Millaisen elämän olisit voinut saada? Rinnakkaistodellisuus, joka olisi voinut olla mahdollinen

Vain taivas olisi ollut rajana ellen olisi tullut kiusatuksi ja itsetunto murskatuksi. Nyt elän sossulla ja siitäkin jaksetaan syyllistää.

Omisin voinut naida miehen, joka palvoi maata jalkojeni alla ja uskoi että minä pystyn elämässä ihan mihin vain haluan. Asuisin maalla, meillä olisi pari lasta ja luultavasti aika tiukkaa rahan kanssa.

Nyt asun miljoonakaupungissa ja olen luonut ihan hyvän uran. Olen naimisissa henkisen alistajan kanssa ja tunnen että sisäinen riemuni on kadonnut ja tilalle on tullut kontrollifrikki ihminen.

Olisin manipuloivan ja narsistisilla piirteillä varustetun miehen kanssa naimisissa, onneton ja fyysinen terveys jatkuvasta stressistä riekaleina. Onneksi löysin kadonneen itsearvostukseni ammattiauttajan avulla ja sain kyseisen miehen sanomaan tietyt asiat, joiden voimalla osasin irrottautua hänestä. I learned from the best, kuten Withney Houston lauloi. Niin kiitollinen siitä, etten elä sitä todellisuutta vaan tätä nykyistä. Ihana olla naimisissa terveen ja tasapainoisen ihmisen kanssa. Tavallinen arki on ihan käsittämättömän ihanaa kun on olemassa se vaihtoehtoinen todellisuus.

-

up

Noh, hylkäsin elämän (miehen siis) joka palvoi minua rasittavuuteen asti ja piti minua niin mahdottoman haluttavana, ja halusi aina vaan ja taas ja taas...

Rahaa oli, on edelleen, mutta töitä teki paljon, ei osannut rentoutua. Kun otettiin, niin aina samat jutut ja lopuksi "hurjaa" seksiä. Matkoja tehtiin pitkin poikin, blääh!

Nyt elän yksin, omassa kivassa tilavassa kodissani ja olen niin helvetin iloinen että tajusin laittaa tuon miehen litomaan. Naimisissa emme olleet, minulla on aikuiset lapset ainoasta avioliitosta, heidän kanssaan on hyvät välit.

Jess! 😊

Vaikea kysymys. Minulla on ainakin ollut monta kohtaa elämässä, jolloin olisin voinut toimia toisin. Minulle olisi todennäköisesti tullut mahdollisuus muuttaa ulkomaille, jos olisin tehnyt muutaman opiskeluvalinnan toisin. Sen tarkemmin en tiedä.

up

Olisin voinut opiskella ahkerammin peruskoulussa ja lukiossa, hakea sinnikkäämmin yliopistoon ja työskennellä nyt unelma-ammatissani. Asuisin pääkaupunkiseudulla ja olisin varmaan sinkku tai suhteessa toisen naisen kanssa. Siinä mahdollinen elämänpolku, jonka kulkematta jääminen on kiinni vain omista valinnoista, ja ainoa monista vaihtoehdoista, jonka kokematta jääminen harmittaa vähän. Tämä elämä, jota elän, on kuitenkin hyvää ja ihanaa, ja omien valintojeni summa, mutta kyllä sitä välillä miettii, miten erilailla asiat voisivat olla, jos olisin valinnut toisin ja priorisoinut eri asioita.

Paljon olisi ollut mahdollisuuksia, jos sen ajattelee positiivisesti että olen adoptoitu. Jos minut olisikin adoptoinut jokin normaali pariskunta, jolla olisi riittänyt resurssit tukea minua. Jos he olisivatkin olleet kannustavia, ja auttaneet koulun kanssa, olisin voinut olla juuri sitä mitä toivoinkin lapsesta lähtien: maailman katastrofi- ja sota-alueita kiertävä lääkäri, joka kirjoittaa kirjoja kokemastaan ja ehkä joskus asettuu aloilleen ja saa omia lapsia. 

Sen sijaan voisin todeta, että näillä nykyisillä korteilla ei ollut kaukana, ettei minusta tullut joko teini-äitiä, koditonta huumeidenkäyttäjää tai jossain yksiön kopperossa itseään myyvää alkoholistia. (Tähän ei niin kaukaa haettuun rinnakkaistodellisuuteen verrattuna nykyinen ihmispelkoinen kotiäiti on ihan ok). 

- Olisin voinut saada useamman lapsen paljon nuorempana sen nuoruuden rakkauteni kanssa. Tämän kanssa olisin myös jäänyt asumaan lähelle kotiseutuani ja vanhempiani. Lapset olisivat kasvaneet samaan kulttuuriin kuin minäkin.

- Olisin voinut myös hurahtaa uskontoon ja elää elämäni moraalisaarnaten kaiken maallisen hyläten. 

- Olisin vonut myös retkahtaa huumeisiin, mikä olisi vienyt minut lopulta joko ennenaikaiseen kuolemaan, tai vankilaan. 

Jos viereinen siittiö olisi voittanut, voisin olla nyt nainen, kuten toivoisin. Jos. Jos. Jos olisin lukenut pitkän matematiikan ja fysiikan, voisin olla diplomi-insinööri tai lääkäri. Jos.

Anteeksi. En minä jaksa. Nytkin voisin tehdä edes jotakin elämäni suunnan muuttamiseksi. Sitä minä en tiedä, olisiko se muutos kohti parempaa, mutta... ja kun oikeastaan ajattelen tarkemmin, en silti osaa ennustaa valintojeni seurauksia kuin hyvin rajallisesti. Kerron esimerkin: en sopeutunut armeijaan. Vaihdoin sivariin. Iltalukion rehtorille sivari oli punainen vaate, joten sain sovittua isäni asuinpaikkakunnan lukion rehtorin kanssa, että käyn siellä suorittelemassa omaan tahtiini - eli vähän normaalia nopeammin - lukioni loppuun. Kyseinen paikkakunta on tuppukylä. En ole koskaan ollut erityisesti naisten suosiossa, mutta muutettuani vähän yli 20-vuotiaana siihen tuppukylään, ympärilläni suorastaan pörräsi 17 - 19 -vuotiaita tyttöjä. Kaiketi lähinnä siksi, että olin uusi naama paikkakunnalla. Niin että... hitostako minä tiedän, mitä olisi voinut tapahtua. Ja aivan yhtä vaikea on sanoa, mitä kaikkea koituu tulevista valinnoistani.

Jos olisin syntynyt pojaksi, tiedän että nimeni olisi Juha. Olen miettinyt että Juha olisi taatusti homo, uskovainen homo, jolla menee kaikki päin persettä paitsi että sillä on vakituinen työ. Juha löytäisi kyllä jonkun kivan miehen, mutta osaisiko miesparka siitä iloita, kun arvoristiriidat tulevat vastaan? Onneksi en ole Juha, vaan ihan se nainen joksi synnyin ettei tarvitse elää tuota vaihtoehtoa.

.

Näen monta eri skenaariota jossa olen kuollut ennen 25. syntymäpäivääni.

Asua Ruotsissa lomaromanssin kanssa ja olla nyt ehkä perheenäiti.

Lapsena väkivaltainen isä joka lopulta tappoi äidin, eli menetin molemmat vanhemmat. Nyt 41v ja edelleen pää aivan paskana eikä mihinkään kykene. Kaikki suorituskyky meni sen sileän tien tuona kohtalokkaana päivänä eikä ole koskaan tullut takaisin. Juuri ja juuri pysyn hengissä alisuoriutuen yhteiskunnan alarajoilla. Mutta paljoon muuhun minusta ei ole.

Olisi minusta voinut jotain tullakin. Peruskoulu meni vielä ysin keskiarvolla eli en liene ihan tyhmä, ainakaan silloin ollut. Jos olisin vain tajunnut laittaa rotanmyrkkyä isän aamupuuroon niin olisin menettänyt vain toisen vanhemman ja pitänyt sen paremman. Olisin saanut elämän jossa minua oltaisiin rakastettu ja tuettu ja autettu henkisessä kasvussa. Teininä suoritetusta murhasta huolimatta uskon että olisin tuossa rinnakkaistodellisuudessa loppujen lopuksi menestynyt elämässä paremmin.

Tätä kysymystä olen miettinyt paljon! Eli sitä, kuinka pienistä valinnoista jossakin elämänvaiheessa voi olla paljon kiinni, ja kuinka satunnaista oma elämänhistoria lopulta on.

No, olisin voinut ryhtyä seurustelemaan yhden tyypin kanssa jonka kohtasin yliopistossa meille kummallekin erittäin epäolennaisen sivuaineen kurssilla. Olisin nyt professorin rouva, joka luultavasti olisi tehnyt omaakin tutkimusuraa, ja meillä olisi muutamia lapsia.

Sen sijaan olen vapaaehtoisesti lapseton pitkäaikaistyötön sinkku. En kuitenkaan ehkä valita, verrattuna tuohon vaihtoehtoon.

Nimimerkillä Toni: et sä olis voinut elää tekos kanssa etkä tietää isäsi aikeista.

Mahdoton sanoa. Nykytilanne kun on niin monen valinnan summa. Ja yhtä monessa tilanteessa olisi koko elämän aikana voinut valita toisin, ja tämä olisi johtanut johonkin ihan muuhun ja taas toisenlaisiin valintoihin.