Ensi viikosta alkaen tavoiteet päivän aikana on varmaan siinä, että jaksaa kammeta itsensä sängystä sohvalle ja illalla takaisin. Ehkä siinä niiden välissä lämmitän sitä glögiä ja haen kaupasta joulutorttuja. Tulee se joulu ilman sen suurempaa tohinaakin.

Mä en ole ollut ikinä mikään suuri jouluintoilija, mutta nyt, kun on tuo mukelokin pyörimässä nurkissa, mut on vallanut joku uskomaton joulufiilis. Otin olkkariin punaiset verhotkin! Ja kynttilöitä on joka nurkassa. Oih, kyllä sitä joulua nyt vaan odottaa ihan eri tavalla. Eikä ihan vähiten siksi, että saan nyt avata kahden ihmisen lahjat, kjeh :D



Leppoisaa (ja ei, tämä ei ole v*ttuilua :D) loppuodotusta, kohta tosiaan on jo H-hetki teilläkin :)

Tykkään joulusta, saa luvan kanssa syödä vaikka mitä herkkua. Parasta on piparkakkutaikina, säästän itselleni aina jääkaappiin köntin, kun leivon pipareita. Lahjojakin on mukava antaa ja saada, ja kauempana asuvaa perhettä mukava käydä tapaamassa.



Tänä vuonna joulun odottamisen lisäksi odotan toisen yrityskiertomme tulosta, uuden kierron pitäisi pisimmän mahdollisen mukaan laskettuna alkaa 25.12. En siis millään malttaisi odottaa joulua! Toisaalta on todella ärsyttävää, että en nyt ehkä uskalla juoda mitään joulupöydässä. Ja siitäkös sitä ottaa ylimääräisen ressin, että huomaako ne sukulaiset... Pidettäisiin yrittäminen mieluusti vielä heiltä salassa.



Rauhaisaa joulun (ja synnytyksen ;) odotusta!

Naispahoilainen: Uih, piparkakkutaikina! Olin unohtanut piparkakkutaikinan! Loistava idea :)

Mulla on käynyt jotenkin päin vastoin. Ennen muksuja sitä aina jaksoi innostua joulusta, nyt sitä on kai vaan tullut vanhaksi ja miettii vaan mitä kaikkea on tehtävä ja millä sen ehtii tehdä, kun kaksi täystuholaista on "auttamassa". Kyllä se joulumieli silti aina perille löytää.

Minä olen kanssa ihan jouluihminen. Rakastan lahjojen antamista ja saamista. Enkä ollut tajunnutkaan, että tänä vuonna tosiaan saa avata kahdet paketit. Vaikka uskon kyllä, että itse en enää niin montaa lahjaa tule saamaankaan.



Viime aattona, kun olin 8-kuulla raskaana, ahdoin jouluruokaa mahan täyteen ja loppuillan vietinkin sitten sohvalla, kun närästi ja kiristi niin kovasti, että en meinannut pystyä hengittämään. Toistin saman sitten joulupäivänä, kun en kerrasta oppinut.. Kyllä kiukutti, kun ruuasta tykkää ja sitten ei enää saanutkaan syödä niin paljon kun lystää.



Jep, joulu on huippu.

Joo, tykätään joulusta. Varsinkinkin, kun nyt ei tarvitse lähteä ajelemaan puolta Suomea yhden päivän takia! Kälyllä on joku pakkomiele saada koko suku (tai siis sisarusparvi) kokoon yhdeksi päiväksi ja me olla tervetulleita yöksi! Mä saan joka vuosi stressin, kun rupee joulu lähestymään, ei siinä mitään, jos sais pari päivää olla vieraisilla, mutta ei. Viime jouluna oltiin mun vanhempien luona, kun oli toi pojan ensimmäinen joulu, sielä sentään saa olla niin pitkään kun huvittaa. Sieltä olis pitänyt sit lähtee seikkailee, mutta en antanut periksi, ni ei käly tykänny hyvää! Meilä kun ei ole autoa, matkusteltiin yöbussilla semmoiset 500 km. Ja tämä 500 km ei todellakaan vie samalle paikkakunnalle, missä käly asuu! Sitä edellinen joulu oltiin kälyllä ja minä raskaana. Syötiin jouluruoka, avattiin paketit, mentiin anopille yötä ja seuraavana aaamuna lähettiin takasin. Tänä jouluna olen taas raskaana, joulun aikana n. viikolla 37, niin meillä on oikein lupa viettää se kotona! Joulua mä en hirveesti jaksa laitella, olkkariin tosin hommasin uudet jouluverhot, ja ehkä mä jotain torttuja väsäilen. Mä kyllä pääsen joulutunnelmaan ilman suurempia ponnisteluja! Joululahjoja on mukava ostella, äiti, isä ja sisko on jo saanu, kun kävin juuri sielä, kun vielä jaksoi/uskalsi lähteä niin pitkälle matkalle :)

Joulu... Tänävuonna herättää ristiriitaisia ajatuksia. LA olisi huomenna, mitään en ole joulua valmistellut - no, on lahjoja ostettuna. En vaan ole JAKSANUT siivota, leipoa, laittaa valoja... en mitään. Maha painaa, närästää, oksettaa... onhan tätä olotilaa ollut kohta jo 9 kuukautta, onko se ihme jos voimat alkaa olemaan vähissä...?

Löysin blogisi vasta nyt, ja olen tässä parin päivän aikana lukenut kaikki nämä tekstit päästäkseni ajan tasalle. Oikein viihdyttävää, oikein mukavaa! Melkein ärsyttävää; jos itse pitäisin blogia, kirjoittaisin täsmälleen samalla tyylillä, mutta asteen (tai kaksi astetta, tai kaksi ja puoli..) huonommin. Eli tuntuu kuin lukisin tekstiä, jonka olisi kirjoittanut parempi Minä. :/



No, kateus syrjään ja kiitos kivasta blogista. :) Matkani graduntekoon/tenttiinlukuun saa jälleen uuden mutkan. Kun vauva menee parvekkeelle nukkumaan, on jälleen uusi sivu mikä on PAKKO lukea ennen kuin alan opiskella.

Ikävä sanoa kulta, mutta en ole minäkään huomannut liikkeiden hilenemistä tässä viikolla 36+1. Pikkuinen hinkkaa peppuaan ahkerasti oikealta vasemmalle eli sheikkaa bootya :) Välillä hän oikoo koipiaan niin että oikeaan kylkeen tulee vielä reikä. Ihan kuin joku tökkis kylkeen mut vaan sisäpuolelta. Ja nyt se breikkaa päällään virtsarakon päällä, ihana uutuus. Niin kuin ois superpallo vatsassa. Pieni jumppamaikka sieltä on tulossa, vielä maanantaina menemme vesijumppaa vetämään. (kyllä, puhun monikossa :)



Jouluna omalle äiteelle hemmoteltavaksi. Kotiin jää muutama kultaköynnös ikkunanpieliin ja vanhoista joulukorteista saksittuja sydämiä ja lumihiutaleita ikkunoihin. Harkittuja lahjoja. Paljon konvehteja ja mandariineja, leffoja ja rakkaiden kanssa hengailua. Hiihtoa ja homejuustoja taas sit ensi jouluna, jos talvi on vielä olemassa.



Hyvää joulun ja oman pikku tontun odotusta :)

Tuula: Jestas, jos olisi laskettu aika näin lähellä joulua! Toivottavasti pääset nopeasti synnyttämään ja kaikki menee hyvin :)

Seea: Minua itseasiassa hiukan myös pelottaa se, etten pystykään ahtamaan napaani täyteen kaikkea ihanaa jouluruokaa. Joten päätin että istun vaikka koko yön pöydän ääressä, ja tungen viimeiset murut vaikka sieraimeen jossei muuten onnistu mahalaukun pienenemisen takia. Maailma vaviskoon Raskaana Olevan Naisen päättäväisyyden edessä ;)

Tii: Luulen myös että jos Mini yhtäkkiä päättäisikin rauhoittua niin kuolisin itse hermoromahdukseen, on sitä sen verran sentään tottunut siihen että on kokoajan epämukava olo :D



Hyvää joulua sinnekin!

Miten voi noin pienen mahan kanssa olla mukamas noin kömpelö yms. Vai onko tämä fiktiokirjoitusta johon ´pannaan kaikki vaivat ja ongelmat jne. En tunne irl ketään (ja tunnen paljonihmisiä ympäri pallon) jolla olisi noin ongelmallista ja vaikeaa oleminen ja liikkuminen ollut raskausaikana. Vaikka peruskunto olisi ollut todella huonokin ennen raskautta.

Voi kuule, Ninni, voin kertoa, että minä ainakin olin viimeiset kaksi kuukautta lähes invalidi, vaikka olin ennen raskautta todella hyvässä peruskunnossa. Viimeisen kuukauden aikana kävin lenkillä vain joka kolmas päivä, koska jokaisen 1/2 tuntia = 1km- lenkin jälkeen olin todella kipeä seuraavat kaksi päivää, että tässäpä sinulle toinen tilastoihme.



Lopulta kun pystyin taas juoksemaan pari kuukautta synnytyksestä, olin kuin lehmä kevätlaitumella.



Raskaana ollessa ainakin minä opin ottamaan huomioon vanhukset ja muut liikuntarajoitteiset ihan eritavalla.

Täällä tullaan perässä 32. viikolla. Ihana blogi, harmi että löysin tänne vasta viimeisellä kolmanneksella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)



Normaalisti en ole kovinkaan suuri joulu-fani, mutta nyt jostain kumman syystä kaikki jouluun liityvä on vaan niin ihanaa. Ikkunoissa roikkuvat joulutähdet eivät ole ikinä näyttäneet noin kauniilta ja ulkona palavia lyhtyjä vois kattella ikkunasta vaikka tuntikausia, jos vaan jaksais istua niin kauan paikallaan niin ettei paikat puutuis ;)



Rauhallista Joulun aikaa sinne teille ja innolla odottelen lisää tarinoita, on siellä niin paljon samankaltaisuuksia omasta odotuksesta. Hauskaa että jotkut osaavat kertoa kaikenlaisista tuntemuksista huumorilla ja kiva huomata että ei se muillakaan aina ruusuilla tanssimista ole...