Missä iässä ajattelit lapsena, että lapsia hankitaan?

En vielä ole ajatellut.

N51

Halveksin jo lapsena niitä, jotka saivat lapsen liian aikaisin eli teininä tai parikymppisenä. Kolmekymppinen oli oikea ikä saada lapsia mielestäni. En vain tullut ajatelleeksi, että miten se lasten hankkiminen muuttuu järkeväksi sitten kolmekymppisenä, jos se ei ole sitä kaksikymppisenä.

Itse ajattelin tulla isäksi joskus 45- vuotiaana, tulinkin 24- vuotiaana. Parempi näin.

emmää noin töttöröö ollu koskaan ettenkö ois tienny miten lapsia tehdään, sen sijaan moni termi oli aika hakusessa: ympärileikkaus = munkkien potta-kampaus. Keisarisektiokin oli joku keisareilla eri tavalla tehtävä sydä tms sisäelinleikkaus jne.  Eihän semmoista tehdä naisille koska keisari on aina mies. muuten ois keisarinnaleikkaus.

Edelleenkin ensisijaisesti tulkitsen sanat itse tai keksin sanat kokoaan itse enkä pahemmin välitä miten totit ne käyttää.

Kuvittelin, että kaikki alkaa automaattisesti haluta lapsia siinä 25-vuotiaina. Olin hyvin huojentunut kun tajusin, ettei ole pakko tehdä eikä ole mitään pahaa siinä ettei haluakaan.

Olen jo varttuneenpaa ikäluokkaa ja lapsena olin sitä mieltä että lapset hankitaan 20. ja 30. ikävuoden välillä. Tuo ikäjakso siirtyy kuitenkin koko ajan myöhemmäksi ja myöhemmäksi, kunnes lapsia ei enää tule ollenkaan, koska vanhat naiset eivät enää sikiä.

En koskaan ole ajatellut asiaa vakavasti. Kerran muistan suurinpiirtein 13 tai 14vuotiaana kun juttelin äitini kanssa että en ehkä koskaan välitä mennä naimisiin tai hankkia lapsia. Ihan vain tälläisiäkin vaihtoehtoja mietin. Äitini tietenkin puusilmäisenä konservatiivina veti tästä lipat, joten en asiaa uudelleen ottanut esiin, mutta yhä näin 26-vuotiaana koen kummatkin vaihtoehdot ihan sopiviksi.

En muista mitään ikää ajatelleeni, mutta tiesin jo lapsena nukkevauvojani hoivatessa, että haluan paljon lapsia. Teininä ehkä mietin enemmän, että ajoissa on aloitettava, jos sen 4-5 meinaa keretä tekemään. Oma äitini ensisynnytti 35-vuotiaana, isovanhempani 19- ja 23-vuotiaina. Alamme mieheni kanssa syksyllä yrittää ensimmäistä jälkeläistä (olen 22, hän 26) ja tuntuu että jo nyt olen joutunut perustelemaan ihmisille, että muistatteko miten normaalia oli saada lapsia "nuorena" (ei se silloin NIIN nuori ollut) kaksi sukupolvea sitten... Pelottaa jo valmiiksi, miten saan ihmiset uskomaan, että tämä on ihan harkittu ja toivottu (2v sitten päätettiin tämä ajankohta, eikä mieli ole muuttunut...)

En muista tarkkaan, mutta kaikki ennen koulua kuvioihin tulleet kaverini olivat ns. iltatähtiä ja omakin sisko syntyi äidin ollessa 37. Ajattelin ainakin, että ihmiset voivat saada lapsia kunnes kuolevat (siis naisetkin) ja alkavat saada niitä noin 25-30 -vuotiaina. En mä pitänyt sitä kovin omituisena, että naapurin viisivuotiaalla oli veli armeijassa ja muut vanhemmat sisaret muuttaneet kotoa. Mulle oli kanssa kai ihan normaalia, että ihmiset erosivat kuin teinit ja vaihtoivat puolisoa ja lapsilla oli eri sukunimet ja että kaverien vanhemmat näyttivät eri ikäisiltä keskenään (kaveini isosisaruksilla oli äidin entisen miehen nimet, myöhemmin erosivat ja tytön isä sai lapsen uuden nuoremman naisen kanssa). Tämä kaikki heijastui sitten omaan legoleikkikylääni, joka oli kunnon lorttola parinvaihtoineen ja sekasikiämiseineen. :D

En missään vaiheessa:Inhosin vauvoja jo  silloin.