Tulossa kiva tapaaminen/kyläily, mutta sen lähestyessä en jaksaisi mennä. Mikä on?

Introvertti?

No niin, no mitä sitä teille? Ai että, no se on mahtavaa. Noniin, me ollaan kans... Tämä pihako? Älä nyt, ihan rempallaan vielä...

Minä niin ymmärrän.

Mulla sama.

Sama juttu täällä. Just yksi opiskeluaikainen kaveri otti yhteyttä Facebookissa ja mietittiin yhdessä että olisi kiva tavata.

Nyt ahdistaa suunnattomasti kun ensi viikolla pitäisi nähdä vaikka on siis mukava kuulla mitä hänelle kuuluu yms.

Introvertti. Lähteminen, siirtymiset on vaikeaa. Ihmiset mukavia, mutta vierailu tapahtumana kovin energiaa vievää. Pitää olla smalltalkia, jaksaa pitää yllä intensiteettiä ja energiatasoa joka ei ole normaali eikä luontainen.

Mulla on ihan sama, luulin ett oon ainoo :D Kokevatkohan mun kaveritkin samoin ennen tapaamistamme?

Tai olisko vaan jotain jännitystä,aloitekyvyttömyyttä tai muuten sosiaalisuuden yliannostusta?Mulla sama vaikken viihdy omissa oloissani yhtä hyvin kuin läheisten ihmisten kanssa.

Mulla on sama. Esimerkiksi tulevasta pikkujoulusta saatan olla hyvinkin innoissani mutta sen lähestyessä, varsinkin juuri lähdön hetkellä oma sohva ja tv ym kotoilukin olisi niin houkutteleva. Juhlissa/tapaamisessa kyllä sitten yleensä nautin olla ja pidän jutustelusta ihmisten kannsa, En vaan viitsisi nähdä vaivaa lähtemiseen ja siirtymiseen.

Samoin.

Miten tsemppaatte itsenne sitten tapaamiseen vai perutteko sen?

Minulla ei varsaisesti ole tuota ongelmaa vierailujen suhteen vaan matkojen, lupaudun riessuun mielelläni, mutta kun matka lähestyy, ihmettelen miksi niin tein - onneksi kun liput on maksettu ja hotellit varattu niin pakko on lähetä vaikka kuinka tympisi. Minulla on aina ollut varsin hauskaa kaikilla matkoilla, mutta en ole erityisemmin innostunut matkustamisesta toimintona sinänsä (ankeat lentokentät, aikaiset heräämiset, myöhäiset saapumiset, siirtymiset paikasta toiseen, matkaruoka, odottaminen jne.) Ehkä se on jonkinlainen laiskuuden ja pessimimismin sekoitus pikemmin kuin introversiota, vaikka minäkin olen introvertti (enkä mitenkään vähäenerginen noin yleensä, se vain suuntautuu muualle kuin sosiaaliseen kanssakäymiseen).

Vierailija kirjoitti:

Introvertti. Lähteminen, siirtymiset on vaikeaa. Ihmiset mukavia, mutta vierailu tapahtumana kovin energiaa vievää. Pitää olla smalltalkia, jaksaa pitää yllä intensiteettiä ja energiatasoa joka ei ole normaali eikä luontainen.

Minulla on tota samaa, mistä ap kirjoitti, mutta en koe olevani introvertti. Seurustelukaan ei ole haaste. Mutta juurikin tuo lähteminen ja sellainen taas pitää mennä -olo tekee kotisohvan mukamas paremmaksi vaihtoehdoksi vaikka tiedän ettei se sitä ole.

Introverttiyttä mäkin ehdotan. Idea kyläilyistä on tosi kiva, mutta todellisuus lähinnä väsyttävä.

Sama juttu ja introvertti olen.

Vierailija kirjoitti:

Miten tsemppaatte itsenne sitten tapaamiseen vai perutteko sen?

Mä perun korkeintaan sellasia tapaamisia, joihin en ole alunperinkään ollut innokas lähtemään. Mulla tosin yleensä käy niin, että itse tapaamisessa on sitten kyllä yleensä kivaa, mutta se valmistautuminen ja lähteminen vaan on niin rasittavaa...

En tiedä onko introverttiyttä mutta olen aina "epäviihtynyt" isommissa seurueissa. Mietin mistä johtuu kun monet kavereistani ovat alkaneet koota seurueita, minut mukaan lukien, yhteisiin tapaamisiin. Pääsee vähemmällä ja säästää aikaa kun tapaa kaikki yhtäaikaa? Olen miettinyt sitäkin että pidetäänköhän minua raskaana ihmisenä jota ei jaksa kahden kesken. Onhan se intensiivistä ja energiaa vievää, kun täytyy koko ajan keskittyä ja olla aktiivisempi kun on kahden jonkun kanssa. Seurueessa voi kuunnella enemmän ja olla passiivisempi. Minä en koe niin, minusta tuntuu että seurueessa oleminen vaatii minulta enemmän.

xxxxxxxxxxx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertti. Lähteminen, siirtymiset on vaikeaa. Ihmiset mukavia, mutta vierailu tapahtumana kovin energiaa vievää. Pitää olla smalltalkia, jaksaa pitää yllä intensiteettiä ja energiatasoa joka ei ole normaali eikä luontainen.

Minulla on tota samaa, mistä ap kirjoitti, mutta en koe olevani introvertti. Seurustelukaan ei ole haaste. Mutta juurikin tuo lähteminen ja sellainen taas pitää mennä -olo tekee kotisohvan mukamas paremmaksi vaihtoehdoksi vaikka tiedän ettei se sitä ole.

Mulla sama ja sitten sieltä vierailulta kotiin lähteminenkin on mulle vaikeaa, vaikka toki lähden kohteliaisuudesta jossain vaiheessa. Inhoan vaan sitä lähtemisen fiilistä.

Hyvä, kun löytyy muitakin

Ihana kuulla että ei ole ainoa. Ensin innostuu tapaamisesta mutta sen lähestyessä alkaa ahdistaa. Kuitenkin aina on yleensä kivaa kunhan vaan menee. Sen jälkeen tarvitsee sitten muutaman lepopäivän introverttina.

Täällä introvertti ja ihan samat fiilikset, vaikka olisi menossa jonnekkin kivaan paikkaan niin silti se lähteminen on niin saamarin vaikeaa